Jauhelihaa ja kukkakaalia, miltei sormia napsauttamalla

Avainsanat

, ,

IMG_4741-1 - Versio 2Erilaiset kaalit ovat herkkua Kotikolossa kahdelle kolmesta. Minä ja Pikku-Kokki popsimme mielellämme keitettyä parsa- ja kukkakaalia ihan sellaisenaan, itse lisään tuohon kolmanneksi vielä ruusukaalin, joka ei ainakaan ensi yrittämällä näyttänyt sulattavan Pikku-Kokin sydäntä. Kaalikääryleet taas ovat yksi niitä arkiruokia, joista haaveilen useasti, mutta joita olen tehnyt tasan kerran itse. (Ja vielä sienistä, tuplanam!) No, nyt kun meitä syöjiä on ensi kerralla varmasti kaksi – mitä kaalikääryleistä pitämiseen tulee uskon vahvasti poikaamme  – saan ehkä vielä jokunen päivä taas aikaiseksi puuhastella noitakin.

Täysin kaalikääryleiden vastaisesti – no, niissäkin ”vaikeaa” on vain ja ainoastaan se kaalin keittäminen – nyt valmistui todella helppoa kaaliruokaa, mutta kuitenkin maukasta sellaista. Resepti jauheliha-kukkakaalivuokaan löytyi Perinneruokaa Prkl -blogista, jossa tämän loistavan arkiruoan kehuttiin valmistuvan käden käänteessä. Totta joka sana. On muuten tuo Perinneruokaa Prkl yksi tämän hetken blogisuosikkejani ja blogistin uutta kirjaakin olen ehtinyt jo hieman vilkaista, kuten kerroin taannoin voileipäkakkupalleroista turistessani. Palaan tähän tarkemmin ehdittyäni tutustua kirjaan vielä hiukan paremmin.

Jauhelihavuokaan tein sen muutoksen, että vaihdoin juustoraasteen raejuustoon, kun kuitenkin tein tämän ensisijaisesti Pikku-Kokkia ajatellen. Suolan jätin niin ikään pois ja osa kukkakaalista korvautui kesäkurpitsalla, joka sopi joukkoon oikein mainiosti.

Tällaisia sadepäivän terveisiä tällä kertaa, kohta taidetaankin käydä Pikku-Kokin kanssa lounaspöytään. Tämä on muuten oivallinen arkiruoka siinäkin mielessä, että se vaan paranee hiukan oltuaan eli kannattaa valmistaa suuri annos ja syödä useampaan otteeseen.

P.S. Jos nuo yllä mainitsemani kaalikääryleet alkoivat kiinnostaa, voi reseptin kurkistaa täältä.

Jauheliha-kukkakaalivuoka

6 annosta

IMG_46521 sipuli
400 g naudan jauhelihaa
2-3 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyreetä
3 tl timjamia
1 tl oreganoa
1 tl mustapippuria
(1,5 tl suolaa)
400 g tomaattimurskaa
800 g kukkakaalia (minä korvasin tästä noin 200 g kesäkurpitsalla)
100 g juustoraastetta / raejuustoa

Kuori ja silppua sipuli. Ruskista jauheliha pannulla ja lisää joukkoon sipuli. Kuullota hetki. Lisää hienonnettu valkosipuli ja tomaattipyree. Mausta timjamilla, oreganolla, mustapippurilla ja suolalla. Lisää lopuksi tomaattimurska ja anna hautua hetki.
Jauhelihakastikkeen hautuessa viipaloi kukkakaali (ja kesäkurpitsa) ohuiksi suikaleiksi ja nosta palat voideltuun uunivuokaan. Kaada päälle jauhelihakastike ja sekoita hieman. Paista 200 asteessa 30 min.
Ota vuoka pois uunista. Sekoita hiukan ja lisää päälle juustoraaste. Mikäli käytät raejuustoa, sekoita se joukkoon. Paista vielä noin 30-45 min. kunnes kukkakaali on kypsynyt.

Mainokset

Punajuuri pääsköön pannasta

Avainsanat

, ,

Nyt kun yksivuotisjuhlia on Kotikolossa vietetty jo reilut pari kuukautta sitten, tuntuu Pikku-Kokin monipuolinen ruokkiminen niin kovin helpolta. No, eipä se tätä ennenkään kovin vaikeaa ollut, mutta kuitenkin, nyt on tuo ”maaginen” raja ylitetty, saa syödä ”mitä vaan”. Tai ainakin maistella.

