Vegaaniset marengit – joita kannattaa maistattaa ennen totuuden paljastamista

Taannoin esittelemäni Lisää kasvisruokaa koko perheelle -keittokirja tarjoili reseptin, jota oli kerta kaikkiaan pakko kokeilla. Kiitoksissaan tekijät toteavat: ”Kiitos sille kurjalle ressukalle, joka jossain päin maailmaa päätti todistaa, että kikherneiden säilöntäliemestä todellakin saa tehtyä vegaanista marenkia. Kuka ensimmäisenä sai päähänsä, että tuota pahanhajuista lientä voisi hyödyntää johonkin? Kiitämme häntä mitä nöyrimmin.”

IMG_5873

Ja niin oli minunkin tehtävä oma testini. Ällölientä vatkatessani epäluuloa vielä riitti, mutta koska se todella yhdistettynä sokeriin muodosti täysin marenkimaisen massan, uskoin tähän ihmereseptiin jo marenkien paistovaiheessa. Ja aivan totta; ne onnistuivat. Eipä mene kikherneliemi enää hukkaan. Vaikka meillä tosin kikherneitä popsitaan siinä määrin, että ihan jokaisesta liemestä ei välttämättä tule tehtyä marenkeja.

Ehdottomasti siis kokeilemisen arvoinen resepti. Yhdestä liemestä tulee marenkeja muutaman pellillisen verran, joten mikäli niitä haluaa värjäillä, voi massan hyvin jakaa vaikkapa kahteen osaan. Varovainen kuitenkin kannattaa olla; itselläni astian pohjalle oli jäänyt jokunen tippa vettä, mikä tarkoitti eittämättä lässähdystä vihreille marengeilleni. No, ensi viikolla täytynee tehdä satsi sinivalkoisia satavuotiaan kotimaamme kunniaksi. Elintarvikevärejä käytellessä kannattaa kuitenkin muistaa niiden mahdollinen vegaanittomuus.

Vegaaniset marengit

30 kpl

1 kikhernetölkin liemi (noin 1,5 dl)
1,5 dl kidesokeria
0,5 tl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

Mahdolliseen värjäykseen:
elintarvikeväriä tai esimerkiksi punajuurten lientä

Kuumenna uuni 100 asteeseen.
Vatkaa kikherneliemi sähkövatkaimella valkeaksi vaahdoksi.
Sekoita vaahtoon sokeri ja sitruunamehu ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on niin kovaa, että kulhon voi kääntää ylösalaisin ilman, että liemi valuu.
Lisää halutessasi muutama tippa elintarvikeväriä tai esimerkiksi keitettyjen punajuurten lientä, jollet halua marengeista valkoisia. Raidallisia marenkeja saa, kun ei sekoita vaahtoon lisättyä väriä turhan huolellisesti. Tiputa muutama tippa väriä vaahtoon ja vetäise kaapimella vain huoleton väriraita.
Jaa vaahto pieniksi keoiksi leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista uunissa 1,5 tuntia. Sammuta sitten uuni ja anna marenkien paistua jälkilämmössä vielä muutaman tunnin ajan.

Mainokset

Taapero tykkää osa 4: linssi-perunavuoka

Vaikka en kasvissyöjä olekaan, enkä edes ole koskaan harkinnut sellaiseksi ryhtymistä, olen silti sitä mieltä, että jokaisen olisi hyvä pitää lihansyöntinsä niin sanotusti aisoissa, siis pitää viikossa vähintään yksi kasvisruokapäivä. Itse pidän niitä arkena huomattavasti enemmänkin ja olen niin ikään pitänyt huolen siitä, että myös Pikku-Kokki syö säännöllisesti kasvisruokaa. 

Koska etenkin lasten kohdalla on ensiarvoisen tärkeää huolehtia aterioiden täysipainoisuudesta, olen Pikku-Kokille ruokaa valmistaessani suosinut paljon esimerkiksi linssejä, noita erittäin terveellisiä proteiininlähteitä. Mielestäni linssit ovat huippujuttu; niistä saa helposti hyvää ruokaa melko kattavin variaatioin. Jostakin taisin lukeakin, että nimenomaan palkokasveja olisi hyvä suosia pääaterialla proteiininlähteenä vähintäänkin viikoittain.  

IMG_4029Tällä kertaa esittelemäni linssi-perunavuoka oli maukasta ja jälleen kerran sangen helppotekoista. Muuntelin Chocochilin reseptiä sen verran, että vaihdoin vihreät linssit punaisiin ja korvasin osan perunoista porkkanoilla. Mausteita tässä oli oikein sopivasti myös taaperon mieleen (no, suolan jätin laittamatta), joten suosittelen mainioksi arkipäivän perheateriaksi.

Linssi-perunavuoka

IMG_40282,5 dl vihreitä (tai punaisia) linssejä
1 kg perunoita (minä korvasin osan porkkanoilla)
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 tl jauhettua korianteria
1,5 tl juustokuminaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl oliiviöljyä
(1 tl suolaa)
400 g tomaattimurskaa
2-3 dl kaurakermaa
suolaa ja mustapippuria

Huuhtele linssit ja keitä ne pehmeiksi (suolalla maustetussa) vedessä.
Leikkaa perunat (ja porkkanat) ohuehkoiksi tikuiksi. Tikkujen paksuudella voit hyvin säädellä ruoan valmistumisaikaa; mitä ohuempia tikkuja teet, sitä nopeammin ruoka kypsyy. Hienonna valkosipulinkynnet ja viipaloi sipuli.
Sekoita keitettyjen linssien sekaan korianteri, juustokumina, sitruunamehu, oliiviöljy ja (suola).
Sekoita kaikki aineet uunivuoassa. Mausta suolalla ja pippurilla. Paista vuokaa 200 asteessa, kunnes perunat ovat pehmeitä. Sammuta uuni ja anna vuoan vetäytyä siellä vielä hetki.

