Kun piparkakkutaikinaa on maistellut tarpeeksi, on aika leipoa suklaakakku

Kaikkihan sen tietävät, että piparkakkujen paras puoli on taikina. Itse en niitä kypsänä oikeastaan syökään, varsinkaan jouluna, kun syömistä riittää muutenkin joka sormelle ja varpaalle. Tästä syystä taikinaakaan ei ole tullut tehtyä vuosiin; ei sitä kuitenkaan ihan syömistä varten kehtaa valmistaa…

Tänä vuonna tilanne oli kuitenkin toinen. Pikku-Kokki on tullut niin sanotusti piparkakkuleipurin ikään, joten päätin, että leipoisimme niitä yhdessä. No, tämä leipomishetki odottaa toistaiseksi vielä tuloaan, mutta taikinan joka tapauksessa tein. Ja teinkin sen verran kookkaan, että siitä kelpasi hyvin irrottaa osa johonkin muuhunkin. Varsinkin, kun piparitouhun ainoa tarkoitus oli nähdä Pikku-Kokin kaulitsevan ja odottaa, kuinka kauan kestää, ennen kuin herra ymmärtää jutun juonen, taikinansyömisen. Kun siis itse olin maistellut taikinaa tarpeeksi, oli sille toki järkevää keksiä hieman tähdellisempää käyttöä.

IMG_5913Tuo tähdellisempi tarkoitus löytyi suklaakakusta, jonka sisälle istutettiin piparkakkutaikinanoppia. Maistuva idea, joka toi kakulle mukavaa mehevyyttä, sellaista taikinaisuutta, josta ainakin itse pidän. Mieluummin himpun verran raaka, kuin ylikypsä ja kuiva, on neuvo, joka pitää mielestäni paikkansa miltei leivonnaisen kuin leivonnaisen kohdalla.

Siis vallan herkullinen kakku, jonka voi koristella yksinkertaisesti vaikkapa kermavaahtokerroksella. Kermakoristus on siinäkin mielessä oivallinen vaihtoehto, että mehukkuudestaan huolimatta kakku kaipaa tarjoiluvaiheessa jotakin rinnalleen ja juuri kermavaahto – tai vaniljajäätelö – taitaisi olla se vaihtoehdoista luontevin. Mitä tarjoiluajankohtaan taas tulee, sopii piparinen kakku tokikin joulun odotukseen, vaikkapa pikkujouluihin, mutta itse jouluaterialle se saattaa olla hiukan liian täyteläistä tavaraa. Tuolloin kun ainakin itse tykkäisin jälkiruoan olevan vastapainona ruhtinaalliselle ruoalle mahdollisimman kevyt.

Joulunodotuksellisin terveisin!

Pipari-suklaakakku

12 annosta

IMG_5911250 g (pakaste)piparitaikinaa + mahdollisesti pinnalle toiset 250 g (itse jätin tämän pois, mutta luultavasti kakku olisi ollut vieläkin parempaa pintataikinan kera)
150 g voita
150 g tummaa suklaata
2,5 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja

Pinnalle:
2 dl vispikermaa
2 rkl tomusokeria
(50 g tummaa suklaata
7 piparkakkua)

Mikäli käytät pakastepiparitaikinaa, nosta se huoneenlämpöön sulamaan 15 min. ennen leipomista.
Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (Ø 24 cm) pohjalle ja voitele reunat. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Paloittele voi ja suklaa kattilaan. Sulata keskilämmöllä sekoitellen.
Lisää voi-suklaasulaan sokeri ja jäähdytä seos huoneenlämpöiseksi.
Sekoita kananmunat ja jauhot suklaaseokseen samassa kattilassa. Paloittele puolet (eli 250 g) piparitaikinasta nopan kokoisiksi kuutioiksi ja sekoita taikinaan. Kaada taikina irtopohjavuokaan.
Revi loppu piparitaikina huolettomasti pinnalle.
Paista kakkua uunin keskitasolla noin puoli tuntia. Kakku saa jäädä keskeltä hieman kosteaksi. Anna kakun jäähtyä.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta tomusokerilla. Levitä kakulle.
Mikäli haluat käyttää koristeluun myös suklaata ja pipareita, sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa jaksoittain välillä sekoitellen. Asettele tai murustele pipareita kermavaahdon pinnalle ja valuta päällimmäiseksi suklaasulaa.

