Taapero tykkää osa 2: kalaseljanka

Pikku-Kokki on kalamiehiä – kuten liha- ja kasvismiehiä niin ikään, parempaa puuromiestä on vaikea löytää. Hmm… mistäköhän hän ei pitäisi?! No, tämä ei todellakaan ole ongelma, päinvastoin. On todella palkitsevaa laittaa ruokaa, kun lapsi sitä syö, ei malttaisi odottaa, että kuuma annos viilenee.

Näin kävi jälleen, kun kalaseljankan haju kantautui Pikku-Kokin sieraimiin hänen leikkiessä lähistöllä minun yrittäessäni suoriutua mahdollisimman matalaprofiilisesti valokuvausoperaatiostani. Toisin kävi, annos tuli syödyksi jo ennen kuin olin ehtinyt oikeastaan aloittaakaan. Mutta kuten sanottu, parempi näin. Ei tämä seljanka muutenkaan mikään annosten kaunotar ollut.

Mutta hyvää se oli joka tapauksessa, ihan näin taaperollekin sopivin maustein. Toki omaan annokseen voi tehdä mieleisiään lisäyksiä, mikäli hieman taaperoista mausteisempi versio kiinnostaa. Jos pakastekala ei houkuttele, sen voi toki korvata toisenlaisellakin, mutta minusta se toimi tässä yllättävän hyvin. Viimeksi nimittäin pakastekalan kanssa operoituani päätin, että yhteiset päivämme ovat luetut, mutta koska lähikauppa ei sunnuntai-iltana tarjonnut muita vaihtoehtoja, kävi toisin ja saatanpa antaa tuolle vielä vastaisuudessakin joitakin mahdollisuuksia.

Kalaseljanka

4 (aikuisten) annosta

IMG_37742 sipulia
3-4 porkkanaa
50 g selleriä
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
7 dl vettä
1 tlk herkkusieniä viipaleina
1 laakerinlehti
1 tl suolaa (itse korvasin tämän pienellä määrällä Herbamarea)
mustapippuria
1-2 valkosipulinkynttä
300-400 g pakastekalaa (esim. kahden kalan kuutioita)
3 rkl tomaattipyreetä
2 rkl sitruunanmehua

Lisäksi:
tilliä
smetanaa
maustekurkkua ja kapriksia (nämä jättäisin pois taaperoiden lautasilta)

Kuori sipulit, porkkanat ja selleri. Viipaloi sipulit ja suikaloi porkkanat sekä selleri.
Sulata voi ison kattilan pohjalla. Kuullota kasvikset voissa ja ripottele pinnalle vehnäjauhot. Sekoita ja kaada päälle vesi.
Kaada joukkoon herkkusienet liemineen. Lisää mausteeksi laakerinlehti, suolaa, mustapippuria ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 10 min.
Viipaloi kohmeinen seiti ja lisää keittoon. Anna kiehua edelleen 10 min.
Sekoita varovaisesti joukkoon tomaattipyree, sitruunanmehu (ja suikaloitu maustekurkku). Ripottele pinnalle tilliä ja mahdolliset kaprikset.
Tarjoa seljankan kanssa smetanaa ja tuoretta leipää.

Mainokset

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 49: Ravintola Bellevue; ihan oikea karhurasti seinään

Kihlapäivän – jo viidennen sellaisen – illallispaikkaa valikoidessamme juolahti mieleen jo useita kertoja harkinnan alla ollut ravintola Bellevue, yksi Helsingin venäläisklassikoista. Oikeastaan siitä asti, kun viime keväänä illallistimme pääkaupunkimme toisessa kuuluisassa venäläisessä, ullanlinnalaisessa ravintola Saslikissa, olemme etsiskelleet sopivaa Bellevue-hetkeä. No, nyt oli sen aika.

img_0203Vuonna 1917 perustettu Bellevue, ”kaunis maisema”, on nököttänyt nykyisessä sijainnissaan Katajanokan Rahapajankadulla jo vuodesta 1922. Ravintola on Euroopan, villimpien väitteiden mukaan jopa maailman, vanhin yhtäjaksoisesti Venäjän ulkopuolella toiminut venäläinen ravintola. Historiaa siis löytyy. Vakiovieraana mainitaan aikoinaan marsalkka Mannerheim.

