Avainsanat

, , , , ,

Kihlapäivän – jo viidennen sellaisen – illallispaikkaa valikoidessamme juolahti mieleen jo useita kertoja harkinnan alla ollut ravintola Bellevue, yksi Helsingin venäläisklassikoista. Oikeastaan siitä asti, kun viime keväänä illallistimme pääkaupunkimme toisessa kuuluisassa venäläisessä, ullanlinnalaisessa ravintola Saslikissa, olemme etsiskelleet sopivaa Bellevue-hetkeä. No, nyt oli sen aika.

img_0203Vuonna 1917 perustettu Bellevue, ”kaunis maisema”, on nököttänyt nykyisessä sijainnissaan Katajanokan Rahapajankadulla jo vuodesta 1922. Ravintola on Euroopan, villimpien väitteiden mukaan jopa maailman, vanhin yhtäjaksoisesti Venäjän ulkopuolella toiminut venäläinen ravintola. Historiaa siis löytyy. Vakiovieraana mainitaan aikoinaan marsalkka Mannerheim.

Saapuessamme ravintolaan lauantai-iltana kuuden tietämissä on tunnelma kutakuinkin heräilevä, taidamme olla illan ensimmäiset asiakkaat. Pian kuitenkin saamme seuraa toisesta joukkiosta ja koko muutamatuntisen vierailumme ajan ravintolaan saapuu hiljakseltaan uusia seurueita. Kovinkaan täydeksi paikka ei kuitenkaan illan aikana ehdi.

slide03-versio-2Ensimmäisenä huomio kiinnittyy ravintolan sisustukseen, joka vastaa toki osittain odotuksiani, mutta on kuitenkin huomattavasti pelkistetympi. Samoin sekä aterimet että astiat noudattelevat samaa kruusailematonta linjaa. No, luulenpa että tämäkin ajatus olisi mahdollisesti jäänyt ajattelematta, mikäli verrokkina ei olisi aiemmin mainittu ravintola Saslik, lattiasta kattoon krumeluuri kokonaisuus. Näiden kahden vertailuahan ilta piti paljon sisällään, oli se sitten tarkoitus tai ei. Toisaalta eipä kai tuosta haittaakaan ole, ovat varmasti monesti toistensa kilpakumppaneina.

Mutta pääasiaan eli ruokaan. Alkuruoan kohdalla puntaroimme borštš-keiton ja zakuškalajitelman välillä. Päädymme molemmat zakuškalajitelmaan. Koska aikomuksenamme on ruokailla kolmen lajin verran, päätämme jakaa yhden lajitelman. Hyvä näin; annos on nimittäin suuri, alkupalaksi vieläkin hiukan normaalia suurempi, vaikka syöjiä on kaksi. Ruhtinaallisen kokonsa lisäksi lajitelma on myös makujensa puolesta vertaansa vailla. Löydämme edestämme ainakin suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa, hatšapuri-piirakkaa, pikku blinin ja mätimoussea, lämminsavustettua sekä graavattua lohta, naudankieltä, ankkaa, broileripateeta ja sieni- sekä hapankaalisalaattia. Muutamien lajikkeiden nimet eivät jääneet mieleeni, joten jätän ne mainitsematta. Yhteensä meitä hemmotellaan joka tapauksessa miltei parilla kymmenellä erilaisia makuja. Lajitelman hinta on 19,00€, ehdottomasti hintansa väärti. Enpä muuten ihmettele, miksi valtaosassa etukäteen lueskelemistani arvioista kirjoiteltiin pelkkää positiivista Bellevuen lauantaipäivisin tarjoilemasta zakuškapöydästä. Luulenpa, että se lukeutuu meidänkin ravintolalliseen tulevaisuuteemme…

img_0217Pääruokien kohdalla suurimmat odotuksemme kohdistuvat Aleksin karhuannokseen. Ruokalista lupailee pitkään haudutettua karhunpaistia taikinoidussa ruukussa (55,00€). Ja sitä se todella on, aivan oikeaa karhunpaistia, mureaa ja makoisaa, vallattoman hyvään kastikkeeseen käärittynä. Mutta: ei tätä karhuksi tunnistaisi, luulisimme naudaksi, jos pitäisi lähteä arvailemaan. Tämä ei tietenkään ole ravintolan vika, on vaan jotenkin hassua todeta, miten tavalliselta tuon metsiemme kuninkaan liha maistuu. No, nyt on ainakin oikeutettua piirtää se karhurasti seinään, vaikka jo Saslikin kohdalla näin taisimme tehdä. Aleksin silloin nauttimat karhufrikadellit eli eräänlaiset lihapyörykät eivät kuitenkaan olleet vielä näin ”oikeaa” karhunlihaa.

img_0212Mitä omaan pääruokaani, grillattuun siikaan yrttilapšan ja merirapukastikkeen kanssa tulee, olen ehkä himpun verran pettynyt. Lisäke, jota ravintola kutsuu lapšaksi on hauska uusi pastatuttavuus. Tätä ulkonäöltään riisimäistä orzo-pastaa haluan ehdottomasti valmistaa itsekin. Myös kastike on hyvää, mutta itse kala jää hieman vaatimattomaksi esitykseksi. Hintaansa (27,80€) nähden kovin pienikin tuo palanen mielestäni on.

img_0226Jälkiruoaksi valikoimme molemmat uunijäätelöä Malakov (9,80€). Annos on jättihyvä suklaakakkupohjineen ja marenkeineen. Kuoren pinnalla vielä kruunuksi kinuskikastiketta. Nam! Kyytipojaksi jälkiruoalle tilaan teetä venäläiseen tapaan hunajan ja vadelmahillon kera (3,50€).

Tällainen kokemus siis tällä kertaa. Muutaman viinilasilisäyksen jälkeen illallisen hinnaksi tulee 162,50€, joka on mielestäni melko maltillinen. Ainoa tyyris annos on karhu, mutta se sallittakoon. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi – pääruoka-annoksen pienuudesta huolimatta. Sitä paitsi totinen tosi on se, että kuitenkin pahinta on lähteä ravintolasta kotiin liian täydellä vatsalla. Tästä siis pisteet Bellevuelle; Saslikin kohdalla tilanne oli juuri tuo edellä mainittu, vaikka annoksia ei syönyt edes kokonaan.

Lopuksi en voi vastustaa pientä venäläisklassikoidemme vertailua. Pisteet tunnelmasta ja palvelusta menevät Saslikille sen autenttisuuden, sykähdyttävän miljöön sekä trubaduuriesitysten vuoksi. Ei palvelussa tosin Bellevuenkaan kohdalla moittimista ole, pikemminkin päinvastoin. Ja mainittakoon tässä kohtaa, että lämpimästi voin suositella paikkaa myös lastenvaunujen kanssa liikkuville. Pikku-Kokki menopeleineen huomioitiin oikein hienosti. Parempaa ruokaa yhden kokemuksen perusteella saa Bellevuessa – vaikka ei se tosin huonoa Saslikissakaan ollut. Molemmissa voisin vierailla uudestaan; Bellevuessa kokeilisin tosin lauantain zakuškapöytää.

Kyllä venäläinen ruoka on hyvää. Seuraavaksi täytynee kääntää nokka kohti Caloniuksenkatua ja astella sisään ravintola Troikkaan, Helsingin kolmanteen mieleen tulevaan venäläiseen.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 3+/5

Advertisements