IMG_4685Eräs alle 1-vuotiailta nitraattipitoisuutensa vuoksi kielletty kasvis on punajuuri. Nyt kun tuokin juurikas lukeutuu sallittujen listalle, päätin aloittaa sen ja Pikku-Kokin yhteistaipaleen valmistamalla punajuuri-kikhernepihvejä. Pihveistä tuli maukkaita ja pidin erityisesti niiden koostumuksesta, joka toi mieleen falafelin. Hummus olisikin ollut mielestäni pihveille oiva kumppani. Tällä kertaa tarjoilin niitä ensin raejuuston sitten valkosipuli-basilika-jogurttikastikkeen kera, joista voiton vei viimeksi mainittu. On muuten tuo Tunnelmallisten alkuhämäristä peräisin oleva jogurttikastike aivan varmasti se Kotikolossa kaikkein aktiivisimmin käytössä oleva resepti, sellainen jokapaikanhöylä – sillä täsmennyksellä, että se oikeasti toimii: grilliruoan ja monenlaisten lihojen kera, hampurilaisissa, salaateissa ja erilaisten kasvisruokien kumppanina näin joitakin käyttökohteita mainitakseni. Kannattaa kokeilla ja varioida esimerkiksi yrttejä vaihtelemalla tai korvaamalla omenasose hunajalla.

Tällaista siis tänään; lyhyestä virsi kaunis Pikku-Kokin osoittaessa merkkejä ensimmäisestä uhmakaudestaan. Ja minä kun odotin niitä saapuviksi aikaisintaan parin vuoden tietämillä. Väärässä taisin olla, kun nuorta herraa ei tunnu saavan enää jatkamaan matkaa tai tekemään mitään muutakaan hänen sen hetkisiin mieltymyksiinsä sopimatonta ilman totaalista raivokohtausta. No, näillä mennään; on tuo kuitenkin maailman ihanin pikkumies.

Punajuuri-kikhernepihvit

4 annosta

IMG_4621400 g punajuuria
1 tlk (285 g) kikherneitä
2 rkl öljyä
1 rkl perunajauhoja
3 rkl vehnäjauhoja
0,5 dl kasvislientä tai maustamatonta jogurttia
puolikkaan sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
(1 tl suolaa)
0,5 tl mustapippuria
1 tl hunajaa
öljyä paistamiseen

Lisäksi:
esim. yllä mainittua jogurttikastiketta, raejuustoa ja/tai paistettua sipulia

Keitä punajuuret kypsiksi. Pane kikherneet, öljy ja punajuuret monitoimikoneeseen. Jauha hienoksi. (Minä käytin sauvasekoitinta, joka toimi myös hyvin).
Lisää muut aineet ja käynnistä kone hetkeksi.
Anna taikinan tekeytyä jonkin aikaa.
Paista taikinasta pihvejä öljyssä ohukaispannulla miedolla lämmöllä.

Toisen roska on toisen aarre: pekonia ja sipulia – sekä kauan kaivattu kakkulautanen

Avainsanat

, ,

Minä olen kierrätysihminen. Tykkään paljon enemmän tehdä löytöjä kirpputoreilla kuin kaupoissa, samoin omista ylimääräisyyksistä eroon pääseminen niin, että joku toinen tulee niistä iloiseksi, on ihan mahtavaa. Huomaa, että en ole asiani kanssa yksin, sillä tuntuu että nykyään erilaisia itsepalvelukirpputoreja ynnä muita kierrätysasialla olevia laitoksia löytyy lähes paikasta kuin paikasta, nettikirpputoreista nyt puhumattakaan. Loistavaa näin!

Toinen harrastukseni, joka niin ikään on yhdistettävissä kierrätysintooni, on tapani valmistaa herkkuruokaa rippeistä. Tässä kohtaa iloa tuottaa se, että kauppareissun sijaan tekeekin hankintamatkan omille kaapeilleen ja saa löydöksistään aikaan jotakin maukasta. Jotta tämä on mahdollista ja jotta päästäisiin lopulliseen päämäärään, ruokahävikin minimoimiseen, on pakastettava kaikki mahdollinen – ja oikeastaan mahdotonkin. Sehän minulta sujuu.

IMG_4576Tämä artikkeli pohjaa juuri näihin, kirpputoreihin ja tähteistä tähdiksi -ideologiaan. Esiteltävä piirakka syntyi, kun kurkistin pakastimeen, kuvissa näkyvä kakkutarjotin taas löytyi kirpputorilta. Miksi haluan tehdä kakkutarjottimesta näinkin suuren numeron, on siksi, että en olisi ikinä uskonut, kuinka haasteellista sopivan sellaisen löytäminen voi olla. No, sitkeys palkitaan, jonkun roskasta tuli minun aarteeni.

