Kikherneistä ja kuvaamisesta

Viimeksi kirjoittelin suolattoman maustamisen haasteista. Juurikin tästä syystä olen Pikku-Kokille kokkaillessani turvautunut silloin tällöin erilaisiin mausteseoksiin, jotka helpottavat touhua kummasti. Harmillisen usein nuokin tosin sisältävät enemmän tai vähemmän suolaa.

IMG_4340Tällä kertaa valmistamani kookos-kikhernepata maustui etunenässä suolattoman intialaisen garam masalan voimalla. Vaikka jostakin syystä olen kyseistä mausteseosta pyrkinyt välttämään, huomasin sen maukkauden annettuani sille vihdoin mahdollisuuden. Ainakin tästä ruoasta se teki maukasta, tokikaan se ei ollut mausteista ainoa.

Joka tapauksessa voin suositella testaamaan tätä kikhernepataa, joka ainakin Pikku-Kokille maistui hyvin päivän kasvisateriana. Olen nimittäin pyrkinyt periaatteessa siihen, että toinen Pikku-Kokin päivän kahdesta lämpimästä ateriasta on kasvisateria. Kikherneet ovat muuten yksi pikkuherran monista suosikeista, kivoja napsia sormilla suuhun ja äitikin on tyytyväinen, kun kaupanpäälle tulevat terveelliset palkoproteiinit. Lisäkkeeksi padalle voi vaihtelevasti tarjota vaikkapa ohraa, kuskusta tai riisiä.

IMG_4332Se kikherneistä ja vielä muutama sananen kuvaamisesta. On nimittäin niin, että blogin pitämisen minulle haasteellisin osuus on ehdottomasti valokuvaus. Joskin ruoat ja leipomukset onnistuvat vaihtelevasti enemmän tai vähemmän hyvin, ei koskaan voi tietää mitä valokuvista tulee. Kehitystä on kohdallani tapahtunut, mutta aina se on se sama jännitys: miten tällä kertaa onnistun vangitsemaan tuotokseni herkullisuuden. Aina en onnistu ollenkaan, joskus rumastakin voi tulla yllättävän kaunista. Tällä kertaa tulos oli juuri tuo ensimmäinen ja näinpä päädyin soveltamaan. No, kikherneet ja porkkanat olivatkin tämän ruoan keskeisin sisältö ja niin ikään mausteutus, jota kuvan garam masala edustaa. Ja tossut oli tietysti saatava kuvaan myös, onhan Pikku-Kokille tällä hetkellä käveleminen ”se juttu”. Puistossa kävellään, kotipihalla kävellään, Kotikolossa kävellään, koko ajan kävellään. Elämä on uusia askeleita, jotka johtavat yhä uusiin seikkailuihin.

Mutta edellisestä lyhyesti koottuna: kikherneet ovat kiva juttu ja valokuvaus vaikeaa – ainakin ajoittain. Mutta kun onnistuu, mieltä hivelee. Niin ruoanlaitossa, valokuvauksessa kuin erityisesti kävelyssäkin.

P.S. Mikäli kookos-kikhernepadan ulkonäkö kiinnostaa, voit käydä kurkistamassa sitä alkuperäisestä reseptistä Pippurimylly-blogista.

Kookos-kikhernepata

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
3 porkkanaa
4 perunaa
tuoreita herkkusieniä
öljyä paistamiseen
2 tl garam masalaa
1 tl juustokuminaa
1 tl inkiväärijauhetta
1 tlk kuorittuja kokonaisia tomaatteja (minä korvasin nämä 250 g tomaattimurskaa)
4 dl kookosmaitoa
1 tlk kikherneitä
suolaa ja pippuria

Kuori ja silppua sipuli, valkosipulinkynnet ja chili. Paloittele porkkanat, perunat ja herkkusienet.
Kuumenna loraus öljyä pannulla ja kuullota sipulit ja chilit siinä. Lisää pannulle mausteet ja paistele käännellen. Kaada joukkoon tölkkitomaatit ja kookosmaito. Pienennä tomaatinpaloja lastan avulla. Lisää joukkoon porkkanat, perunat ja herkkusienet.
Anna kiehahtaa ja keittele hiljalleen noin 20 min. tai kunnes kastike on saostunut sopivasti. Kaada kikherneet joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla, tarkista maku. Tarjoa kastike esimerkiksi riisin tai ohran kanssa.

