Onnea on…

Kesäloma uhkaa loppua. Seitsemästä kolmisin vietetystä lomaviikosta on jäljellä enää yksi viikonloppu, jonka senkin vietämme Pikku-Kokin kanssa kahden, Aleksin mökkeillessä poikaporukalla jossakin Tampereen tienoilla.

IMG_3685Takana on todella hyvä loma, johon mahtui sopivasti niin retkeilyä kuin kotoiluakin. Tutkimme monia kotimaisia kaupunkeja, yritimme tehdä paljon yksivuotiasta ilostuttavia asioita, mökkeilimme ja piipahdimme Tallinnassa. Juhlimme Pikku-Kokin ensimmäistä syntymäpäivää niin pienesti kuin suurestikin, istuimme paljon hiekkalaatikon reunalla ja kannustimme rakkaimpaamme hänen ottaessa ensimmäisiä horjuvia askeliaan. Keitin myös enemmän puuroa, kuin minään elämäni aikaisemmista kesistä. Paljon ihania muistoja.

IMG_3948IMG_3695Tunnelmalliset tuntien voinette arvata, että lomaamme kuului paljon ruokaa. Herkutteluhetkiä niin Kotikolossa kuin sen ulkopuolellakin, luonnonhelmassa sekä ravintolamaailmassa. Huippujuttu on ollut tarkkailla Pikku-Kokin kehitystä omalla ruokapolullaan; perheaterialle katetaan nykyään kolme lautasta ja niiden sisältökin on yhä useammin vähintäänkin samankaltainen. Joistakin aterioista Pikku-Kokki selviytyy jo miltei omin avuin ja viihtyy ruokailun parissa toisinaan jopa meitä aikuisia pidemmän kaavan mukaan. Oikeastaan kaikki maut ovat mieleisiä. Nyt toivonkin, että alkava syksy ei kiireineen ryöväisi meiltä näitä rakkaita perheaterioita.

Mutta on tässä artikkelissa taas se ”virallinen” sisältökin. Tällä kertaa jaan kanssanne reseptin, jonka toteuttamisesta minulla itselläni ei tosin ole kokemusta, mutta jonka ohjeistuksella melko haasteelliselta vaikuttanut ruoka Aleksin mukaan oli ennalta odotettua helpommin valmistettavissa. Kävi nimittäin niin hyvin, että Aleksi halusi valmistaa minulle aterian, alusta loppuun itsekseen. Mikäs siinä, oma kokki ja tarjoilija, se on onnea se.

IMG_3578Pääruokana tuolla maukkaalla ja rakkaudella valmistetulla aterialla nautimme Tomi Björckin kuuluisaa karamellisoitua possua. Ihan kuin Farangissa se ei kuitenkaan ollut, vaan Tomi itse oli soveltanut reseptin hieman enemmän kotikeittiöihin sopivaksi, lähinnä kai poistanut ja korvannut kaikkein erikoisimpia ainesosia. Reseptin, joka tuntuisi kuluneen yhden jos toisenkin bloggarin hyppysissä, Aleksi oli napannut Hyvää ruokaa ja annoskateutta -blogista, mutta alkuperäisimmillään se löytyy Björckin kirjasta Huippukokin kotiruokaa – täytyypä muuten napata opus testaukseen.

Nam ja maiskis!

P.S. Olisipas kiva taas joskus päästä maistamaan tuota alkuperäistä ”klassikkoa”. Kerran olen sitä syönyt, vuosia sitten, ja olihan se hyvää – mutta niin oli kyllä tämä Aleksinkin luomus. Kokeilkaa tekin ihmeessä.

Karamellisoitu possu

Huom! Valmistukseen vaaditaan aikaa kaksi päivää.

IMG_35801-1,5 kg possun kassleria

Haudutusliemi:
5 cm:n pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
8 dl vettä
4 dl (vähäsuolaista) soijakastiketta
2 dl valkoviiniä
1 dl osterikastiketta
1 dl sokeria
1 rkl korianterinsiemeniä
2 valkopippuria
2 kanelitankoa
4 tähtianista

Karamellikastike:
1,5 dl haudutuslientä
2 tähtianista
2 kanelitankoa
2 tl chilirouhetta
0,5 dl vettä
200 g palmusokeria (tämä korvautui kookossokerilla, joka toimi sekin hyvin)
0,5 dl fariinisokeria