Seuraava pekoni-sipulipiirakka syntyi oikeastaan vahingossa, kun olin tekemässä pastakastiketta. Sopivan pastan puuttuessa päätin ujuttaa kastikkeen piirakkapohjalle ja lopputulos oli mainio. Suosittelen. Pohjana toimii oikeastaan mikä vaan suolainen piirakkapohja, minä käytin tätä monesti hyväksi havaittua talkkunapohjaa. Mikäli piirakka ei tällä kertaa kiinnosta, voi kastiketta toki jatkaa hiukan vedellä ja tehdä siitä jonkin verran juoksevampaa. Näin tarjoilu pastan kanssa toimii mainiosti. Tällöin kuitenkin kananmuna on syytä jättää pois.

Sipuli-pekonipiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_4584Pohja:
Valitsemasi itsetehty tai valmis piirakkapohja. Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi yllä linkkaamani talkkunapohja.

Täyte:
160 g pekonia
1 iso keltasipuli
muutama kevätsipulinvarsi
pala leipäjuustoa
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
2 rkl maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl pestoa
0,5 tl mustapippuria rouhittuna

Tee ensin valitsemasi pohjataikina, taputtele se piirakkavuokaan ja suorita mahdollinen esipaisto.
Paloittele pekoni, kuori ja pilko sipuli, pilko kevätsipulinvarret ja kuutioi leipäjuusto.
Paista pekonia hetki pannulla ja lisää sekaan keltasipuli. Kuullota kunnes sipulit ovat pehmenneet ja pekoni kunnolla ruskistunut. Ripottele pekoni-sipuliseos piirakkapohjalle ja sen päälle pilkottu kevätsipuli ja kuutioitu leipäjuusto.
Sekoita ruokakerma, kananmuna, tuorejuusto, pesto ja mustapippuri keskenään. Kaada seos piirakan pinnalle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Kasariherkkua toisella tapaa: voileipäkakkupallerot

Avainsanat

, , ,

Voileipäkakku. Mielipiteitä jakava tapaus, itse olen aina lukeutunut myötämielisiin. No, olemmehan kahdeksankymmentäluvun lapsia molemmat, tai minä ainakin, kakulla tuolloin joka tapauksessa kultakautensa.

Syystä tai toisesta voileipäkakkuja on tullut tehtyä todella vähän. Oman perheen parissa se helposti tuntuu liian massiiviselta – ei sitä kuitenkaan ihan ruoaksi tee mieli syödä – ja juhliinkin olen varsinkin lähiaikoina pyrkinyt tekemään mahdollisimman paljon etukäteen. Voileipäkakun ehdoton huono puoli onkin mielestäni juuri pakastukseen soveltumattomuus.

Kun reilu vuosi sitten keksin valmistaa voileipäkakkuleivoksia, ajattelin että vastaavia tulen varmasti suosimaan useamminkin esimerkiksi alkuruoan roolissa. Eipä vaan ole tullut tehtyä. Nyt kuitenkin uuden keittokirjalöydökseni myötä sukelsin jälleen voileipäkakkujen maailmaan. Kirja on nimeltään Perinneruokaa prkl ja ruokalaji taas voileipäkakkupallerot. Hauska idea ja vielä leivoksiakin huomattavasti simppelimpi, sellainen täsmäannoksina helposti toteutettava. Samalla tuli myös testattua, että ranskanleipä toimii niin ikään mainiosti voileipäkakussa, itse kun olen alkuperäisen reseptin tapaan tottunut suosimaan paahtoleipää. Tällä kertaa halusin kuitenkin leivän jämistä eroon, joten käytin ranskanleipä-ruisleipäkomboa, joka toimi hyvin.

Siis suositus; niin reseptille kuin jo varovaisesti keittokirjallekin, johon on aikomukseni perehtyä lähitulevaisuudessa tarkemmin.

