Onnea on…

Kesäloma uhkaa loppua. Seitsemästä kolmisin vietetystä lomaviikosta on jäljellä enää yksi viikonloppu, jonka senkin vietämme Pikku-Kokin kanssa kahden, Aleksin mökkeillessä poikaporukalla jossakin Tampereen tienoilla.

IMG_3685Takana on todella hyvä loma, johon mahtui sopivasti niin retkeilyä kuin kotoiluakin. Tutkimme monia kotimaisia kaupunkeja, yritimme tehdä paljon yksivuotiasta ilostuttavia asioita, mökkeilimme ja piipahdimme Tallinnassa. Juhlimme Pikku-Kokin ensimmäistä syntymäpäivää niin pienesti kuin suurestikin, istuimme paljon hiekkalaatikon reunalla ja kannustimme rakkaimpaamme hänen ottaessa ensimmäisiä horjuvia askeliaan. Keitin myös enemmän puuroa, kuin minään elämäni aikaisemmista kesistä. Paljon ihania muistoja.

IMG_3948IMG_3695Tunnelmalliset tuntien voinette arvata, että lomaamme kuului paljon ruokaa. Herkutteluhetkiä niin Kotikolossa kuin sen ulkopuolellakin, luonnonhelmassa sekä ravintolamaailmassa. Huippujuttu on ollut tarkkailla Pikku-Kokin kehitystä omalla ruokapolullaan; perheaterialle katetaan nykyään kolme lautasta ja niiden sisältökin on yhä useammin vähintäänkin samankaltainen. Joistakin aterioista Pikku-Kokki selviytyy jo miltei omin avuin ja viihtyy ruokailun parissa toisinaan jopa meitä aikuisia pidemmän kaavan mukaan. Oikeastaan kaikki maut ovat mieleisiä. Nyt toivonkin, että alkava syksy ei kiireineen ryöväisi meiltä näitä rakkaita perheaterioita.

Mutta on tässä artikkelissa taas se ”virallinen” sisältökin. Tällä kertaa jaan kanssanne reseptin, jonka toteuttamisesta minulla itselläni ei tosin ole kokemusta, mutta jonka ohjeistuksella melko haasteelliselta vaikuttanut ruoka Aleksin mukaan oli ennalta odotettua helpommin valmistettavissa. Kävi nimittäin niin hyvin, että Aleksi halusi valmistaa minulle aterian, alusta loppuun itsekseen. Mikäs siinä, oma kokki ja tarjoilija, se on onnea se.

IMG_3578Pääruokana tuolla maukkaalla ja rakkaudella valmistetulla aterialla nautimme Tomi Björckin kuuluisaa karamellisoitua possua. Ihan kuin Farangissa se ei kuitenkaan ollut, vaan Tomi itse oli soveltanut reseptin hieman enemmän kotikeittiöihin sopivaksi, lähinnä kai poistanut ja korvannut kaikkein erikoisimpia ainesosia. Reseptin, joka tuntuisi kuluneen yhden jos toisenkin bloggarin hyppysissä, Aleksi oli napannut Hyvää ruokaa ja annoskateutta -blogista, mutta alkuperäisimmillään se löytyy Björckin kirjasta Huippukokin kotiruokaa – täytyypä muuten napata opus testaukseen.

Nam ja maiskis!

P.S. Olisipas kiva taas joskus päästä maistamaan tuota alkuperäistä ”klassikkoa”. Kerran olen sitä syönyt, vuosia sitten, ja olihan se hyvää – mutta niin oli kyllä tämä Aleksinkin luomus. Kokeilkaa tekin ihmeessä.

Karamellisoitu possu

Huom! Valmistukseen vaaditaan aikaa kaksi päivää.