1 l rypsiöljyä paistamiseen

Lisäksi:
ruukku tuoretta korianteria
1-2 punaista keskivahvaa chiliä

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen valmistusta. Suolaa sen pinta kevyesti. Kuori ja siivuta inkivääri sekä valkosipuli. Yhdistä kaikki liemen aineet padassa ja kiehauta kuumaksi. Nosta liha liemeen.
Kuumenna uuni vähän alle sataan asteeseen, ja nosta pata uuniin. Hauduta lihaa kannen alla noin 4-5 tuntia.
Nosta liha liemestä, ja anna jäähtyä. Kääri liha leivinpaperiin tai folioon ja pane jääkaappiin painon alle. Liha voi hyvin levätä jääkaapissa yön yli.
Ota lihan haudutuslientä talteen 1,5 dl erilliseen kulhoon jääkaappiin karamellikastikkeen valmistusta varten. Karamellikastike kannattaa valmistaa vasta hetki ennen tarjoilua.
Aloita karamellikastikkeen valmistus kuorimalla jääkaapissa kylmenneen haudutusliemen päältä pois rasva ja kaada neste kattilaan. Lisää joukkoon tähtianikset, kanelitangot ja chilirouhe. Kiehauta ja ota pois liedeltä.
Sekoita toisessa kattilassa vesi ja palmu- sekä fariinisokeri. Kuumenna sokeri-vesi -seosta miedolla lämmöllä, kunnes sokeri alkaa tummua ja tuoksua paahtuneelta. Kannattaa muistaa mieto lämpö, ettei sokeri pala. Poista haudutusliemestä kanelitangot sekä tähtianikset ja lisää haudutusliemi varovasti sokeriliemeen.
Keittele kastiketta hiljalleen, kunnes se alkaa paksuuntua. Puoli tuntia riittää hyvin. Jäähdytä kastiketta hiukan ennen tarjoilua.
Ota levännyt liha jääkaapista ja leikkaa se arpanopan kokoisiksi kuutioiksi. (Näin ohjasti alkuperäinen resepti, toisintaja oli tehnyt kuutioista noin 3×3 cm:n kokoisia estääkseen niitä kuivumasta liikaa.)
Kuumenna öljy kattilassa tai rasvakeittimessä noin 180 asteeseen ja uppopaista lihat öljyssä kullanruskeiksi. Lihapalat ruskistuvat ja rapeutuvat nopeasti, noin puoli minuuttia riittää. Nosta lihat hetkeksi talouspaperin päälle, jotta turha rasva valuu pois.
Kaada karamellikastike tarjoiluastiaan uppopaistettujen lihapalojen päälle. Ripottele päälle hienonnettua tuoretta korianteria ja chiliä.
Tarjoile esimerkiksi riisin kera. Mahtavan hyvää riisiä syntyy, kun kuivat riisinjyvät paahtaa voissa ennen keittämistä. Keitinveteen kannattaa myös lisätä yksi laakerinlehti.

Mainokset

Kesän ensimmäiset ribsit – nam

Viime kesän grillijuttu taisivat Kotikolossa olla ribsit. Teimme niitä monesti, herkullisin tuloksin. Samalla tuntui siltä, että moni muukin oli hullaantunut noihin luisiin makoisuuksiin, sillä niitä tarjoiltiin siellä sun täällä läpi grillikauden. Oman keittiömme paras onnistuminen olivat mielestämme viskiribsit, mutta hyviä olivat niin ikään makean tahmaiset sweet & sticky ribsit. Kokeilkaapa vaikka molempia edellä linkattuja.

IMG_3711Tällä grillikaudella erikoisoivalluksemme on ollut leipäjuusto, joka muuttuu grillattuna todella maukkaaksi. Kunhan rinnalla on jotakin makeaa hedelmää on onnistunut makupari taattu. Myös esimerkiksi broilerin ja paholaisen hillon kera grillattu leipäjuusto muodostaa erittäin toimivan kolminaisuuden.

Mutta takaisin artikkelin pääasiaan eli ribseihin. Tänä kesänä nuo olivat jääneet vielä Kotikolossa valmistumatta, joten hyvältä vaikuttavaan reseptiikkaan törmättyämme päätimme ottaa ne asiaksemme. Alkuperäisohje oli nimetty Todella hitaiksi ribseiksi mutta mielestäni yön yli marinointi sekä parin tunnin keittely ovat loppupeleissä melko tavanomainen ajankulutus, kun puhutaan liharuoasta. Ei siis mitään pikaruokaa, mutta joka tapauksessa vaivatonta, kun aktiiviseen valmistukseen menee ehkä tunti, jos ihan sitäkään.

Lopputulos oli todella hyvä, kyllä nämä ihan sinne edellä linkattujen versioiden tuntumaan nousevat. Kumppaniksi maukas salaatti ja se on siinä, lihaisa ateria mukavalla puputwistillä. Tykkäsimme!