Voileipäkakkupallerot

10 annosta

IMG_45181 maustekurkku
puolikas paprika
100 g (palvi)kinkkua
puolikas omena
200 g tuorejuustoa
0,25 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
2 rkl sitruunamehua
8 (paahto)leipäviipaletta
tuoretta ruohosipulia ja/tai persiljaa

Kuutioi maustekurkku, paprika, kinkku ja omena pieniksi, noin puolen sentin kuutioiksi.
Sekoita joukkoon tuorejuusto ja mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla.
Poista leipäviipaleista kuoret ja kuutioi leipä noin sentin kuutioiksi. Hienonna ruohosipuli ja persilja.
Sekoita kaikki ainekset yhteen ja muotoile massasta 10 palleroa.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 61: Ravintola Colorado; maukas legenda

Avainsanat

, , ,

Kun ravintola Colorado joitakin aikoja sitten sulki ovensa minua kismitti. Vaikka ensimmäinen Colorado oli avattu Helsingin Unioninkadulle jo vuonna 1995 ja ravintola oli luokiteltavissa ainakin jonkin sorttiseksi legendaksi en ollut tullut vierailleeksi siellä kuin kerran. Viime vuonna, hieman ennen tuolloin Simonkadulla asustavan Coloradon sulkemista. Tuolla yhdellä kokeilukerrallani Yhdysvaltain etelävaltioiden keittiöstä ammentava ravintola teki vaikutuksen. Ruoka oli todella hyvää ja annokset runsaan rikkaita. Tuolloin syödessäni burriton sain eteeni lautasen, joka hehkui niin monipuolisuutta, tuoreutta kuin mainioita makujakin. Aleksin avoburgeri burgerpihvillä, ylikypsällä revityllä kanalla ja Cajun-makkaralla oli myös oivallinen. Mukavan mielen jätti ystävällinen palvelu, eikä paikan teemaansa sopiva sisustuskaan tietenkään hallaa tehnyt. Siis kaikin puolin toimiva kokonaisuus, jonka kokisi kernaasti uudestaankin. Näin ollen huomattuani Coloradon jälleen avanneen Helsingissä halu testata paikan uusi tuleminen oli suuri.

Heinäkuun alussa Mikonkadulle purjehtinut Colorado on ainakin ulkoisesti säilyttänyt entisen olemuksensa. Hämyinen valaistus kattokruunuineen, ”lehmännahkaiset” tuolit, eläinten pääkallot ja alkuperäiskansoista muistuttavat elementit ovat ennallaan, tunnelma muutenkin hyvin pitkälti entisen kaltainen. Myös palvelu jatkaa ystävällisyydessään sitä, mitä muistelinkin. No, suosiotakin tuntuisi riittävän, sillä lauantai-iltapäivänä neljän tietämillä ravintolaan on ehtinyt asiakaskuntaa jo varsin mukavasti.

IMG_4551Annosten saavuttua tiedän jo maistamatta, että tästä tulen pitämään. Valintani mango-avokadosalaatti kanan rintafileellä (18,00€) osuu ja uppoaa. Annos on värikäs ja houkutteleva, luvattuja elementtejä on runsaasti tarjolla. Pysyn ensivaikutelmassani alusta loppuun, valintani on vallan mainio, enkä keksi mitään parannettavaa. Myös Aleksin ”Green Monster Beef Burger” (21,00€) on hyvä, joskin IMG_7181annokseen sisältyvä lisäkesalaatti kaipaisi hiukan kohennusta. Jälkiruoista ei sitä vastoin ole oikeammin kommentoitavaa; minä saan raikasta omenasorbettia keskiverrolla kinuskikastikkeella (4,00€) ja Aleksi ihan mukiinmenevää uunijäätelöä Coloradon tapaan (8,00€). Mikäs näissä.

Lopputulemana sanottakoon, että Colorado jättää positiivisen jäljen, sellaisen varmasti jatkoa saavan. Sillä vaikka Helsingissä ihan mukavasti tällaisia keskihintaisia ravintoloita onkin, eivät monet niistä houkuttele kovinkaan monelle uusintakierrokselle. Colorado niin kuitenkin tekee. Ravintolana se sujahtaa sinne Amarillon, Santa Fen ja Cantina Westin kiepukoille ollen kuitenkin mielestäni ensimmäisenä mainittua laadukkaampi ja viimeksi mainittuja monipuolisempi, vaikka tuokin kolmikko kuuluu niihin paikkoihin, joihin tulee silloin tällöin epäsäännöllisen säännöllisesti tassuteltua.

Siis suositan. Ja toivon ehtiväni itsekin uudestaan.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 3+/5

Laatikollinen broileria ja ohraa

Avainsanat

, , ,

IMG_4496Kaappien ulvoessa loman jäljiltä autioina oli Pikku-Kokille keksittävä jotakin lähes tyhjästä. Pakastimesta huuteli paketti broilerin jauhelihaa ja kuivakaapista ohraa, joten liikkeelle lähtö tapahtui näiden ainesosien kautta. Mausteeksi ja raikastukseksi tölkillinen ananasta ja se oli pitkälti siinä, superhelppo arkiruoka ja ihan maukaskin vielä. Kannattaa kokeilla.