IMG_35801-1,5 kg possun kassleria

Haudutusliemi:
5 cm:n pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
8 dl vettä
4 dl (vähäsuolaista) soijakastiketta
2 dl valkoviiniä
1 dl osterikastiketta
1 dl sokeria
1 rkl korianterinsiemeniä
2 valkopippuria
2 kanelitankoa
4 tähtianista

Karamellikastike:
1,5 dl haudutuslientä
2 tähtianista
2 kanelitankoa
2 tl chilirouhetta
0,5 dl vettä
200 g palmusokeria (tämä korvautui kookossokerilla, joka toimi sekin hyvin)
0,5 dl fariinisokeria

1 l rypsiöljyä paistamiseen

Lisäksi:
ruukku tuoretta korianteria
1-2 punaista keskivahvaa chiliä

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen valmistusta. Suolaa sen pinta kevyesti. Kuori ja siivuta inkivääri sekä valkosipuli. Yhdistä kaikki liemen aineet padassa ja kiehauta kuumaksi. Nosta liha liemeen.
Kuumenna uuni vähän alle sataan asteeseen, ja nosta pata uuniin. Hauduta lihaa kannen alla noin 4-5 tuntia.
Nosta liha liemestä, ja anna jäähtyä. Kääri liha leivinpaperiin tai folioon ja pane jääkaappiin painon alle. Liha voi hyvin levätä jääkaapissa yön yli.
Ota lihan haudutuslientä talteen 1,5 dl erilliseen kulhoon jääkaappiin karamellikastikkeen valmistusta varten. Karamellikastike kannattaa valmistaa vasta hetki ennen tarjoilua.
Aloita karamellikastikkeen valmistus kuorimalla jääkaapissa kylmenneen haudutusliemen päältä pois rasva ja kaada neste kattilaan. Lisää joukkoon tähtianikset, kanelitangot ja chilirouhe. Kiehauta ja ota pois liedeltä.
Sekoita toisessa kattilassa vesi ja palmu- sekä fariinisokeri. Kuumenna sokeri-vesi -seosta miedolla lämmöllä, kunnes sokeri alkaa tummua ja tuoksua paahtuneelta. Kannattaa muistaa mieto lämpö, ettei sokeri pala. Poista haudutusliemestä kanelitangot sekä tähtianikset ja lisää haudutusliemi varovasti sokeriliemeen.
Keittele kastiketta hiljalleen, kunnes se alkaa paksuuntua. Puoli tuntia riittää hyvin. Jäähdytä kastiketta hiukan ennen tarjoilua.
Ota levännyt liha jääkaapista ja leikkaa se arpanopan kokoisiksi kuutioiksi. (Näin ohjasti alkuperäinen resepti, toisintaja oli tehnyt kuutioista noin 3×3 cm:n kokoisia estääkseen niitä kuivumasta liikaa.)
Kuumenna öljy kattilassa tai rasvakeittimessä noin 180 asteeseen ja uppopaista lihat öljyssä kullanruskeiksi. Lihapalat ruskistuvat ja rapeutuvat nopeasti, noin puoli minuuttia riittää. Nosta lihat hetkeksi talouspaperin päälle, jotta turha rasva valuu pois.
Kaada karamellikastike tarjoiluastiaan uppopaistettujen lihapalojen päälle. Ripottele päälle hienonnettua tuoretta korianteria ja chiliä.
Tarjoile esimerkiksi riisin kera. Mahtavan hyvää riisiä syntyy, kun kuivat riisinjyvät paahtaa voissa ennen keittämistä. Keitinveteen kannattaa myös lisätä yksi laakerinlehti.