(Todella hitaat) ribsit

4 annosta

IMG_36761 kg ribsejä (eli porsaan kylkiluita rivinä)

Mausteseos:
2 valkosipulinkynttä
1 rkl suolaa
1 rkl ruokosokeria
1 tl chilijauhetta
1 tl paprikajauhetta
0,25 tl mustapippuria myllystä

33 cl kolajuomaa
5 dl omenamehua

Pinnalle:
1 limen mehu
1 punainen chili
2 rkl tuoretta korianteria

Tee mausteseos. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet kulhoon. Lisää muut aineet. Hiero mausteseos lihaan. Laita jääkaappiin maustumaan vähintään 2 tunniksi, mieluiten yön yli. Voit valmistaa ribsit myös heti, mutta pitkään marinoidusta lihasta tulee parempaa.
Siirrä ribsit kattilaan. Leikkaa rivit kattilaan mahtuviksi paloiksi, mutta jätä ne mahdollisimman isoiksi, koska se helpottaa grillaamista. Kaada kola ja omenamehu kattilaan.
Hauduta ribsejä miedolla lämmöllä 2 tuntia kannen alla. Anna ribsien vetäytyä liemessä 20 min. Nosta lihat pois kattilasta ja keitä lientä, kunnes sitä on jäljellä noin 1 dl ja se on paksua kastiketta.
Kuumenna grilli täydelle teholle. Sivele kastiketta ribseille ja grillaa 5 min. molemmilta puolilta välillä käännellen. Voitele ribsit glaseerauskastikkeella vielä grillauksen lopuksi.
Purista limen mehu kypsille lihoille. Hienonna pinnalle chiliä ja korianteria.

Isomummi, Pikku-Rouva ja Pikku-Kokki vol. 2: liharuukkua perinnepadasta käsin

Äidin ja poikasen mukavat päivät maaseudulla sen kun jatkuvat. Toissa yön tosin vietimme tätini luona, tämän sivukylän ulkopuolella, ”kirkolla”, kuten täällä päin tavataan sanoa. Pikku-Kokki oli taas innoissaan; nautti sydämensä kyllyydestä, lirkutteli päivän, lirkutteli miltei yönkin. Ah, maalaisilma tekee hyvää päiväunille, heikkoa yöunille – ainakin mitä noihin aloitteleviin ihmisyksilöihin tulee. Mutta unista viis, itselläni riittää täällä virtaa aamusta iltaan. Parhaiten tunnen akkujeni latautuvan, kun pääsen toteuttamaan itseäni, vaikkapa keittiön puolelle.

Toissapäivänä mummin kaappeja kolutessani satuin törmäämään ihastuttavaan esineeseen, yksinäiseen, kannettomaan pataan. Kun mummi kertoi sen kuuluneen hänen äidilleen, minulle tuli pakottava tarve saada valmistaa siinä jotakin. Näinpä sopivia pataruokareseptejä etsiskellessäni törmäsin seuraavaan liharuukkureseptiin, jonka jakamisesta kiitän Manteliunelmia-blogia.

img_9245Liharuukusta tuli hyvää ja tätä yksinkertaista reseptiä voinkin lämpimästi suositella. Valmistus ei sinänsä vie paljoakaan aikaa, ruoka kun hautuu kypsäksi itsekseen uunin lämmössä. Tätä makustellessa mieleen tuli heti erilaisia yhdistelmiä täyttää pata ja päästä käsiksi täysin erilaisiin makumaailmoihin. Itse ajattelin ainakin kreikkalaistyylistä vaihtoehtoa, johon sujauttaisin kesäkurpitsan ohella vaikkapa lampaanlihaa, fetaa ja paprikaa tai jonkinlaista kanapataa. Varioikoon kukin tavallaan.

Alkuperäisreseptiikassa ei lisäkkeitä mainittu, mutta me keitimme ruukun oheen riisiä, joka mielestäni täydensi ateriaa sopivasti. Vallan mainio kylmän ja pimeän loppusyksyisen päivän päivällinen, jonka voi muuten mainiosti koota myös neljään pienempään ruukkuun.