Toki mikäli ruoasta haluaa hiukan eläväisempää, kannattaa mukaan sujauttaa vaikkapa tomaattia tai pinaattia. Varmasti myös jokin juusto voisi tuoda oman pikantin lisänsä, joten luulen, että ainakin itse kokeilen tehdä tätä hieman runsaamman kaavan mukaan. No, palaan asiaan, kun suunnitelmani etenee käytännön tasolle asti.

Ohra-broilerivuoka

4 annosta

IMG_4482400 g broilerin jauhelihaa
1 rkl öljyä
1 tl currya
0,5 tl jauhettua korianteria
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
400 g (säilyke)ananasta
2 dl ohrasuurimoita
5 dl kasvislientä
2 dl kermaa

Paista jauheliha öljyssä. Mausta currylla, korianterilla, suolalla ja pippurilla. Siirrä uunivuokaan.
Lisää vuokaan myös ananas paloiteltuna sekä ohrasuurimot. Kaada päälle kasvisliemi ja kerma.
Kypsennä 175-asteisen uunin keskitasolla noin tunnin ajan, kunnes ohra on kypsää. Jos pinta saa liiaksi väriä, peitä se leivinpaperilla.

Pikkuperhe kurkistaa Ahvenanmaalle

Avainsanat

, , , ,

Vietimme menneen viikon puolikkaan Ahvenanmaalla pikkuperheinemme lomaillen. Retkineen kaikkineen matka oli sangen onnistunut, vaikka täytyykin ihan suoraan sanoa, että lomakohteemme yritti kaikin keinoin laittaa kapuloita rattaisiin. Ravintolat ja kahvilat olivat kiinni – ja kyllä, tiesimme että saari eli todellista off seasonia. Ärsyttävän asiasta tekikin se, että kun pitkien etsintöjen tuloksena sattui löytämään paikan, joka todella oli auki, saattoi ovella kuitenkin hyvin odottaa ”suljettu” -kyltti ihan vaan vaikka maanantain kunniaksi.

No, muutaman ravintolan pääsimme kuitenkin testaamaan. Liekö huonoa tuuria vai jotakin muuta, mutta tällä kertaa kävi niin, että matkan parhaat ruoat valmistimme itse, omassa asumuksessamme. Eikä kyseessä ollut edes mitään sen kummempaa, vaan nopeasti valmistuvaa perushyvää Tunnelmallisten tapaan. Kahdesta kokeilemastamme maarianhaminalaisravintolasta onnistuimme sen sijaan nappaamaan ainoastaan yhden maukkaan pääruoan sekä jälkiruoan. Loput olivat melko mauttomia, kaikin puolin tylsiä esityksiä, sellaisia hinta-laatusuhteeltaan karuja tapauksia.

Erikoisinta tässä oli se, että oikeasti näimme vaivaa ravintolavalintojemme eteen, emmekä tyytyneet vain kävelemään sisään jostakin avonaisesta ovesta. Näiden piti olla niitä kaupungin parhaasta päästä olevia paikkoja. Ja olivathan ne mukavia, tunnelmallisia ja ajatuksella sisustettuja. Mutta ei niissä oikeastaan ruokaa osattu tehdä, tai sitten me valitsimme väärin.

Ensimmäinen valintamme Dino’s oli kahdesta se parempi, ravintola josta kävelimme ulos enemmän ja vähemmän tyytyväisinä. Minä enemmän, sillä katkarapusalaattini oli vallan herkullinen, ihan hintansa (16,50€) väärti. Avokado, uudet perunat, kananmuna, kermaviilikastike ja ahvenanmaalainen musta leipä tekivät annoksesta monipuolisen, sellaisen miltei täydellisen salaattiaterian. Aleksin valitsema talon hampurilainen (17,20€) sen sijaan jäi melkolailla surkeaksi yritelmäksi, sellaiseksi klassisen huonoksi klassikkoannokseksi, josta maku puuttuu yleensä lähes kokonaan.

IMG_4384Kun molemmat päätimme aterian jäätelöannokseen, jossa vaniljajäätelö oli saanut kumppanikseen kotitekoista lämmintä kinuskikastiketta, jäi Aleksillekin ateriasta maukas mieli, sillä annos oli herkullinen. Toki 9,50€ jäätelöstä on hiukan suolainen hinta, mutta menköön, maku ennen kaikkea.