Mainokset

Pikku-Kokin keittiöstä osa 12: Kasvisrisotto

Vasta viime viikolla sain tietää, että lasten ei pitäisi syödä riisiä useita kertoja viikossa. Syynä tähän on epäorgaaninen arseeni, jota riisi sisältää muita viljoja enemmän ja jolle lapset ovat pienen painonsa vuoksi herkin ryhmä. Alle 6-vuotiaiden lasten ei pitäisi käyttää riisimaitoa jokapäiväisenä ruokajuomana, imeväisikäiselle sitä ei pitäisi antaa ollenkaan. Ruotsissa suositus on, että alle 6-vuotiaille lapsille ei annettaisi myöskään riisikakkuja, mutta suomalaislapset syövät niitä niin vähän, että Evira katsoo tarpeelliseksi rajoittaa vain riisimaidon käyttöä. Riisipuuro kannattaa pääsääntöisesti korvata muilla puuroilla ja muuten käyttää vaihdellen riisiä, pastaa ja perunaa.

IMG_1620Hyvä tietää, olipa jäänyt itseltäni huomaamatta. Tosin riisimaito ei muutenkaan kuulu käyttötuotteisiimme ja riisipuuroa keitän suurin piirtein kerran vuodessa, jouluna. No, tässä kuitenkin resepti vauvan kasvisrisottoon. Sellainen hyvä pohja, johon on helppo yhdistää lihaa tai kalaa, miksei jotakin kasvisperäistäkin proteiininlähdettä.

Vauvan kasvisrisotto

8 dl valmista sosetta

IMG_11241 dl puuroriisiä
0,5 rkl rypsiöljyä
vettä
2 porkkanaa
pala sipulia
pala kukkakaalia
100 g pakasteherneitä (tai herne-maissi-paprikaa)
20 g tomaattipyreetä
mustapippuria

Kuullota riisi kattilassa öljyssä, älä ruskista. Lisää vettä vähitellen ja keitä riisi kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Anna hautua vielä noin 5 min. Vesi imeytyy riisiin.
Kuori porkkanat ja sipuli, leikkaa pieniksi palasiksi, paloittele myös kukkakaali. Keitä kasvikset aivan pehmeiksi. Lisää pakasteherneet keittämisen loppuvaiheessa.
Yhdistä riisi ja kasvikset, mausta tomaattipyreellä sekä miedosti mustapippurilla.
Soseuta lapsesi tarpeen mukaan tai tarjoile sellaisenaan. Lisää tarvittaessa kasvisten keitinlientä, jotta risotto säilyy tarpeeksi kosteana, eikä paakkuunnu liikaa.
Jaa sopiviin annoksiin ja pakasta.

Pestoinen riisi-broileri-kasvispaistos; riperuokaa kerrakseen (ja vauva kainalossa kokattua)

IMG_1671Toisinaan tulee tehtyä oikeita päätöksiä, kuten muutama päivä sitten, kun päätin armahtaa itseni ja olla lähtemättä kauppaan; vain nautiskella kahvista ja omista ajatuksistani Pikku-Kokin tuhistessa ruokalepoaan. Ruoka saisi rakentua Kotikolossa majailevista raaka-aineista sekä rippeistä. Toinen oikea päätös oli valmistaa jotakin niin helppoa, että siitä selviäisi vaikka vauva kainalossa. Sillä niinhän siinä lopulta kävi, että ruoka todella valmistui Pikku-Kokki kainalossa miltei alusta loppuun. (Ja joku vielä ihmettelee, miten näin pieni nainen jaksaa retuuttaa ihan kohtuullisen kokoisia kahvakuulia. Eivät ne ole ne kahvakuulat, vaan Pikku-Kokki, jonka ansiosta tunnen olevani vahvempi kuin koskaan…) Siis eläköön kotiäitiys, tässäkin mielessä!

Seuraava ruoka sai alkunsa siitä, kun keittelin jälleen kerran liikaa riisiä. Sen lisäksi pakastimeen oli varastoitu loput vaahterasiirapilla glaseeratusta broilerista ja jääkaapista löytyi lajitelma erinäisiä kasviksia. Mitäpä näistä? Ensimmäisenä mieleeni tuli paistettu riisi, mutta koska taloutemme oli kananmunaton, täytyi tuo vaihtoehto hylätä. Näinpä päädyin sujauttamaan ainekset uunin lämpöön ja marinoimaan koko komeuden punaisella pestolla. Idean, jota kehittelin varastotilanteellemme sopivammaksi, nappasin Puolialaston kokki -blogista. Kiitos tästä, paistoksesta tuli hyvää ja voin suositella kokeilemaan tällaista tapaa tuhlata riisin rippeitä. Hyvää ja niin helppoa!