Saapuessamme ravintolaan lauantai-iltana kuuden tietämissä on tunnelma kutakuinkin heräilevä, taidamme olla illan ensimmäiset asiakkaat. Pian kuitenkin saamme seuraa toisesta joukkiosta ja koko muutamatuntisen vierailumme ajan ravintolaan saapuu hiljakseltaan uusia seurueita. Kovinkaan täydeksi paikka ei kuitenkaan illan aikana ehdi.

slide03-versio-2Ensimmäisenä huomio kiinnittyy ravintolan sisustukseen, joka vastaa toki osittain odotuksiani, mutta on kuitenkin huomattavasti pelkistetympi. Samoin sekä aterimet että astiat noudattelevat samaa kruusailematonta linjaa. No, luulenpa että tämäkin ajatus olisi mahdollisesti jäänyt ajattelematta, mikäli verrokkina ei olisi aiemmin mainittu ravintola Saslik, lattiasta kattoon krumeluuri kokonaisuus. Näiden kahden vertailuahan ilta piti paljon sisällään, oli se sitten tarkoitus tai ei. Toisaalta eipä kai tuosta haittaakaan ole, ovat varmasti monesti toistensa kilpakumppaneina.

Mutta pääasiaan eli ruokaan. Alkuruoan kohdalla puntaroimme borštš-keiton ja zakuškalajitelman välillä. Päädymme molemmat zakuškalajitelmaan. Koska aikomuksenamme on ruokailla kolmen lajin verran, päätämme jakaa yhden lajitelman. Hyvä näin; annos on nimittäin suuri, alkupalaksi vieläkin hiukan normaalia suurempi, vaikka syöjiä on kaksi. Ruhtinaallisen kokonsa lisäksi lajitelma on myös makujensa puolesta vertaansa vailla. Löydämme edestämme ainakin suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa, hatšapuri-piirakkaa, pikku blinin ja mätimoussea, lämminsavustettua sekä graavattua lohta, naudankieltä, ankkaa, broileripateeta ja sieni- sekä hapankaalisalaattia. Muutamien lajikkeiden nimet eivät jääneet mieleeni, joten jätän ne mainitsematta. Yhteensä meitä hemmotellaan joka tapauksessa miltei parilla kymmenellä erilaisia makuja. Lajitelman hinta on 19,00€, ehdottomasti hintansa väärti. Enpä muuten ihmettele, miksi valtaosassa etukäteen lueskelemistani arvioista kirjoiteltiin pelkkää positiivista Bellevuen lauantaipäivisin tarjoilemasta zakuškapöydästä. Luulenpa, että se lukeutuu meidänkin ravintolalliseen tulevaisuuteemme…

img_0217Pääruokien kohdalla suurimmat odotuksemme kohdistuvat Aleksin karhuannokseen. Ruokalista lupailee pitkään haudutettua karhunpaistia taikinoidussa ruukussa (55,00€). Ja sitä se todella on, aivan oikeaa karhunpaistia, mureaa ja makoisaa, vallattoman hyvään kastikkeeseen käärittynä. Mutta: ei tätä karhuksi tunnistaisi, luulisimme naudaksi, jos pitäisi lähteä arvailemaan. Tämä ei tietenkään ole ravintolan vika, on vaan jotenkin hassua todeta, miten tavalliselta tuon metsiemme kuninkaan liha maistuu. No, nyt on ainakin oikeutettua piirtää se karhurasti seinään, vaikka jo Saslikin kohdalla näin taisimme tehdä. Aleksin silloin nauttimat karhufrikadellit eli eräänlaiset lihapyörykät eivät kuitenkaan olleet vielä näin ”oikeaa” karhunlihaa.