Lihaisa uuniruukku

4-6 annosta

img_92522 sipulia
2 salottisipulia
3-6 valkosipulinkynttä
voita
1 kesäkurpitsa
soijakastiketta
500 g lihaa makusi mukaan, esimerkiksi porsaanlihasuikaleita tai naudan sisäpaistia
1 tl suolaa
paprikajauhetta
chilijauhetta
basilikaa
timjamia
2 dl ruokakermaa
juustoraastetta

Lisäksi:
riisiä

Pilko sipulit ja valkosipulit. Kuullota ne voissa paistinpannulla. Laita kuullotetut sipulit pataan.
Kuutioi kesäkurpitsa pieniksi paloiksi. Lisää kesäkurpitsat sipulien seuraksi pataan ja sekoita. Mausta soijakastikkeeella.
Mikäli käytät paistia, kuutioi liha. Ruskista lihakuutiot tai -suikaleet voissa paistinpannulla. Mausta suolalla, paprikajauheella ja chilijauheella.
Kaada lihat lihanesteineen vihannesten joukkoon. Laita joukkoon basilikaa ja timjamia.
Mikäli teet pieniä ruukkuja, lusikoi liha-kasvissekoitusta ruukkuihin, jokaiseen yhtä paljon.
Kaada ruokakerma joko pataan tai ruukkuihin ja ripottele pinnalle reilusti juustoraastetta.
Paista 150-asteisessa uunissa noin 2 tuntia.
Tarjoile sellaisenaan tai riisin kera.

Kauneus on maistajan silmässä eli hiukan tylsän näköinen – mutta maukas – possu-sipulipiirakka

Kaikenmoiset nyhjää tyhjästä -kyhäilyt ovat hauska tapa a) tuhlata aikaa, kun odottelee, että pääsisi lähtemään päivän rientoihin, b) mielekäs ja maukas keino käyttää pakastimeen, jääkaappiin ja kuivavarastoihin kerääntynyttä ”silppua” eli erinäisiä ruokien ja ruoka-aineiden tähteitä sekä c) tapa ilahduttaa nälkäistä aviomiestä työpäivän päätteeksi. Eilen minulla oli näitä kaikkia; ylimääräistä aikaa, paljon silppua sekä halu ilostuttaa Aleksia, varsinkin kun itse pääsin myöhemmin nauttimaan meksikolaista ruokaa ravintolaillan merkeissä.

img_8680Näinpä leivoin inkiväärillä säväytetyn possupiirakan, jossa täytteen toista roolia näytteli karamellisoitu sipuli. Pohja – joka oli muuten maukas ja mukavan rapea – valmistui taas sitä-sun-tätä -tyyliini, tällä kertaa pääraaka-aineenaan pakastimen kätköistä löytyneet palsternakkamuffinssit.

Eipä siis tarvinnut taaskaan lähteä kauppaan maukkauksia etsimään. Piirakka onnistui hyvin, vaikka tällä kertaa ei voidakaan puhua erityisen kauniista lopputuloksesta. No, tämän värittömyyden alta löytyy kuitenkin herkullinen sydän, joten kannattaa testailla ja tarjota vaikkapa värikkään salaatin kera.

Ai niin, ohjeistuksen karamellisoituun sipuliin löysin Sillä sipuli -blogista. Kyllä oli muuten hyvää, tätä karamellisointiohjetta tulen hyödyntämään vastaisuudessakin.

Inkiväärillä säväytetty possu-sipulipiirakka

Vuoallinen (halk. 23 cm)

img_8684Pohja:
6 suolaista muffinssia / 2-3 dl perunamuusia tai muuta sopivaa täyteainesta
1 dl jauhoja (itse käytin 0,5 dl ruis- ja 0,5 dl durumjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
0,25 dl öljyä

Täyte:
200 g maustamatonta porsaan suikalelihaa
tuoretta inkivääriä
hunajaa
limemehua
chilihiutaleita
valkosipulirouhetta / 1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
10 g voita
1 rkl sokeria
1 rkl punaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
0,5 rkl vettä
1 kananmuna
150 g smetanaa
juustoraastetta
suolaa

Aloita lihasuikaleista ruskistamalla ne kuumalla pannulla ja jätä pakkauksen ohjeen mukaan hautumaan miedommalle lämmölle.
Kuori ja raasta pieni palanen tuoretta inkivääriä. Lisää hautuvien possusuikaleiden joukkoon inkivääri, hunaja, limemehu, chilihiutaleet ja valkosipulirouhe.
Tee lihasuikaleiden hautuessa pohja. Sekoita leivinjauhe ja jauhot keskenään. Lisää seokseen valitsemasi täyteaine – mikäli käytät tapaani esimerkiksi suolaisia muffinsseja tai muuta vastaavaa, aja ne tehosekoittimella sileäksi – sekä öljy ja sekoita tasaiseksi massaksi.
Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Nosta jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.
Kuori sipuli ja siivuta renkaiksi.
Sulata voi pannulla. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä, jotta ne saavat hiukan väriä. Lisää sokeri ja sekoita hyvin. Lisää punaviinietikka ja keittele, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sekä vettä.
Hauduta sipuleita hetki, kunnes ne ovat pehmeitä ja tahmaisia.
Sekoita karamellisoidut sipulit kypsien lihasuikaleiden joukkoon.
Sekoita keskenään kananmuna, smetana sekä juustoraaste. Lisää tarvittaessa himpun verran suolaa.
Levitä liha-sipuliseos piirakkapohjalle ja tämän päälle smetana-juustoseos.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 30 min.