P.S. Minun versioni on hiukan hassun näköistä, sillä käyttämäni riisi oli puuroriisiä. Sekin toimi ihan hyvin, mutta suosittelen silti käyttämään esimerkiksi pitkäjyväistä riisiä.

Pestoinen riisi-broileri-kasvispaistos

4 annosta

IMG_16721 sipuli
puolikas kesäkurpitsa
1 paprika
1 tomaatti
oliiviöljyä kuullottamiseen
suolaa
mustapippuria
timjamia
rosmariinia
loraus hunajaa
kypsää broileria
3 dl kypsää riisiä
3 dl ruokakermaa (minulla oli vain 2 dl, joten lisäsin joukkoon 3 rkl turkkilaista jogurttia)
2 rkl punaista pestoa
soijakastiketta
fetajuustoa

Kuori sipuli, pese kesäkurpitsa, paprika ja tomaatti. Paloittele kaikki reiluiksi palasiksi. Kuullottele kasviksia kuumalla pannulla oliiviöljyssä, mutta älä kuitenkaan paista niitä. Mausta suolalla, pippurilla ja reilusti timjamilla sekä rosmariinilla ja pienellä lorauksella hunajaa. Lisää broileri kasvisten joukkoon.
Sekoita riisin sekaan ruokakerma ja pesto. Yhdistä riisiseos kasvis-broileriseokseen ja sekoita hyvin. Maista ja mausta makusi mukaan lisää, soijakastikkeella saa mukavasti lisämakua.
Kaada uunivuokaan ja painele joukkoon kuutioitu fetajuusto, niin että se uppoutuu osittain kastikkeeseen.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 min.

Lihariisipasteija, joka kyllästyi pukeutumaan lehtitaikinaan

Lehtitaikina ei ikinä ole ollut minun juttuni. Asiat, joita lehtitaikinasta tehdään eivät kuulu ruokasuosikkigalleriaani. Joulutortut jäävät leipomatta, samoin oikeastaan pasteijat, viinerin tilalta valitsen aina pullan. Kauhukokemus oli, kun Tallinnassa ihanaista omenajälkiruokaa odoteltuani eteeni kannettiin kolme valtavaa lehtitaikinakimpaletta, joiden sisälle oli ujutettu inahduksen verran omenasisältöä – ainakin kaksi jäi syömättä.

img_0626Lehtitaikinan sisälle piilotetut asiat ovat kuitenkin mielestäni yleensä maukkaita: luumuhillo, nam, samoin pasteijoiden täytteet. Viineristäkin olisi kiva saada vain se vaniljakreemi. Outoa, moni varmasti ajattelee, mutta tämänpä innoittamana syntyi seuraava lihariisipiirakka, jonka täytteessä lihariisipasteijoiden perustäyte hillosipuleilla paranneltuna saa seurakseen munariisipasteijoiden kananmunan. Pinnalle smetanan rippeistä ja maidosta sekoiteltu kastike ynnä juustoraastekuori ja se alkaa olemaan pitkälti siinä. Kun jauhelihakin on peräisin ylimääräisistä jauhelihapihveistä ja kananmunaviipaleet siitä hetkestä, kun totesin, että Pikku-Kokki ja kananmuna eivät ainakaan vielä ole kavereita keskenään, ollaan aika pitkälti riperuoan ytimessä. Mutta sehän täällä osataan.