Näin ollen kun muutaman kotiruokapäivän jälkeen astelemme ravintola Indigoon, ovat edellä lupaamani yksi hyvä pääruoka sekä jälkiruoka jo nautittu ja tuloillaan on jotakin huomattavasti heikompaa. Tapoihini ei kuulu ravintoloissa jättää annoksia syömättä, mutta tällä kertaa tilanne on toinen. Salaatti (15,50€), joka koostuu IMG_4443salaatin ohella lähinnä majoneesissa pyöritellyistä kanapalasista, yrtti”maustetuista” makaroneista ja pekonista ei inspiroi. Tai sitähän sen pitikin olla, mutta kuitenkin. Itse olisin tehnyt paremmin, uskallan väittää. Ainoa jota salaatilla on antaa, on jättimäinen koko. Kiitos ei. Kun Aleksin pihvileipä (22,50€) on laadultaan luokiteltavissa samaan tapaan, on Indigo osaltamme aika lailla nähty. Emme valitettavasti voi suositella ja jälkiruoankin päätämme lähteä nauttimaan väliaikaiseen Kotikoloomme.

FullSizeRender-10Mitä siis opimme Ahvenanmaasta? Hmm. Paikka elää kesistä, eikä ainakaan näin syksyisin tarjoa kovinkaan eläväistä tunnelmaa. Ravintoloita, kahviloita ja jäätelökioskeja riittää, mutta ne ovat kiinni – varsinkin alkuviikosta. Asunnon vuokraaminen oli huippujuttu ja helpotti elämää ainakin Pikku-Kokin kanssa suuresti. Etäisyydet saarella ovat joka suuntaan lyhyitä, joten mantereen ehtii hyvin koluta melko perusteellisestikin muutamissa päivissä, mikäli retkeilee autolla. Kohteet tosin ovat pitkälti autioituneita heti elokuun kääntyessä mailleen, joten jos palveluita kaipaa, kannattaa ajoittaa matkansa hieman otollisempaan ajankohtaan.

Mutta hyvä siis näin. Ensi kerralla sitten jotakin muuta.

P.S. Aamiaisehdotus meillä joka tapauksessa on antaa. Hotelli Arkipelag tarjoaa vallan suositeltavan vaihtoehdon hintaan 15,00€ – ja jälkiruoaksi on muuten ahvenanmaalaista pannukakkua kaikilla herkuilla. Nam!

Terveisiä piirakkapajalta!

Avainsanat

, , ,

En olekaan muutamaan hetkeen tarinoinut piirakkahengessä. No, täältä pesee, todella maukasta piirakkakertomusta.

IMG_4303Seuraava piirakkapariskunta tuli uunista ulos muutaman reseptin risteytyksenä ja lopputulos oli jokseenkin onnistunut. Piirakoita yhdistäviä tekijöitä ovat yhteinen pohjataikina sekä ruokaa rippeistä -mentaliteetti. Toinen täyttyi edellisen päivän grilliaterian lopuilla, toinen Sikke Sumarin ideoimalla tomaatti-majoneesiseoksella. Niin ikään pohjataikinan reseptiikka on Siken käsialaa.

Pidemmittä puheitta sorvin ääreen piirakoita tahkoamaan. Se kannattaa.

Tomaattipiirakka

Vuoallinen (ø 24 cm) / useampia pienempiä piirakoita

IMG_4311Taikina:
5 dl jauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
0,5 tl leivinsoodaa
75 g kylmää voita
pieni kourallinen silputtua persiljaa
vajaa 1,5 dl maitoa
tilkka sitruunamehua

Täyte:
2 tomaattia
suolaa ja mustapippuria
basilikanlehtiä
2,5 dl vahvaa cheddarjuustoa (mikäli juusto on mietoa, sekoita mukaan 1 rkl Dijonia)
2,5 dl majoneesia

Sekoita aineksista taikina ja vaivaa sitä noin viisi minuuttia, kunnes se on tasainen ja joustava. Painele taikina vuoan tai vuokien pohjalle.
Viipaloi tomaatit. Levitä viipaleet piirakkapohjalle ja mausta suolalla sekä pippurilla. Ripottele viipaleiden päälle basilikanlehtiä.
Raasta cheddar. Sekoita juustoraaste, mahdollinen  Dijon ja majoneesi keskenään. Levitä seos tomaattiviipaleiden päälle.
Paista 180-asteisessa uunissa noin 30 min. tai kunnes piirakan pinta on kauniin värinen.