Matkailu avartaa osa 1: Afganistan

Toissapäivänä se sitten starttasi, makumatkoihin perustuva maailmanvalloitukseni. Tarkemmin sanottuna tarkoitukseni on valmistaa jokaiselle maailman itsenäiselle valtiolle ominaista ruokaa, tehdä pieni pujahdus keittiöihin Afganistanista Zimbabween. Matkan tulen käymään aakkosjärjestyksessä ja valmistamaan jokaisen maan kohdalla ainakin yhden ruokalajin, miksei enemmänkin. Tästä se siis lähtee, tervemenoa Afganistaniin!

indexMakumatkailuni ensimmäinen etappi ei tarjonnut liiaksi vaihtoehtoja, kun etsiskelin sopivaa reseptiä toteutettavaksi. Muutamasta vaihtoehdosta valitsin Darai göd -nimeä kantavan lihakastikkeen, jota tarjoiltiin kurkumariisin kera. Alkuperäisessä reseptiikassa Darai göd valmistettiin lampaasta, mutta koska sen kerrottiin onnistuvan hyvin myös broilerista, härästä tai possusta, minä valitsin kastikkeeseeni possun lihaa. Tämä taisi kuitenkin tarkemmin ajateltuna olla hiukan virhevalinta, mitä siihen tulee, että suurin osa afganistanilaisista harjoittaa islaminuskoa, eikä näin ollen syö sianlihaa. No, pienestä kömmähdyksestä huolimatta saimme varmasti oivan käsityksen tyypillisestä afgaaniruoasta.

Nopeasti opiskeltuna afganistanilainen ruoka on sekoitus sitä ympäröivistä alueista, intialaisesta kulttuurista taas on peräisin suuri osa mausteiden kavalkadista: sahrami, korianteri, kardemumma, mustapippuri, joitakin mainitakseni. Perusasioita ovat vehnä, ohra, maissi ja riisi, hedelmät, pähkinät ja vihannekset sekä maitotuotteet. Afganistanilaiset pitävät suuresti myös liharuoista. Ruokailuvälineitä ei oikeastaan käytetä, vaan ruokaa syödään oikealla kädellä naan-leipää apuna käyttäen.

img_8635Darai göd oli hyvää, samoin kurkumariisi. Mausteita oli runsaasti ja ne olivat mielenkiintoisia, melko erilaisia kuin ne, joita olen yleisesti tavannut liharuokiin käyttää. Afgaaniruoille tyypilliseen tapaan kastike oli runsaan maistuvaa, mutta ei tulista. Hyvä niin. Mieleen tuli pitkälti nepalilaisissa ravintoloissa tarjoiltu murkina. Mainittakoon vielä, että koska garam masala sellaisenaan ei kuulu ainakaan Aleksin suosikkimakuihin, valmistin korvaavan mausteseoksen, joka ainakin tässä ruoassa toimi hyvin. Tämän itse tehdyn garam masalan ohjeistuksen löysin Soosissa-blogista.

Hyvä startti siis. Kabulin kujilla tuskin koskaan tulen tallustelemaan, mutta käyhän se näinkin. Ainakin olen nyt maistanut palan Afganistania.

Tältä matkalta odotan paljon. Tervetuloa mukaan!

Darai göd kurkumariisillä

4 annosta

img_86292 rkl öljyä
2 sipulia
1 tl jauhettua kardemummaa
3 tl garam masalaa (jos haluat maustaa minun tavallani, korvaa garam masala seuraavalla seoksella: 0,6 tl mustapippuria, 0,6 tl korianteria, 0,6 tl kanelia, 0,3 tl kuminaa, 0,3 tl kardemummaa, 0,3 tl inkivääriä, muutama neilikka)
3 tl korianteria jauhettuna (itse laitoin huomattavasti vähemmän)
0,5-1 tl chilijauhetta
1 dl vettä
3 valkosipulinkynttä
1 dl cashewpähkinöitä
2 dl paseerattua tomaattia
1 tl suolaa
600 g lampaan ulkofileetä (tai broileria, härkää / possua)
1 dl jogurttia