Kokeilkaapa siis tätäkin omituisuutta, johon riperuoka uppoaa kuin ankkuri mereen. (Olipa huono vertauskuva, mutta enpä keksinyt parempaakaan. Väsymys painaa, Pikku-Kokki jatkaa neljän kuukauden yöhulinoitaan – vaikka täyttääkin sunnuntaina jo seitsemän kuukautta…)

Lihariisipiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

img_0629Pohja:
Annos piirakkataikinaa, esim. lähiaikoina mainostamaani talkkunataikinaa, jonka ohjeen löydät linkin takaa.

Täyte:
2 dl kypsää riisiä (määrät ovat arvioita, laitoin itse mitä sattui olemaan)
1 kovaksi keitetty kananmuna
3 pientä jauhelihapihviä (vaihtoehtoisesti noin 150 g paistettua ja maustettua jauhelihaa, jonka seassa voi paistaa puolikkaan sipulin silputtuna)
hillosipuleita maun mukaan
80-120 g smetanaa
0,5-1 dl maitoa
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria
2 dl juustoraastetta

Valmista valitsemasi pohjataikina ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Suorita mahdollinen pohjan esipaisto.
Pilko kananmuna ja sekoita se riisin joukkoon. Levittele seos piirakkapohjalle.
Mikäli käytät jauhelihapihvejä, murenna ne pieniksi ja levittele murut riisin päälle. Muuten levittele riisipedille jauheliha-sipulipaistos.
Lisää sitten hillosipuleita haluamasi määrä.
Sekoita keskenään smetana ja kananmuna. Ohenna seosta hiukan maidolla, jotta siitä tulee sopivan juoksevaa. Sekoita joukkoon myös juustoraaste. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla.
Kaada smetana-kananmunaseos päällimmäiseksi piirakkaan.
Paista 175-asteisessa uunissa alatasolla noin 30-40 min. Paistamisen loppuvaiheessa voit nostaa piirakan hetkeksi ylemmäs kauniimman paistopinnan saamiseksi.

Runsaskätisen riisinkeittäjän kelpo kepponen: paistettu riisi

Koska yksi vaikeimpia tehtäviä ruoanlaitossa tuntuisi olevan niinkin yksinkertainen asia, kun lisäkkeen valmistaminen määrällisesti oikeaksi suhteessa aterian pääasiaan, on hyvä olla varastossa muutamia perushyviä tapoja tavallisimpien lisäkkeiden jatkokäyttöön. Tällä kertaa piti päästä eroon liiallisesta riisistä, joka löysikin tiensä ihan mukiinmenevään ruokalajiin, paistettuun riisiin.

img_0449Tämäntyyppistä riisiruokaa olen joskus syönyt alan ammattilaisten valmistamana, mutta itse en koskaan aiemmin ole moista valmistanut. Mielestäni lopputulos, joka syntyi monia löytämiäni ohjeistuksia yhdisteltyäni, oli hyvä. Tosin kinkun tilalta ensi kerralla on syytä käyttää vaikkapa hyvin maustettua kanaa tai jotakin muuta hieman makumaailmaltaan potkivampaa lihaa.

Kaikki äitini reseptit -blogista luin, että paistettuun riisiin on hyvä käyttää juurikin vähintään edellisenä päivänä keitettyä riisiä, joten tätä varten ei riisiä kannata alkaa keittelemään – jos ei sitten tee sitä edellisenä päivänä. Samaisesta ohjeistuksesta löytyi myös idea seesamiöljyyn, joka toimi mainiosti. Kalakastiketta, jota tämän ruokalajin kohdalla monessa lähteessä hekumoitiin, minulla ei sitä vastoin ollut, joten jouduin tyytymään Hoisin-kastikkeeseen. Siitä, minkälainen makuelämys tämä ruoka olisi ollut kalakastikkeella voideltuna, minulla ei siis ole tietämystä, mutta Hoisin sopi keitokseen mielestäni hyvin. Käyttäkää mitä käytätte.