img_0212Mitä omaan pääruokaani, grillattuun siikaan yrttilapšan ja merirapukastikkeen kanssa tulee, olen ehkä himpun verran pettynyt. Lisäke, jota ravintola kutsuu lapšaksi on hauska uusi pastatuttavuus. Tätä ulkonäöltään riisimäistä orzo-pastaa haluan ehdottomasti valmistaa itsekin. Myös kastike on hyvää, mutta itse kala jää hieman vaatimattomaksi esitykseksi. Hintaansa (27,80€) nähden kovin pienikin tuo palanen mielestäni on.

img_0226Jälkiruoaksi valikoimme molemmat uunijäätelöä Malakov (9,80€). Annos on jättihyvä suklaakakkupohjineen ja marenkeineen. Kuoren pinnalla vielä kruunuksi kinuskikastiketta. Nam! Kyytipojaksi jälkiruoalle tilaan teetä venäläiseen tapaan hunajan ja vadelmahillon kera (3,50€).

Tällainen kokemus siis tällä kertaa. Muutaman viinilasilisäyksen jälkeen illallisen hinnaksi tulee 162,50€, joka on mielestäni melko maltillinen. Ainoa tyyris annos on karhu, mutta se sallittakoon. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi – pääruoka-annoksen pienuudesta huolimatta. Sitä paitsi totinen tosi on se, että kuitenkin pahinta on lähteä ravintolasta kotiin liian täydellä vatsalla. Tästä siis pisteet Bellevuelle; Saslikin kohdalla tilanne oli juuri tuo edellä mainittu, vaikka annoksia ei syönyt edes kokonaan.

Lopuksi en voi vastustaa pientä venäläisklassikoidemme vertailua. Pisteet tunnelmasta ja palvelusta menevät Saslikille sen autenttisuuden, sykähdyttävän miljöön sekä trubaduuriesitysten vuoksi. Ei palvelussa tosin Bellevuenkaan kohdalla moittimista ole, pikemminkin päinvastoin. Ja mainittakoon tässä kohtaa, että lämpimästi voin suositella paikkaa myös lastenvaunujen kanssa liikkuville. Pikku-Kokki menopeleineen huomioitiin oikein hienosti. Parempaa ruokaa yhden kokemuksen perusteella saa Bellevuessa – vaikka ei se tosin huonoa Saslikissakaan ollut. Molemmissa voisin vierailla uudestaan; Bellevuessa kokeilisin tosin lauantain zakuškapöytää.

Kyllä venäläinen ruoka on hyvää. Seuraavaksi täytynee kääntää nokka kohti Caloniuksenkatua ja astella sisään ravintola Troikkaan, Helsingin kolmanteen mieleen tulevaan venäläiseen.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 3+/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 33: Ravintola Saslik, from Russia with Love

IMG_6375Ravintola Saslik on oman alansa klassikko – ja klassikko ylipäätään mitä Helsingin ravintoloihin tulee. Ullanlinnan Neitsytpolulla jo vuodesta 1972 makumatkoja tsaarin aikaan tarjoillut Saslik on yksi harvoista Helsingin venäläisistä ravintoloista, ja ainoa, jossa itse olen vieraillut. Tämä nyt arvioitava ravintolailta on kuitenkin täällä tavallaan ensimmäiseni, sillä edellisellä kerralla juhlin yhdessä sen kabineteista ystävieni häitä ja tilanne oli kaikin puolin erityislaatuinen. No, eniten mieleenpainuneita faktoja oli kolme: paikka oli hieno, ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintäänkin riittävästi. Nyt lähdimme Aleksin kanssa selvittämään, josko muistoni olivat edelleen paikkansapitäviä…

Lauantai-iltana kuuden tietämillä Saslik on vielä melko vähäväkinen. Emme kuitenkaan päädy tyhjään ravintolaan; joitakin seurueita on jo saapunut paikalle, toiset saapuvat kanssamme miltei samalla ovenavauksella. Pikkuhiljaa täyttyvä ravintolasali tuntuu muutaman tunnin päästä olevan jo miltei täynnä, joten varaus lienee ainakin näin lauantaisin suositeltava.