Mainokset

Vegaaniset marengit – joita kannattaa maistattaa ennen totuuden paljastamista

Taannoin esittelemäni Lisää kasvisruokaa koko perheelle -keittokirja tarjoili reseptin, jota oli kerta kaikkiaan pakko kokeilla. Kiitoksissaan tekijät toteavat: ”Kiitos sille kurjalle ressukalle, joka jossain päin maailmaa päätti todistaa, että kikherneiden säilöntäliemestä todellakin saa tehtyä vegaanista marenkia. Kuka ensimmäisenä sai päähänsä, että tuota pahanhajuista lientä voisi hyödyntää johonkin? Kiitämme häntä mitä nöyrimmin.”

IMG_5873

Ja niin oli minunkin tehtävä oma testini. Ällölientä vatkatessani epäluuloa vielä riitti, mutta koska se todella yhdistettynä sokeriin muodosti täysin marenkimaisen massan, uskoin tähän ihmereseptiin jo marenkien paistovaiheessa. Ja aivan totta; ne onnistuivat. Eipä mene kikherneliemi enää hukkaan. Vaikka meillä tosin kikherneitä popsitaan siinä määrin, että ihan jokaisesta liemestä ei välttämättä tule tehtyä marenkeja.

Ehdottomasti siis kokeilemisen arvoinen resepti. Yhdestä liemestä tulee marenkeja muutaman pellillisen verran, joten mikäli niitä haluaa värjäillä, voi massan hyvin jakaa vaikkapa kahteen osaan. Varovainen kuitenkin kannattaa olla; itselläni astian pohjalle oli jäänyt jokunen tippa vettä, mikä tarkoitti eittämättä lässähdystä vihreille marengeilleni. No, ensi viikolla täytynee tehdä satsi sinivalkoisia satavuotiaan kotimaamme kunniaksi. Elintarvikevärejä käytellessä kannattaa kuitenkin muistaa niiden mahdollinen vegaanittomuus.

Vegaaniset marengit

30 kpl

1 kikhernetölkin liemi (noin 1,5 dl)
1,5 dl kidesokeria
0,5 tl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

Mahdolliseen värjäykseen:
elintarvikeväriä tai esimerkiksi punajuurten lientä

Kuumenna uuni 100 asteeseen.
Vatkaa kikherneliemi sähkövatkaimella valkeaksi vaahdoksi.
Sekoita vaahtoon sokeri ja sitruunamehu ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on niin kovaa, että kulhon voi kääntää ylösalaisin ilman, että liemi valuu.
Lisää halutessasi muutama tippa elintarvikeväriä tai esimerkiksi keitettyjen punajuurten lientä, jollet halua marengeista valkoisia. Raidallisia marenkeja saa, kun ei sekoita vaahtoon lisättyä väriä turhan huolellisesti. Tiputa muutama tippa väriä vaahtoon ja vetäise kaapimella vain huoleton väriraita.
Jaa vaahto pieniksi keoiksi leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista uunissa 1,5 tuntia. Sammuta sitten uuni ja anna marenkien paistua jälkilämmössä vielä muutaman tunnin ajan.

Lisää kasvisruokaa koko perheelle

Sara Ask & Lisa Bjärbo: Lisää kasvisruokaa koko perheelle
Gummerus, 2017
Suom. Rita Oksanen
Ännu mera vego, Ordfront Förlag, 2015

IMG_5813Lisää kasvisruokaa koko perheelle on toivottua jatkoa viime vuonna suomennetulle Kasvisruokaa koko perheelle -keittokirjalle. Kaava on sama: resepteillä valmistuu maukasta kasvisruokaa helposti. Periaatteena on, että ohjeet ovat täysin vapaita lihasta sekä kalasta, mutta kananmunia ja maitotuotteita ne saattavat sisältää. Yli puolet resepteistä on kuitenkin vegaanisia tai helposti sellaisiksi muuntuvia. Varsinaisia lihankorviketuotteita, kuten soijarouhetta, ei käytetä.