Eipä siis muuta, kuin avokätisesti riisiä keittelemään, seuraamukset ovat mainiot.

P.S. Riisinhän voi kierrättää myös pakastimen kautta, jos sattuu, että ihan heti ei tee mieli riisiruokaa uudestaan.

Paistettu riisi

3-4 annosta

img_04435-10 dl eilistä keitettyä riisiä
1 sipuli
1 porkkana
puolikas paprika
1 tl inkivääriraastetta
2 rkl öljyä
2 rkl seesamiöljyä
100-150 g ylikypsää (saunapalvi)kinkkua tai muuta kypsää lihaa, suosittelen hyvin maustettua
3 kananmunaa
Hoisin-kastiketta
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja silppua sipuli. Kuori porkkana ja tee siitä kuorimaveitsellä ohutta nauhaa. Pilko paprika ja raasta kuorittu inkivääri.
Kuumenna wokki- tai laakea paistinpannu. Kaada pannulle öljyt, sipuli, porkkana, paprika ja inkivääri. Paista hetki ja lisää riisi. Kun riisi on kauttaaltaan kuumaa, lisää kypsä liha ja anna kaiken kuumentua. Tämän jälkeen tee pannun keskelle reikä työntäen riisiseos pannun reunoille.
Vatkaa kananmunat kevyesti ja kaada ne keskelle pannua. Sekoittele ja anna kananmunien hyytyä kokkeliksi. Sekoita kokkeli sitten riisiseoksen joukkoon ja mausta Hoisin-kastikkeella. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hiukan suolaa ja mustapippuria.

Riisin uusi koti; eli säästeliään Pikku-Rouvan pinaatti-kinkkupiirakka riisipohjalla

img_0410Tässäpä taas oivallinen tapa käyttää ylijäänyttä riisiä – sillä kukapa sitä osaisi koskaan keittää juuri sopivasti. Samalla puhutaan ehkäpä maailmankaikkeuden helpoimmasta piirakkapohjasta eli kyseessä on todellinen säästeliään sekä tällä hetkellä rajallisesti ruoanlaittoaikaa omaavan Pikku-Rouvan riperuoka.

Hauska kokeilu, jonka täytettä suositan testaamaan, vaikka riisipohja ei tuntuisikaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Pohjasta taas oiva lisä sinne gluteenittomien reseptien aarrearkkuun.

Reseptin, jonka itse nappasin Arlan sivustolta ja tallensin tänne muunnellen on kehitellyt Hannan soppa -blogisti Hanna.

Pinaatti-kinkkupiirakka riisipohjalla

Vuoallinen (ø noin 26 cm)

img_0412Pohja:
5 dl kypsää riisiä
2 rkl seesaminsiemeniä
1 kananmuna

Täyte:
3 kananmunaa
2 dl täysmaitoa (minä korvasin kevytmaidon ja kerman sekoituksella)
2,5 dl pinaatinlehtiä
100 g fetajuustoa
1 dl juustoraastetta
suolaa
mustapippuria
200 g (ylikypsää saunapalvi)kinkkua

Paahda seesaminsiemeniä hetki pannulla. Sekoita riisin sekaan seesaminsiemenet ja kananmuna, painele seos sitten voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista 180 asteessa 15 min.
Vatkaa täytteen kananmunat ja maito sekaisin. Lisää seokseen pinaatinlehdet, hienonnettu fetajuusto ja juustoraaste. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kuutioi kinkku. Levitä kuutiot esipaistetun piirakkapohjan päälle.
Kaada täyte kinkkukuutioiden päälle ja paista 180 asteessa noin 30 min. tai kunnes täyte on hyytynyt ja piiraassa on kaunis paistunut väri. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Kurkistus matkakohteeseen nro 4, siis Algerian makuinen jauheliha-riisirulla

