Pataruokaa

Meri-Tuuli Lindström: Pataruokaa
WSOY, 2016

Pataruokaa on herkullinen kirja, monella tapaa. Jo kannestaan lähtien sen kuvat viekoittelevat, saavat lähestulkoon jokainen veden herahtamaan kielelle. Kyseessä on erittäin kaunis kirja. Mutta vaikka ulkonäkö keittokirjassa onkin yksi sen tärkeimpiä ominaisuuksia, ei se yksin riitä tekemään keittokirjasta onnistunutta. On nimittäin paljon kauniita ruokakuvia, jotka eivät ulkoisista avuistaan huolimatta kykene suorittamaan tehtäväänsä loppuun asti, eivät saa katselijoitaan tarttumaan kauhan varteen. Sillä eikös tuo ole keittokirjailijan tehtävä; saada lukijansa innostumaan resepteistään, laittaa heidät toteuttamaan uusia ja uusia toisintoja ideoistaan. Minusta on. Esipuheessaan Meri-Tuuli Lindström tosin esittää teoksensa ”Keittokirjaksi, jonka parissa voi viettää aikaa astumatta lähellekään liettä.” No, tuskinpa kuitenkaan yksin sellaiseksi.

Kuten sanottua Pataruokaa on keittokirja, joka ainakin meidän keittiössämme on saanut hihat heilumaan useita kertoja. Tämän lisäksi monet sen resepteistä ovat päätyneet odottamaan sopivaa hetkeä tullakseen toteutetuiksi. Näin siitäkin huolimatta, että pari kertaa olemme ajaneet kirjan kanssa pahasti karille: hernerokka ei vaan kirjan ohjeistuksella kypsynyt, häränhäntäliemi jäi täysin mauttomaksi. Toisaalta kirjan ohjeistuksella sinappikastikkeeseen pompannutta kania on täytynyt tarjoilla jo kaksille ruokavieraille, niin ikään vasikanposket madeirakastikkeessa olivat aivan mahtava kokonaisuus. Näin ollen onnistumiset peittoavat epäonnistumiset alleen noin 100-0 ja haluan ehdottomasti suositella kirjaa, jo näinkin kapealla kokeilupohjalla.

Pataruokaa kokoaa kansiensa väliin hyvin erityyppisiä reseptejä klassikoista maailmanmatkojen makuisiin erikoisuuksiin. Lisäksi se ohjeistaa lukijaansa monella osa-alueella tehden tutuksi niin padat astioina kuin alkoholin, makkarat, palkokasvit ja ryynit osana ruoanlaittoa. Myös liemistä, maustamisesta sekä suurustamisesta kerrotaan ja erilaiset lihavaihtoehdot esitellään. Ainakin minulle tämä kirja antoi paljon monella saralla.

Siis nappivalinta kaikille hitaiden – sillä aikaa nämä vievät – pataruokien ystäville. Mutta mikä parasta, sen lisäksi että padasta useimmiten odottelun tuloksena saa nostaa jotakin suussa sulavaa, voi jokainen nauttia pataruokapäivästään omalla tavallaan; joku kääriytyä odottelun ajaksi vilttiin nukkumaan, joku lähteä ulos reippailemaan, joku valmistaa ruokia viikon muiksi päiviksi. Ah, pata, sinä olet yksi ehdottomia keittiösuosikkejani.