Edeltäjänsä tapaan teos on maukasta luettavaa niin itseni kaltaisille kasvisruokapäiviä harrastaville sekasyöjille kuin varmasti kovemman luokan kasvissyöjillekin. Se on pullollaan hauskoja ideoita kaoottisen kiireen, arjen ilojen ja viimeinkin koittavan vapauden hetkiin, erikoistilaisuuksia, kuten joulua, brunsseja ja grillijuhlia, unohtamatta. Reseptien helppoudesta ei missään kohtaa tingitä, ainoastaan niiden ottama vaiva ja sitä kautta aika vaihtelevat teemojen mukaan. Vapaapäivinä kun monilla on mahdollisuuksia ja haluja uhrata ruoanlaitollekin jokunen tovi enemmän.

Tekijöiden jo tutuksi tullut rentous on ennallaan sekin – ja hyvä niin, itse en ainakaan jaksa innostua minkään sortin ruokamoralisoinnista. Lasten ravitsemusterapeutti ja ruokatoimittaja Sara Ask sekä toimittaja-kirjailija Lisa Bjärbo tuntevat selvästi teemansa – terveellisen kasvisruokavalion ja lapset ruokailijoina – mutta jättävät kuitenkin lukijalle mahdollisuuden tehdä itse omat valintansa. Toiset syövät kasvisruokaa päivittäin, toiset viikoittain, toiset vieläkin harvemmin. Pääasia että syövät.

IMG_5817 - Versio 2Varsinaista käytännön kokemusta olen ehtinyt kartuttaa vasta vähän, mutta vakuuttavalla menestyksellä. Niin mango masalassa, halloumistroganovissa kuin tacopiirakassakin maut olivat kohdallaan. Seuraavaksi kokeilulistalla ovat vegaaniset, eli munattomat, marengit, joiden pariin pääsyä odotan jo innolla.

Mitä kirjan ulkonäköön tulee, se on kauneudessaan ja houkuttelevuudessaan sisartaan vastaava. Jotakin teoskaksikon ulkoisesta viehättävyydestä kertoo sekin, että keittokirjoihini käsiksi päästessään perheemme taaperoedustaja haluaa aina lukea juuri näitä opuksia. Kasvisruokavalistusta tämäkin.

Oikein suuri suositus.

Lisää kasvismannaa: halloumistroganov

IMG_5808Viime aikoina meillä ovat taas puhaltaneet tuoreet kasvistuulet, kun olen lähtenyt kunnolla tutustumaan jo monesti mainitsemaani Lisää kasvisruokaa koko perheelle -teokseen. Vaikka meillä nyt sinänsä ei ruuhkavuosien kaaoksen keskellä eletäkään – meillä Pikku-Kokin kanssa on kyllä ihan runsaasti tunteja tuhlattavana – on arkena kuitenkin monesti mukava saada ruoka valmistumaan niin sanotusti alta aikayksikön. Tässä, kuten monessa muussakin suhteessa edellä mainittu opus on ollut vertaansa vailla. Todella helppoja ja vaivattomia aterioita, varsin mainioin lopputuloksin. En voi muuta kuin suosittaa. Ja luvata, että tarkempi katselmus kirjasta ilmestyy luettavaksenne tuota pikaa.

IMG_5804Mutta mitäpä tänään? Halloumistroganovia, joka maistui Pikku-Kokillekin erityishyvin siitäkin huolimatta, että hän sai nauttia halloumistroganovinsa ilman halloumia – olisi nimittäin tullut mielestäni hieman liian suolainen ateria pikku ihmiselle.

Siis hyvää, taas kerran.

P.S. Erikoista tässä kirjassa on se, että vielä näinä päivinä, kun riisin haitat tunnetaan jo hyvin, se suosii riisiä lisäkkeenä vähintäänkin usein. Näin tälläkin kertaa. Itse tarjoilin stroganovin tattarisuurimoiden kera.