IMG_6385Jo ensisilmäys puhuu sen puolesta, että muistoistani ensimmäistä, ravintolan hienoa ulkonäköä, ei ole kiistäminen. Lattiasta kattoon teemaansa noudatteleva miljöö on mielestäni sykähdyttävä; Helsingissä näitä loppuun asti vietyjä ”teemaravintoloita” ei mielestäni ole ainakaan liikaa. Hieman myöhemmin alkavat trubaduuriesitykset viimeistelevät paikan autenttisuuden, eikä sen mainetta nähtävyytenä niin kotimaisesta kuin kansainvälisestäkään näkökulmasta katsottuna ole ihmetteleminen.

IMG_6388Suhteellisen laajasta annosvalikoimasta, joka koostuu niin venäläisistä makuklassikoista kuin ravintolan omista kestosuosikeista, ei ole aivan helppo tehdä päätöstä, paljon olisi mieleistä maistettavaa. Päädymme molemmat avaamaan venäläisen iltamme klassikolla, bortsts-keitolla, joka tarjoillaan smetanan ja lammas-kaalipiirakan kera (10,40€). Annos on maukkaassa yksinkertaisuudessaan varsin suositeltava – ja pienikokoisuudessaan juuri sopiva, mitä seuraaviin ruokalajeihin tulee…

IMG_6392Pääruoaksi minä tilaan rahkavoitaikinaan käärityn merilohi-sieninyytin, joka tarjoillaan pähkinä-ohrakashan, fenkolihaudukkeen ja Jajik-kastikkeen kera (24,60€). Aleksi päätyy kokeilemaan yhtä ravintolan karhuerikoisuuksista, karhufrikadelleja vartaassa hunajapaahdettujen juuresten ja mallaskastikkeen kera (42,40€). Molemmat annokset tuodaan pöytään tirisevän kuumalla suurella parilalla, joka annoksiin kuuluvien lisäkkeiden lisäksi notkuu muita venäläisiä lisukkeita, erilaisia kaaleja, sipuleita, IMG_2104suolakurkkuja ja papuja. Ruokaa on valtavasti. Omasta annoksestani olen sitä mieltä, että se on hyvä, ehdottomasti kaiken hintansa väärti. Myönnettävä on, että olen useasti saanut parempaakin ruokaa, tässä annoksessa mikään ei ole kovinkaan ihmeellistä, mutta tapa jolla se tarjoillaan sekä lisäkkeiden monipuolisuus tekevät siitä erityislaatuisen. Myös Aleksi pitää valintaansa hyvänä, vaikka pöytään saapuvat kolme lihapyörykkää ensisilmäyksellä vaikuttavatkin melko vaatimattomalta esitykseltä näinkin tyyriiksi annokseksi. Pyöryköiden vahva maku sekä todella tiivis koostumus kertovat kuitenkin, että nyt syödään oikeaa karhua, eikä mitään säilykelihaa, kuten taannoin Tallinnassa vierailtuamme. Nyt on oikeutettua piirtää rasti kohtaan karhunliha.

IMG_2109Jälkiruokana nautimme kahden henkilön annoksen, joka kantaa nimeä ”Uunijäätelö Katariina Suurelle” (26,60€). Makean marenkikerroksen alle on haudattu vaniljajäätelöä sekä mansikkasorbettia, koko komeus koristeltu Romanovin mansikoin. Hyvää. Ja taasen vähintäänkin riittävästi.

Kun ruokalaskuumme lisätään vielä lasi punaviiniä (13,30€), lasi alkoholitonta valkoviiniä (5,10€) ja annos jälkiruokaviiniä (11,00€) saadaan lopputulokseksi reilut 140,00€. Meillä sattuu olemaan ravintolaan 20% alennukseen oikeuttava kuponki, jonka jälkeen meille jää maksettavaa 115,04€, mutta edes tuo alkuperäinen loppusumma ei näin kokonaisvaltaisesta kokemuksesta tuntuisi lainkaan liioittelulta. Saslik saa ehdottoman suositukseni ja nostaa kiinnostukseni korkeaksi myös muita kaupunkimme venäläisravintoloita kohtaan. Loistoilta ja illallinen!

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 5/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 4+/5