Kurkumariisi:
1 rkl öljyä
2 tl kurkumaa
4 dl vettä
2 dl kookoskermaa
3 dl jasminriisiä
suolaa

Poista lampaanulkofileestä kalvot ja leikkaa suikaleiksi.
Ruskista lampaanfilee öljyssä pienissä erissä. Mikäli valitset käytettäväksesi jotakin muuta lihaa, valmista se vaaditulla tavalla. Jätä liha odottamaan.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sitä öljyssä ja lisää mausteet. Kuullota muutama
minuutti ja lisää vesi. Hauduta kannen alla, kunnes sipuli on täysin pehmennyt.
Kuori ja hienonna valkosipulit. Lisää ne, cashewpähkinät ja paseerattu tomaatti kastikkeeseen.
Hauduta miedolla lämmöllä 15 min.
Lisää liha sekä jogurtti ja anna hautua 2-5 min. lihan mureudesta riippuen.
Valmista kurkumariisi. Laita öljy ja kurkuma paksupohjaiseen kattilaan ja anna lämmetä. Lisää kookoskerma ja anna kiehahtaa.
Sekoita joukkoon riisit ja anna hautua miedolla lämmöllä 15 min, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Siirrä kattila liedeltä ja anna riisin vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

 

Hääpäivä nro 2 : onnea on kotikeittiö – sekä matka kauppakeskukseen

Viime viikolla tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun lausuimme toisillemme nuo maagiset tahtosanat, saimme papin amenen ikuiselle yhteiselollemme; oli siis aika juhlistaa hääpäivää. Vielä sunnuntaiaamuna mielissämme siinteli kirkkaana aiemmin laatimamme suunnitelma viettää pikkuperheinemme ihastuttava brunssihetki Liuskasaaressa, ravintola Boathousen antimista nautiskellen. Toisin kuitenkin kävi Pikku-Kokin päättäessä, että näinkin monimutkainen ruokailuprojekti olisi tällä kertaa syytä jättää väliin. No, missäpä muuallakaan sitä espoolaisperhe sunnuntai-iltapäiväänsä viettäisi kuin paikallisessa kauppakeskuksessa… Näin nämä vuodet ovat erilaisia; viime vuonna yksi täydellisimmistä aterioistamme ravintola Ragussa, tänä vuonna kauppakeskusmuonaa – joskin parasta mahdollista sellaista – ravintola Retrossa. Mutta ei se mitään, ruoka oli hyvää, saimme lasit kuohuvaa ja uusia hääpäiviä tulee, Pikku-Kokki on pikkuruinen vain kerran   ❤

Kauppakeskusvierailumme lisäksi ehdin mukavasti viettää hetkisen – tai monta pientä keskeytettyä hetkeä – kotikolomme sydämessä uutta keittokirjaani testaillen. Kyseessä on ranskalaisen keittiön 100 parasta perunareseptiä esittelevä Herkuttele perunoilla, joka ensisilmäyksen perusteella herätti minussa hienoisia epäilyksiä. Tämä ensikokeiluni kuitenkin osoittautui positiiviseksi, joten testailu jatkukoon. Tällä kertaa valmistui liha-perunapiirakkaa, sangen maukasta sellaista. Tiedä häntä, oliko onnistumisen salaisuus piirakassa käyttämäni viskiglaseerattu ribsiliha, mutta joka tapauksessa suosittelen kokeilemaan ohjetta, joko kirjan ohjeen mukaisesti porsaan lapaa käytellen tai lisäten piirakkaan jotakin muuta lihaa. Liitän alle ohjeen kokonaisuudessaan, vaikka tietoa lavan toimimisesta minulla ei olekaan. Lisäksi lisään reseptiin käyttämäni voitaikinaohjeen, mikäli haluat tehdä taikinan itse valmiina ostetun sijaan.

Mukavaa elokuista viikkoa toivotellen!

Liha-perunapiirakka

Vuoallinen / 5 annosta

IMG_8199Voitaikina (mikäli teet sen itse):
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kylmää vettä

Täyte:
puolikas kevyesti suolattu porsaan lapa (me käytimme tähteille jäänyttä viskillä glaseerattua ribsilihaa)
600 g kiinteitä perunoita
suolaa
3 salottisipulia
mustapippuria
200 g voitaikinaa (mikäli käytät valmista)
1 kananmunan keltuainen
2 dl kuohukermaa

