Onnea on…

Kesäloma uhkaa loppua. Seitsemästä kolmisin vietetystä lomaviikosta on jäljellä enää yksi viikonloppu, jonka senkin vietämme Pikku-Kokin kanssa kahden, Aleksin mökkeillessä poikaporukalla jossakin Tampereen tienoilla.

Takana on todella hyvä loma, johon mahtui sopivasti niin retkeilyä kuin kotoiluakin. Tutkimme monia kotimaisia kaupunkeja, yritimme tehdä paljon yksivuotiasta ilostuttavia asioita, mökkeilimme ja piipahdimme Tallinnassa. Juhlimme Pikku-Kokin ensimmäistä syntymäpäivää niin pienesti kuin suurestikin, istuimme paljon hiekkalaatikon reunalla ja kannustimme rakkaimpaamme hänen ottaessa ensimmäisiä horjuvia askeliaan. Keitin myös enemmän puuroa, kuin minään elämäni aikaisemmista kesistä. Paljon ihania muistoja.

Tunnelmalliset tuntien voinette arvata, että lomaamme kuului paljon ruokaa. Herkutteluhetkiä niin Kotikolossa kuin sen ulkopuolellakin, luonnonhelmassa sekä ravintolamaailmassa. Huippujuttu on ollut tarkkailla Pikku-Kokin kehitystä omalla ruokapolullaan; perheaterialle katetaan nykyään kolme lautasta ja niiden sisältökin on yhä useammin vähintäänkin samankaltainen. Joistakin aterioista Pikku-Kokki selviytyy jo miltei omin avuin ja viihtyy ruokailun parissa toisinaan jopa meitä aikuisia pidemmän kaavan mukaan. Oikeastaan kaikki maut ovat mieleisiä. Nyt toivonkin, että alkava syksy ei kiireineen ryöväisi meiltä näitä rakkaita perheaterioita.

Mutta on tässä artikkelissa taas se ”virallinen” sisältökin. Tällä kertaa jaan kanssanne reseptin, jonka toteuttamisesta minulla itselläni ei tosin ole kokemusta, mutta jonka ohjeistuksella melko haasteelliselta vaikuttanut ruoka Aleksin mukaan oli ennalta odotettua helpommin valmistettavissa. Kävi nimittäin niin hyvin, että Aleksi halusi valmistaa minulle aterian, alusta loppuun itsekseen. Mikäs siinä, oma kokki ja tarjoilija, se on onnea se.

Pääruokana tuolla maukkaalla ja rakkaudella valmistetulla aterialla nautimme Tomi Björckin kuuluisaa karamellisoitua possua. Ihan kuin Farangissa se ei kuitenkaan ollut, vaan Tomi itse oli soveltanut reseptin hieman enemmän kotikeittiöihin sopivaksi, lähinnä kai poistanut ja korvannut kaikkein erikoisimpia ainesosia. Reseptin, joka tuntuisi kuluneen yhden jos toisenkin bloggarin hyppysissä, Aleksi oli napannut Hyvää ruokaa ja annoskateutta -blogista, mutta alkuperäisimmillään se löytyy Björckin kirjasta Huippukokin kotiruokaa – täytyypä muuten napata opus testaukseen.

Nam ja maiskis!

P.S. Olisipas kiva taas joskus päästä maistamaan tuota alkuperäistä ”klassikkoa”. Kerran olen sitä syönyt, vuosia sitten, ja olihan se hyvää – mutta niin oli kyllä tämä Aleksinkin luomus. Kokeilkaa tekin ihmeessä.

Karamellisoitu possu

Huom! Valmistukseen vaaditaan aikaa kaksi päivää.

1-1,5 kg possun kassleria

Haudutusliemi:
5 cm:n pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
8 dl vettä
4 dl (vähäsuolaista) soijakastiketta
2 dl valkoviiniä
1 dl osterikastiketta
1 dl sokeria
1 rkl korianterinsiemeniä
2 valkopippuria
2 kanelitankoa
4 tähtianista

Karamellikastike:
1,5 dl haudutuslientä
2 tähtianista
2 kanelitankoa
2 tl chilirouhetta
0,5 dl vettä
200 g palmusokeria (tämä korvautui kookossokerilla, joka toimi sekin hyvin)
0,5 dl fariinisokeria

1 l rypsiöljyä paistamiseen

Lisäksi:
ruukku tuoretta korianteria
1-2 punaista keskivahvaa chiliä

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen valmistusta. Suolaa sen pinta kevyesti. Kuori ja siivuta inkivääri sekä valkosipuli. Yhdistä kaikki liemen aineet padassa ja kiehauta kuumaksi. Nosta liha liemeen.
Kuumenna uuni vähän alle sataan asteeseen, ja nosta pata uuniin. Hauduta lihaa kannen alla noin 4-5 tuntia.
Nosta liha liemestä, ja anna jäähtyä. Kääri liha leivinpaperiin tai folioon ja pane jääkaappiin painon alle. Liha voi hyvin levätä jääkaapissa yön yli.
Ota lihan haudutuslientä talteen 1,5 dl erilliseen kulhoon jääkaappiin karamellikastikkeen valmistusta varten. Karamellikastike kannattaa valmistaa vasta hetki ennen tarjoilua.
Aloita karamellikastikkeen valmistus kuorimalla jääkaapissa kylmenneen haudutusliemen päältä pois rasva ja kaada neste kattilaan. Lisää joukkoon tähtianikset, kanelitangot ja chilirouhe. Kiehauta ja ota pois liedeltä.
Sekoita toisessa kattilassa vesi ja palmu- sekä fariinisokeri. Kuumenna sokeri-vesi -seosta miedolla lämmöllä, kunnes sokeri alkaa tummua ja tuoksua paahtuneelta. Kannattaa muistaa mieto lämpö, ettei sokeri pala. Poista haudutusliemestä kanelitangot sekä tähtianikset ja lisää haudutusliemi varovasti sokeriliemeen.
Keittele kastiketta hiljalleen, kunnes se alkaa paksuuntua. Puoli tuntia riittää hyvin. Jäähdytä kastiketta hiukan ennen tarjoilua.
Ota levännyt liha jääkaapista ja leikkaa se arpanopan kokoisiksi kuutioiksi. (Näin ohjasti alkuperäinen resepti, toisintaja oli tehnyt kuutioista noin 3×3 cm:n kokoisia estääkseen niitä kuivumasta liikaa.)
Kuumenna öljy kattilassa tai rasvakeittimessä noin 180 asteeseen ja uppopaista lihat öljyssä kullanruskeiksi. Lihapalat ruskistuvat ja rapeutuvat nopeasti, noin puoli minuuttia riittää. Nosta lihat hetkeksi talouspaperin päälle, jotta turha rasva valuu pois.
Kaada karamellikastike tarjoiluastiaan uppopaistettujen lihapalojen päälle. Ripottele päälle hienonnettua tuoretta korianteria ja chiliä.
Tarjoile esimerkiksi riisin kera. Mahtavan hyvää riisiä syntyy, kun kuivat riisinjyvät paahtaa voissa ennen keittämistä. Keitinveteen kannattaa myös lisätä yksi laakerinlehti.