Halloumistroganov

4 annosta

IMG_57831 dl kuivattuja punaisia linssejä
200 g halloumia / minä korvasin taaperon annoksessa kikherneillä
140 g porkkanaa
1 keltasipuli
rapsiöljyä paistamiseen
2 rkl tomaattisosetta
2 dl paseerattua tomaattia
1 kasvisliemikuutio
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl kidesokeria
2,5 dl ruokakermaa
1 tl kuivattua timjamia
suolaa ja pippuria

Lisäksi:
riisiä / muuta sopivaksi katsomaasi

Huuhdo linssit ja keitä niitä noin 10 min. Laita myös lisäke keittymään jo tässä vaiheessa.
Pilko sillä aikaa huuhdeltu halloumi 1 cm paksuiksi puikoiksi, suikaloi kuorittu porkkana ja hienonna sipuli. Paista aineksia öljyssä muutaman minuutin ajan.
Lisää tomaattisose, paseerattu tomaatti, liemikuutio, balsamiviinietikka, sokeri, kerma sekä timjami ja anna kastikkeen porista muutaman minuutin ajan.
Kaada vesi kypsistä linsseistä ja sekoita ne mukaan kastikkeeseen. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla.
Tarjoile valitsemasi lisukkeen kera.

 

Piirakkamaakarin unelmapizza

Hip hei! Nyt löytyi pizzapohja, joka on kiva valmistaa. On nimittäin niin, että pizza on mielestäni jättihyvää, mutta meillä sitä kuitenkin valmistuu äärimmäisen harvoin, sillä en henkilökohtaisesti pidä pizzapohjan tekemisestä laisinkaan. Jotenkin nuo hiivaa sisältävät, kaulittavat taikinat vaan eivät ole minun juttuni. Ensin pitää stressata sen nousemista, sitten koittaa kaulita sitä sopivaksi. Äh. Ei minusta vaan halusta huolimatta ole pullantuoksuiseksi äidiksi.

Mutta nyt ovat asiat muuttuneet. Meilläkin saa pizzaa – ainakin niin kauan kuin tätä innostusta riittää. Innostuksen lähde on pizzan perunapohja, joka käveli vastaani Perinneruokaa Prkl -keittokirjaa lueskellessani – oiva kirja muuten, samannimisestä blogista puhumattakaan. Ohjeessa perunapohjan päälle oli rakennettu poronkäristystäyte, mutta minä peittelin pohjat kahdella erilaisella kasvistäytteellä sekä pulled porkilla. Osaan niistä keittelin vielä mainion tomaattikastikkeen, jota suosittelen myös kokeilemaan niin tällaiseen kuin ihan tavalliseenkin pizzaan. Tomaattikastikkeen reseptiin törmäsin Ruokasurffausta-blogissa.

Vielä perunapohjasta. Siitä tuli todella mehevä ja tähän mennessä kokeilemani täytteet ovat kaikki istuneet siihen mainiosti. Vaikka osa tällä tavoin valmistamistani pizzoista näytti hiukan kuivilta, ne eivät missään mielessä olleet sitä. Ja kuten sanottua, näitä pohjia oli mukava tehdä, vähän niin kuin piirakkapohjia ikään. Piirakkamaakari kiittää ideasta.

Perunainen pizzapohja

Pellillinen / useampia pienempiä

IMG_5733550 g puikulaperunoita
50 g voita
0,5 tl suolaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Keitä perunat kuorineen kypsiksi.
Kuori ja soseuta perunat ja lisää joukkoon pehmeä voi sekä suola.
Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää perunoihin. Vaivaa, kunnes taikina ei enää tartu käsiin. Lisää tarvittaessa jauhoja.
Taputtele taikinasta leivinpaperin päälle pellille useampia pieniä pizzoja tai koko pellillinen.
Pistele pohjat haarukalla. Esipaista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.
Täytettyäsi esipaistetut pohjat, paista pizzoja 225-asteisessa uunissa 10-15 min.