Mainokset

Lisää kakkutouhuja: Vegaaninen mustaherukka-kookospiirakka

Kutsut on nyt lähetetty, joten juhlavalmistelut voivat virallisestikin alkaa. No, aikaa on kyllä runsaasti, mutta jo viikonloppuna meistä tulee vihdoin kesälomalaisia, joten kotoilu jäänee pienempään rooliin. Tämän takia etukäteisleivonta on vähintäänkin suotavaa, koska haluan tietysti kokeilla uusia juttuja, enkä turvautua viimehetken varmoihin valintoihin.

IMG_2982Seuraava kookoksinen mustaherukkapiirakka valmistui vegaanivieraitamme ajatellen. Muffinssivuokaan valmistuneen maistelukappaleen perusteella lopputulos oli mielestäni hyvä ja täytyykin todeta, että vaikka olenkin valmistanut todella vähän vegaaniruokaa ja -leivonnaisia, ne ovat yleisesti ottaen olleet sangen maukkaita. Tästä ohjeesta, jota muokkasin vaihtamalla raparperin mustaherukkaan ja maustamattoman soijajogurtin kookoksella maustettuun vastaavaan, kiitän Chocochili-blogia. Tämän piirakkapohjan reseptillä uskoisin valmistuvan hyvin muitakin makeita vegaanipiirakoita.

Tällä kertaa ei muuta. Vegaanijuttuja ajattelin alkaa viljellä enemmänkin, lähipiiristä kun kuitenkin löytyy niin ”täysvegaaneja” kuin niitä, jotka mieluummin suosivat kyseisiä vaihtoehtoja.

Vegaaninen mustaherukka-kookospiirakka

12 annosta

IMG_2995100 g margariinia
0,5 dl (ruoko)sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kookosjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl soija- tai muuta kasvimaitoa
margariinia ja korppujauhoja vuokaa varten

Täyte:
500 g maustamatonta / kookoksen makuista soijajogurttia
0,75 dl (ruoko)sokeria
0,5 limen mehu
0,5 dl kookosjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
4 dl mustaherukoita
perunajauhoja (mikäli käytät jäisiä marjoja)

Vaahdota margariini ja sokeri. Sekoita yhteen vehnäjauhot, kookosjauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Lisää kuivat aineet margariinivaahtoon muutamassa erässä yhdessä soijamaidon kanssa. Taikina on parasta sekoittaa käsin, sillä siitä tulee kuivahko murumainen taikina.
Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka (23-25 cm) ja painele taikina vuokaan.
Sekoita yhteen soijajogurtti, sokeri, limen mehu, kookosjauhot, vaniljasokeri ja kaneli. Jos kookosjauhosta jää paakkuja, seoksen saa parhaiten tasaiseksi sähkövatkaimella. Lisää joukkoon mustaherukat ja kaada täyte pohjan päälle. Mikäli marjat ovat pakastettuja, kannattaa niihin sekoittaa hiukan perunajauhoja ennen täytteeseen lisäämistä, jotta ne eivät vety liikaa.
Paista piirakkaa 200 asteessa 15 min. ja vähennä sitten lämpöä 175 asteeseen jatkaen paistamista vielä 4-5 min.
Anna piirakan kiinteytyä jääkaapissa mieluiten yön yli. Piirakan maku vain paranee mitä kauemmin sen antaa vetäytyä jääkaapissa. Parhaimmillaan se lienee parin päivän kuluttua leipomisesta.