img_0095Eilen minun oli tarkoitus jatkaa Matkailu avartaa -haasteeni parissa ja sukeltaa algerialaiseen keittiöön. Ainekset pinaattilihapulliin sekä kesraan, algerialaiseen leipään, olivat päätyneet jo keittiöömme, mutta kuinkas ollakaan, saamattomuus iski. Näinpä kävikin niin, että lihapullista tuli jauhelihakastiketta, leipäjauhot jäivät toistaiseksi pusseihinsa odottamaan tulevaa. No, vaikka tässä näin kävikin, saimme kuitenkin jo aavistuksen algerialaisesta makumaailmasta, käytinhän kastikkeeseen kaikki lihapullareseptiikkaan neuvotut ainesosat, vain tuotoksen lopullinen muoto muuttui.

img_0105Niin tai näin, jauhelihan maku oli siinä määrin hyvä, että loppuun asti vietynä annos olisi varmasti miellyttänyt. Mutta miellytti se näinkin, varsinkin kun rakentelin kastikkeen ympärille riisirullan ja muodostui oiva kokonaisuus. Suosittelen kokeilemaan niin kastiketta – joka toimii yhtä lailla yksinkertaisemminkin, vaikkapa spagetin tai riisin kera – kuin jauheliharullaakin. Ohjeen rullaan löysin jo kuopatusta Ruokaohjeita ja herkkuja à la Marie -blogista ja ajattelin, että tätä voisi hyödyntää myöhemminkin, ehkäpä erilaistenkin kastikkeiden kumppanina.

Siis tällainen makumatka tällä kertaa. Tästä en vielä pistettä haasteeseeni nappaa, mutta palaan asiaan tuossa tuokiossa, uusi yritys onkin mielessäni jo toteutusta vaille valmiina.

Jauhelihakastike algerialaiseen tapaan maustettuna

img_0088150 g pakastepinaattia / suuri kimppu tuoretta pinaattia
1 iso sipuli
3-6 valkosipulinkynttä maun mukaan
oliiviöljyä kuullottamiseen
400 g lampaan tai naudan jauhelihaa
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl paprikajauhetta
0,5 tl jauhettua kuminaa
100 g tomaattipyrettä
0,5 liha- tai kanaliemikuutiota

Mikäli käytät pakastepinaattia, sulata se. Jos taas käytät tuoretta, huuhtele, kuivaa ja pilko pinaatti. Tuore kuullotetaan oliiviöljyssä, pakastetun voi lisätä sellaisenaan sulatettuna.
Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulinkynnet.
Kuullota sipulia hetki oliiviöljyssä pannulla. Lisää pannulle jauheliha, valkosipuli ja mausteet sekä pinaatti.
Laimenna tomaattipyrettä hiukan vedellä ja lisää se seokseen.
Anna hautua kannen alla jonkin aikaa ja viimeistele maustaminen puolikkaalla liha- tai kanaliemikuutiolla.

Jauheliha-riisirulla

img_0104Pohja:
3 kananmunaa
6 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
4-5 dl (lihaliemikuutiolla) keitettyä riisiä (1,5 dl raakaa riisiä)
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria

Täyte:
jauhelihakastiketta noin 300 grammasta jauhelihaa, esim. yllä ohjeistettu kastike sopii rullaan mainiosti

Keitä riisi kypsäksi lihaliemikuution kanssa.
Vatkaa kananmunat kulhossa. Lisää puolet maidosta ja kaikki jauhot. Vatkaa tasaiseksi taikinaksi. Lisää loput maidosta, riisi, suola ja sokeri.
Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Levitä riisiä hieman niin, että sitä tulee tasaisesti joka kohtaan.
Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia tai kunnes pinta on kauniin kullanruskea.
Anna pohjan viilentyä hiukan ja levitä sitten jauhelihakastike tasaisesti pohjan päälle. Rullaa pohja kääryleeksi leivinpaperin avulla.
Tarjoile lämpimänä tai kylmänä salaatin kera.