Tomaattikastike pizzalle kuin pizzalle

250 g tölkkitomaattia / tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyrettä
0,5 rkl ketsuppia
0,5 dl vettä
mustapippuria
0,25 tl suolaa
0,5 tl pizzamaustetta
1 valkosipulinkynsi
0,5 rkl balsamiviinietikkaa

Kaada kaikki ainekset kattilaan ja keittele 5 min.
Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi ja anna porista kevyesti vielä noin 30 min.

Mikäli tomaattikastike ei tunnu sopivan agendaan, mainio vaihtoehto on korvata se esimerkiksi ranskankermalla.

Huom! Kun täytät pizzoja, laita alimmaiseksi tomaattikastiketta tai jotakin sen korviketta, sitten juustoraastetta ja viimeiseksi päätäytteet. Näin täytteet eivät liiskaudu juustoraasteen alle ja pizza säilyy myös raikkaamman näköisenä.

Eräs kalajuttu

Kalakokkina en ole kunnostautunut ollenkaan. Näin siitäkin huolimatta, että pidän kalasta valtavasti, oikeastaan enemmän kuin lihasta. Miksi sitten kalan käsittely ja valmistus tuntuu hankalalta? Luulen, että syyllinen tähän on rakas aviomieheni. Ruoanlaittoni nimittäin alkoi vasta hänet tavattuani, kun siitä tuli meidän yhteinen harrastuksemme. Ja sellaisena se on pysynyt tähän päivään, jo kuuden vuoden ajan. Olipa muuten tämä blogikin Aleksin idea – joskin me aika nopeasti huomasimme, että kirjoittaminen ei ollutkaan meidän molempien juttu. No, eipä siinä, minä mieluusti raportoin kokeiluistamme ihan itseksenikin.

Mutta se kala-asia. Koska Aleksi ei liiemmin ole ollut kalamiehiä – nyt tosin huomattavasti enemmän kuin kuusi vuotta sitten – on kalan syöminen, ja varsinkin sen valmistus, jäänyt kohdallamme minimiin. Mutta nyt tilanne on muuttunut, sen on täytynyt muuttua. Koska Pikku-Kokki.

IMG_5609Parannukseni kala-aterioita tarjoilevana äitinä on edennyt askel askeleelta. Viiden tähden suoritukset ovat toistaiseksi vielä tavoitetasoni yläpuolella ja olenkin tässä vaiheessa pyrkinyt saalistamaan verkkoihini hyviä ja helppoja kalareseptejä. Ihan hyvin olen mielestäni tässä pelissä menestynyt.

Seuraava kalapata tuntui kieltämättä ajatuksena hiukan erikoiselta, mutta oli silti hauska tuttavuus. Aprikooseista en tiedä, koska niitä ei varastoistamme tähän hätään sattunut löytymään ja kalakin oli tässä köyhän miehen versiossani pakastekalaa, kun alkuperäinen Kodin Kuvalehden resepti puhui kuha- tai ahvenfileestä. No, laitan oheen alkuperäisen reseptiikan ja suosittelen rohkeasti kokeilemaan.

Bataatti-aprikoosi-kookoskalapata

4 annosta

IMG_5603750 g bataattia
1 iso sipuli
2-4 valkosipulinkynttä
3 kuivattua aprikoosia
3 tomaattia (tomaattimurska menetteli myös)
700 g kuha- tai ahvenfileetä (tai pari pakettia pakastekalakuutioita)
2 rkl ruokaöljyä
6 dl kookosmaitoa
0,5 tl chiliä
1 tl suolaa

Lisäksi:
tuoretta korianteria
basmatiriisiä (minä tarjoilin tattarisuurimoiden kera)