Grillipiirakka

Ainesosien määrät riippuvat piirakan koosta, joten tällä kertaa annan ainoastaan osviittaa siitä, kuinka ylimääräiset jo grillatut herkut voi hyödyntää seuraavana päivänä piirakan muodossa.

IMG_4303 - Versio 3valitsemasi piirakkataikina
grillattuja ainesosia, kuten erilaisia lihoja, kasviksia ja/tai juustoja
ruokakermaa
1 kananmuna
juustoraastetta
suolaa, pippuria, kuivattuja yrttejä

Valmista piirakkataikina ja taputtele se vuokaan. Suorita mahdollinen esipaisto.
Pilko täytteen grillatut komponentit pieniksi kuutioiksi ja levitä pohjan päälle.
Sekoita kananmuna ja juustoraaste ruokakermaan. Mausta seos suolalla, pippurilla ja valitsemillasi yrteillä. Muista, että grilliherkkujen suolaisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon suolaa, jos ollenkaan, kermaseokseen on lisättävä.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min. tai kunnes piirakan pinta on kauniin värinen.

Kikherneistä ja kuvaamisesta

Avainsanat

, ,

Viimeksi kirjoittelin suolattoman maustamisen haasteista. Juurikin tästä syystä olen Pikku-Kokille kokkaillessani turvautunut silloin tällöin erilaisiin mausteseoksiin, jotka helpottavat touhua kummasti. Harmillisen usein nuokin tosin sisältävät enemmän tai vähemmän suolaa.

IMG_4340Tällä kertaa valmistamani kookos-kikhernepata maustui etunenässä suolattoman intialaisen garam masalan voimalla. Vaikka jostakin syystä olen kyseistä mausteseosta pyrkinyt välttämään, huomasin sen maukkauden annettuani sille vihdoin mahdollisuuden. Ainakin tästä ruoasta se teki maukasta, tokikaan se ei ollut mausteista ainoa.

Joka tapauksessa voin suositella testaamaan tätä kikhernepataa, joka ainakin Pikku-Kokille maistui hyvin päivän kasvisateriana. Olen nimittäin pyrkinyt periaatteessa siihen, että toinen Pikku-Kokin päivän kahdesta lämpimästä ateriasta on kasvisateria. Kikherneet ovat muuten yksi pikkuherran monista suosikeista, kivoja napsia sormilla suuhun ja äitikin on tyytyväinen, kun kaupanpäälle tulevat terveelliset palkoproteiinit. Lisäkkeeksi padalle voi vaihtelevasti tarjota vaikkapa ohraa, kuskusta tai riisiä.

IMG_4332Se kikherneistä ja vielä muutama sananen kuvaamisesta. On nimittäin niin, että blogin pitämisen minulle haasteellisin osuus on ehdottomasti valokuvaus. Joskin ruoat ja leipomukset onnistuvat vaihtelevasti enemmän tai vähemmän hyvin, ei koskaan voi tietää mitä valokuvista tulee. Kehitystä on kohdallani tapahtunut, mutta aina se on se sama jännitys: miten tällä kertaa onnistun vangitsemaan tuotokseni herkullisuuden. Aina en onnistu ollenkaan, joskus rumastakin voi tulla yllättävän kaunista. Tällä kertaa tulos oli juuri tuo ensimmäinen ja näinpä päädyin soveltamaan. No, kikherneet ja porkkanat olivatkin tämän ruoan keskeisin sisältö ja niin ikään mausteutus, jota kuvan garam masala edustaa. Ja tossut oli tietysti saatava kuvaan myös, onhan Pikku-Kokille tällä hetkellä käveleminen ”se juttu”. Puistossa kävellään, kotipihalla kävellään, Kotikolossa kävellään, koko ajan kävellään. Elämä on uusia askeleita, jotka johtavat yhä uusiin seikkailuihin.

Mutta edellisestä lyhyesti koottuna: kikherneet ovat kiva juttu ja valokuvaus vaikeaa – ainakin ajoittain. Mutta kun onnistuu, mieltä hivelee. Niin ruoanlaitossa, valokuvauksessa kuin erityisesti kävelyssäkin.

P.S. Mikäli kookos-kikhernepadan ulkonäkö kiinnostaa, voit käydä kurkistamassa sitä alkuperäisestä reseptistä Pippurimylly-blogista.