Laita liha kattilaan, kaada päälle kylmää vettä ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua 5 min. ja kaada liemi pois. Kaada lihan päälle uusi kylmä vesi, kuumenna kiehuvaksi ja keitä 1,5 tuntia laskien siitä, kun vesi alkaa jälleen kiehua.
Lihan kypsyessä tee ensin voitaikina. Sekoita pehmeä voi ja jauhot kulhossa. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Kaulitse taikina reilusti jauhotetulla pöydällä noin sentin paksuiseksi. Taita taikina kolminkerroin, käännä pituussuuntaan ja kaulitse uudestaan. Toista vielä muutaman kerran. Anna taikinan kovettua hieman jääkaapissa.
Huuhtele seuraavaksi perunat. Laita ne kylmään suolalla maustettuun veteen ja keitä noin 15 min. tai kunnes ne ovat kypsiä. Anna perunoiden jäähtyä, kuori ne ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi.
Ota liha liemestä, anna jäähtyä ja revi pieniksi paloiksi.
Kuori ja hienonna salottisipulit.
Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele vuoka huolellisesti. Lado vuokaan kerroksittain perunaviipaleita ja lihaa ja ripottele kerrosten väliin salottisipulia ja mustapippuria.
Levitä voitaikina juuri ennen paistoa kanneksi vuoan pinnalle. Tee taikinan keskelle reikä ja työnnä siihen taiteltu leivinpaperin pala, jotta reikä pysyy avoimena paiston ajan. Voitele kansi keltuaisella ja kypsennä uunissa 20 min.
Kaada tämän jälkeen kerma kannessa olevasta aukosta ja kypsennä vielä 20 min.
Tarjoa piirakka lämpimänä.

Aprillipäivän maukkaat ribsit eli taas grillataan – tai sitten ei

Lomatunnelmissa yhä edelleen; illalla tiedossa jonkinasteista dekkaria à la Stella Polaris, päivällä makean tahmaista grilliruokaa à la Aleksi. Suunnitelmissa siis kokeilla ensi kertaa ribsien valmistusta kotioloissa…

Niinpä niin. Suunnitella voi kaikenlaista, mutta siitä mitä (aprilli)päivä tuo tullessaan ei varmuutta taida olla kenelläkään. Mitä vaan voi tapahtua, kuten kaasu loppua juuri sillä hetkellä, kun viimeiselle matkalleen valmisteltujen kylkipalasten olisi saatava lopullinen, kuuma käsittelynsä. No, onneksi on olemassa uuni ja me saimme kaikesta huolimatta herkullisen, kevään järjestyksessään toisen ”grilli”aterian. Todettakoon siis, että elelet sitten grillittömänä tai grillin kera tätä reseptiä kannattaa testata. Uskoisin grillin kuitenkin tuovan ribsien pintaan sen lopullisen silauksen, joten ainakin me tulemme testaamaan tätä Grilli kuumaksi -opuksesta löydettyä reseptiikkaa vielä uudemman kerran, kaasupullo-ostoksilla käytyämme. Myös edellä mainitulle keittokirjalle, joka alaotsikossaan lupaa tarjoilla ”ammattilaisten neuvot kesän parhaisiin pihajuhliin” tulee varmasti vielä käyttöä. Tämä ensimmäinen reseptipoiminta nimittäin vakuutti.

Mutta emme me yksin ribsejä rouskutelleet. Tahmeat lihakimpaleet saivat kumppanikseen palsternakkamuffinsseja sekä kaviaaria cowboyn tyyliin. Alkuruoaksi valmistui hernepannacotta, jonka nostan tämän ateriakokonaisuuden henkilökohtaiseksi suosikikseni aikoen varmuudella testata samaista Kananpoikien Bistron tarjoilemaa reseptiä myös muita vihanneksia käyttäen.

Jälkiruoaksi olin jälleen taiteillut nyytit, joissa WP_20160401_17_17_22_Richpakastimen herkkuaarteiden ja banaanin oli tarkoitus muodostaa suloinen liittonsa grillin lämmössä, mutta koska toisin kävi, tuli sekin testattua, että näitä nyyttejä voi yhtä lailla valmistaa uunissa. Jotenkin epäromanttiselta se kuitenkin tuntui eli ilman grilliä suosittelen suosiolla pappilan hätävaraa, mikäli tähdeleivoksista mielii näitä suloisia sotkuja valmistaa. Ja tähteistä puheen ollen myös palsternakkamuffinssit valmistuivat ylijäämämateriaalista, kun kaivelin pakastimesta esiin sinne pääsiäisenä päätyneen palsternakkakreemin lopun. Verrattoman hyvä jatkojalostus siis tämäkin, jonka alkuperäinen Kodin Kuvalehdestä bongattu resepti oli tarkoitettu yli jääneen perunamuusin käyttöön.