Vegaaniystävällinen kookospannacotta

IMG_3664Tulevien juhlien vegaanivieraille tarjoiltavaa valikoidessani ajattelin lätkäistä kaksi kärpästä samalla iskulla ja valmistaa jotakin niin ikään gluteenittomaan ruokavalioon sopivaa. Lisäksi olen monesti miettinyt haluavani juhlissa tarjoilla jälkiruokashotteja, joten sopivaksi vaihtoehdoksi valikoitui vegaaninen kookospannacotta.

Pannacottien päälle laitoin tämän ensimmäisen erän kohdalla simppelisti valmista mangososetta, mutta seuraaviin ajattelin kokeilla Chocochilin alkuperäisohjeen mukaista mangokiillettä.

Hyvät shotit tästä syntyivät, sellaiset sopivasti makeat.

Vegaaninen kookospannacotta

4 annosta tai 14 shottia

IMG_36634 dl kookosmaitoa
1 dl vettä
2,5 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
2 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
mangososetta (tai jotakin muuta oman maun mukaan)

Kaada kookosmaito kattilaan. Huuhtele kookosmaitotölkki vedellä ja lisää desi vettä kattilaan. Sekoita joukkoon perunajauhot ja sokeri.
Kuumenna kookosmaitoseosta koko ajan (puuhaarukalla) sekoittaen. Kun seos pulpahtaa, siirrä kattila pois levyltä.
Lisää joukkoon sitruunan kuori- ja mehu sekä vaniljasokeri. Annostele seos haluamallasi tavalla ja laita jääkaappiin jähmettymään.
Kun pannacotat ovat jähmettyneet, kaada mangososetta varovasti niiden pinnalle.

Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen

Virpi Mikkonen: Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen 
Otava, 2016

1448627048196Ruokakirjailija ja reseptitaiteilija Virpi Mikkosen kahdesta uudempi keittokirja on valloittava teos monella tapaa. Ensinnäkin minua kiehtovat sen esittelemien reseptien puhtaus ja ravitsevuus, jonka lisäksi pidän sen ajatuksesta pikaisesti valmistuvasta, mutta silti maukkaasta ja terveellisestä arkiruoasta. Myös kirjan ulkonäkö on puoleensavetävä; asetelmat suhteellisen luonnollisia ja ruoat kauniita, niitä alkaa tehdä mieli.

Vaikka itse en olekaan kasvissyöjä, eikä minusta luultavasti koskaan tulekaan sellaista, rakastan hyviä kasvisruokia. Oikeastaan valtaosa siitä ruoasta, jonka valmistan vain omiin tarpeisiini, on kasvisruokaa, ja vaikka en erityisesti tähän pyrikään, sisältyy viikkooni useimmiten enemmän kasvis- kuin liharuokapäiviä. Ja näitä tämä teos on pullollaan, aivan ihastuttavia kasvisherkkuja, joista useat ovat täysin vegaanisia.

Ollakseen tällainen hyvän mielen ja olon keittokirja, on hauska huomata, että siinä missä kirjan kansien välistä löytyvät ehkä perinteisemmin kategoriaansa kuuluvat puurot ja keitot, kätkee se sisäänsä yhtä lailla ohjeistusta niin pizzojen, hampurilaisten kuin lasagnenkin tekoon. Siis varmasti jokaiselle jotakin. Sieltä täältä löytyvä merkintä ”lasten suosikki” kertoo myös selkeästi oman viestinsä.

Sen lisäksi että tämän kirjan filosofian vastaisesti syön myös lihaa, en myöskään tietoisesti pyri ruoanlaitossani välttämään gluteenia tai valkoista sokeria. Koska niiden vaikutukset toki ovat tiedossani, on erittäin piristävää löytää vaihtoehtoja näillekin raaka-aineille. Kääntöpuolena tälle edellyttävät monet kirjan tavallisistakin resepteistä minulta kauppareissua, sillä kotimme perusvalikoimaan eivät ainakaan tähän asti ole kuuluneet raaka-aineet, kuten ravintohiiva tai psylliumkuitujauhe. No, ehkäpä näihinkin olisi järkevää tutustua ja tästäkin huolimatta suurin osa reseptien raaka-aineista on tuiki tavallisia.

Siis suosittelen; niin perheellisille kuin perheettömille, niin kiireisille kuin kiireettömillekin. Osa ohjeista on suunniteltu yhdelle tai kahdelle ruokailijalle, osa hieman suuremmalle joukolle. Kuten jo mainittu erityiset lasten suosikit on merkattu erikseen. Ja vaikka teos kantaakin jo nimessään termiä pikaruoka, mikä estää ottamasta näitä herkkuja myös osaksi pidemmän valmistuskaavan vaativaa ateriakokonaisuutta, kun sopivia ruokalajejakin löytyy aina aamusta iltaan.

Henkilökohtaisella kokemuksella voin jo nyt suositella munakoisopizzoja ja linssi-kurpitsakeittoa, joiden lisäksi ainakin portobellohampurilaiset, kukkakaali-currykeitto ja kolmen raaka-aineen omenapiiras, ynnä monet muut, kuuluvat lähitulevaisuuden kokeilulistalleni.

Toisin sanoen siis vakuutuin; täytynee tutustua tekijän edelliseenkin opukseen, Kiitos hyvää : herkkuja ilman sokeria ja gluteenia.