Kookos-kikhernepata

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
3 porkkanaa
4 perunaa
tuoreita herkkusieniä
öljyä paistamiseen
2 tl garam masalaa
1 tl juustokuminaa
1 tl inkiväärijauhetta
1 tlk kuorittuja kokonaisia tomaatteja (minä korvasin nämä 250 g tomaattimurskaa)
4 dl kookosmaitoa
1 tlk kikherneitä
suolaa ja pippuria

Kuori ja silppua sipuli, valkosipulinkynnet ja chili. Paloittele porkkanat, perunat ja herkkusienet.
Kuumenna loraus öljyä pannulla ja kuullota sipulit ja chilit siinä. Lisää pannulle mausteet ja paistele käännellen. Kaada joukkoon tölkkitomaatit ja kookosmaito. Pienennä tomaatinpaloja lastan avulla. Lisää joukkoon porkkanat, perunat ja herkkusienet.
Anna kiehahtaa ja keittele hiljalleen noin 20 min. tai kunnes kastike on saostunut sopivasti. Kaada kikherneet joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla, tarkista maku. Tarjoa kastike esimerkiksi riisin tai ohran kanssa.

Taapero (ja moni muukin) tykkää osa 7: Intialainen perunacurry

Avainsanat

, ,

Todettakoon heti alkuun, että nämä ”Taapero tykkää” -kategorian ruoat eivät sinänsä ole mitään erityistä taaperoruokaa, ne vaan ovat niin sanotusti taaperotestattuja eli todettu ainakin yhdelle taaperolle mieluisiksi. Lisäksi niiden kohdalla on otettu erityishuomioon suolan käyttö, tai oikeammin sen käyttämättömyys ja siitä aiheutuva muun maustamisen erityistärkeys. Eli toisin sanoen, vaikka taaperoita ei olisi lähimaillakaan, kannattaa näihinkin resepteihin ilman muuta tutustua.

IMG_4264Jotta Pikku-Kokki oppisi syömään erilaisia makuja mahdollisimman monipuolisesti, olen yrittänyt valmistaa hänelle eri tavoin maustettuja ruokia jo niin kauan, kun se vaan on ollut mahdollista. Menestys on ollut hyvä, eikä Pikku-Kokki tuntuisi vierastelevan oudompia tai voimakkaampiakaan makumaailmoja.

Koska suola on tähän asti ollut Pikku-Kokin kohdalla pannassa, ja on pitkälti vieläkin, ovat muut mausteet nousseet arvoon arvaamattomaan. Vaikka käytämme itsekin sangen maltillisesti suolaa, on pikku ihmiselle ruokaa valmistaessa tullut huomattua, kuinka suuri merkitys ihan pienelläkin suolan lisäyksellä on. Tämän takia maustamista on täytynyt miettiä erityisen tarkasti, jotta ruokiin kuitenkin saisi makua. No, joskus tämä onnistuu, joskus ei.

IMG_4288Tällä kertaa esittelemäni intialainen perunacurry ei mielestäni suolattomuudestaan pahastunut, sen verran hyvin se sai muita mausteita osakseen. Pikku-Kokki popsi perunakuutioita hyvillä mielin, ekstrailoa tuotti ruoan helppo sormisyötävyys. Tällä hetkellä nimittäin tuntuu siltä, että mikäli hermot menevät ruokapöydässä, on syynä se, että lusikka ei tottele. On sen käyttely vielä siinä määrin hankalaa.

Omaan annokseen ripottelin pikkuriikkisen sormisuolaa ja se oli siinä, maukas lounasannos esimerkiksi runsaan salaatin ja/tai keitettyjen kasvisten kera. Myös lihapullat tai falafel voisivat maistua rinnalla varsin mainiosti. Siis suosittelen; joko lisäkkeenä tai lisäkkeiden kera.

Intialainen perunacurry

4-6 annosta

6 kiinteää perunaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl inkivääriraastetta
2 rkl öljyä
1 tl kurkumaa
0,5 tl chilijauhetta (taaperoystävälliseen lisäsin vain pienen hyppysellisen)
1 tl juustokuminaa
1 tl garam masalaa
0,25-0,5 dl vettä
(0,5-1 tl suolaa)
0,5 tl mustapippuria
(1 dl kookoskermaa)

Pese ja kuori perunat. Leikkaa pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipulit, raasta inkivääri.
Kuumenna öljy pannulla, lisää sipulit ja inkivääri ja kuullota hetki.
Lisää kuivat mausteet ja perunat. Kuullota vielä minuutti. Lisää vesi ja hauduta miedolla lämmöllä noin 15 min. välillä sekoittaen, kunnes perunat ovat juuri ja juuri kypsiä.
Mausta (suolalla) ja pippurilla.
Jos haluat, lisää 1 dl kookoskermaa pehmentämään currya ja kuumenna uudelleen.