Huomenna pitäisi taas paistaa aurinko, kokeilkaapa vaikka herättää omat grillinne talviunilta. Me taidamme suunnistaa kaasupullokauppaan.

Sweet & Sticky Ribs

4 annosta

IMG_6370noin 1 kg ribsejä
1 keltasipuli
2 rkl omenaviinietikkaa
2-3 rkl savuaromia
0,5 tl suolaa
2 laakerinlehteä

Glaseerauskastike:
1 tl korianteria
(2 tähtianista) me jätimme nämä pois, mutta aniksesta mieltyvien kannattaa toki noudatella alkuperäistä reseptiikkaa
1 tl maustepippuria
5 kokonaista neilikkaa
1 tl kanelia
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl savustettua paprikajauhetta
1 dl hoisinkastiketta
1 dl soijakastiketta
4 rkl omenaviinietikkaa
4 rkl hunajaa
3 valkosipulinkynttä

Kuori ja lohko sipuli. Pane grillikyljet suureen kattilaan. Pilko tarvittaessa pienemmiksi paloiksi. Kaada kattilaan vettä niin, että ribsit peittyvät. Lisää sipuli, viinietikka, savuaromi, suola ja laakerinlehdet. Keitä hiljaa kannen alla, kunnes liha tuntuu murealta kokeillessasi sitä terävällä veitsellä, eli noin 45-60 min.
Ota lihat kattilasta ja anna jäähtyä.
Sekoita kaikki glaseerauksen ainekset. Sivele kastiketta ribseihin runsaasti.
Grillaa suoralla lämmöllä (siirry epäsuoraan, jos näyttää siltä, että liha palaa), kunnes pinta on kauniin ruskea, noin 3-5 min. Sivele aina välillä pintaan lisää glaseerausta.
Huom! Mikäli valmistat lihan uunissa, kuumenna uuni grillivastuksineen reiluun 200 asteeseen ja paista ribsejä runsaalla glaseerauskastikkeella siveltynä muutaman minuutin pätkissä ottaen ne välissä uunista ulos, kääntäen ja sivellen niihin lisää kastiketta.

Palsternakka- / perunamuffinssit

noin 10 kpl

IMG_63632 dl palsternakkakreemiä / perunamuusia
2 kananmunaa
1 dl maitoa tai vettä
2 rkl öljyä
oreganoa
suolaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voitele muffinssipellin kolot hyvin. Sekoita palsternakkakreemi tai perunamuusi, kananmunat, maito tai vesi ja öljy kulhossa. Mausta kuivatulla oreganolla ja tarvittaessa suolalla. Lisää seokseen vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita nopeasti taikinaksi ja jaa muffinssipellin koloihin.
Paista 200 asteessa noin 25 min. kunnes muffinssit ovat saaneet väriä.

Hernepannacotta

4 annosta

IMG_6349voita
1 valkosipulinkynsi
1 salottisipuli
200 g (pakaste)herneitä
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
3 liivatelehteä

Tarjoiluun:
paahdettuja pinjansiemeniä / paistettua pekonia ja herneenversoja

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulit voissa pannulla.
Kuumenna maito-kermaseos. Lisää herneet ja kuullotetut sipulit. Keitä 5-10 min.
Soseuta sauvasekoittimella sileäksi.
Sekoita joukkoon liivatteet, joista on puristettu hyvin vesi pois.
Kaada annoskuppeihin ja anna hyytyä jääkaapissa nelisen tuntia.
Koristele haluamallasi tavoin, itse paahdoin pinnalle pinjansiemeniä, jotka sopivat annokseen hyvin. Miksei myös reseptissä ehdotettu paistettu pekoni.

Cowboyn kaviaari

3 annosta

IMG_63364 tomaattia
250 g maissia
4 kevätsipulia
0,5 tl chilikastiketta
puolikkaan limetin mehu
2 tl sokeria
(tuoretta korianteria)

Paloittele tomaatit pieniksi kuutioiksi. Poista kahdesta tomaatista siemenet.
Jos käytät purkkimaissia, valuta se hyvin. Viipaloi kevätsipulit ohuiksi viipaleiksi.
Pane tomaattikuutiot ja loput aineksista kulhoon ja sekoita. Silppua päälle tuoretta korianteria makusi mukaan – jos kyseinen yrtti miellyttää.
Nosta jääkaappiin tekeytymään, mutta ota huoneenlämpöön vähän ennen tarjoilua.

Karjapaimenen kaviaarin voi valmistaa etukäteen. Se säilyy jääkaapissa hyvin muutaman vuorokauden. Kokeile kaviaaria sen alkuperäisen käyttötavan mukaisesti myös hampurilaisen väliin.