Kuori ja pilko bataatit kuutioiksi. Kuori ja viipaloi sipuli ja valkosipulit. Pilko aprikoosit pieniksi. Jos et käytä tomaattimurskaa, kuori ja lohko tomaatit. Tomaatti kuoriutuu siististi, kun kastat sen ensin nopeasti kiehuvaan veteen. Poista tomaatin siemenet.
Huuhtele kalafileet ja kuivaa ne talouspaperilla. Paista fileet kuumassa öljyssä pannulla nopeasti, kunnes pinta on haalean kullanruskea. Siirrä paistetut fileet odottamaan. Pakastekalakuutiot voit lisätä pataan keittämisen loppuvaiheessa.
Valuta isoon kasariin tai pinnoitettuun kattilaan öljyä. Laita bataattikuutiot paistumaan. Lisää sipuli, valkosipuli, aprikoosit ja tomaatit. Anna paistua muutama minuutti.
Kaada kasvisten päälle kasariin kookosmaito. Mausta chilillä ja suolalla. Anna kiehua 15-20 min. välillä sekoittaen. Lisää keittämisen loppuvaiheessa kalafileet/kalakuutiot.
Koristele valmis kalapata korianterilla. Tarjoa esimerkiksi keitetyn basmatiriisin kanssa.

Kurpitsan ja pekonin suloinen liitto

Touhuiluni halloweenista tähteille jääneen myskikurpitsan kanssa jatkuivat, kun rennon lauantaiaamun puitteissa päätin valmistaa loppuun edellisenä päivänä esivalmistelemani kurpitsa-pekonipiirakan. No, todelliseksi touhuiluksi tämä sitten menikin, kun Pikku-Kokki päätti iskeä lusikkansa soppaan. Veijari oli nimittäin jossakin vaiheessa päässyt käsiksi uunin vipuihin ja vääntänyt sen 275-asteiseksi. Siellä minun piirakkani sitten uunin syleilevässä lämmössä paistui, paistui ihan kunnolla. Onneksi satuin vartin kohdalla vilkaisemaan tilannetta, joka tosin oli siinä vaiheessa jo päässyt riistäytymään käsistä. No, näin selvisimme kuitenkin vain pienellä käryllä ja piirakkaa pystyi jopa syömään, pienen ehostuksen myötä.

IMG_5570Ulkonäköön Pikku-Kokin tempaus vaikutti siinä määrin negatiivisesti, että en ruvennut kuvaamaan tätä kärähtänyttä tuotosta. Onneksi satuin kuitenkin ikuistamaan edellisenä päivänä valmistuneet kurpitsakuutiot.

Siitä huolimatta, että kävi kuten kävi, halusin ehdottomasti jakaa reseptin, sillä piirakka oli todella hyvää. Makeiden kurpitsojen hento tulisuus yhdistettynä pekonin suolaisuuteen toimi mainiosti ja mitä luultavammin tulen valmistamaan tätä uudestaankin. Haluan maistaa niin ikään oikein paistettua versiota.

Tällaista tällä kertaa. Pian päästäänkin Pikku-Kokin kanssa taas paistopuuhiin, kun viikonloppuna ajattelimme kunnostautua piparipuuhissa ja leipoa niitä koko perheen voimin. Tätä ei olekaan Kotikolossa tapahtunut sitten ensimmäisen yhteisen joulumme…

Kurpitsa-pekonipiirakka

Vuoallinen (25×35 cm)

IMG_5564Pohja:
3 dl vehnäjauhoja (suosittelen sekoittelemaan erilaisia jauhoja, esim. sämpyläjauhot tuovat mukavaa rouheutta)
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
150 g margariinia
1 dl hienoa porkkanaraastetta

Täyte:
300 g myskikurpitsaa
1 rkl öljyä
1 chili
1 tl timjamia
0,25 tl suolaa
200 g pekonia (mielestäni hieman pienempikin määrä riittää)
2 dl ranskankermaa
2 kananmunaa
(0,5 tl suolaa)
0,5 tl mustapippuria
150 g juustoraastetta

Valmistele ensin kurpitsat. Kuori ja kuutioi kurpitsan malto. Pane kuutiot uunivuokaan, kääntele sekaan öljy, silputtu chili, timjami ja suola. Paahda kuutioita 200-asteisessa uunissa 25 min.
Tee tällä välin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita melkein sula voi porkkanaraasteen joukkoon. Sekoita kaikki ainekset yhteen taikinaksi. Levitä taikina öljytyn vuoan pohjalle ja reunoille. Nosta jääkaappiin.
Paloittele pekoni ja paista palat rapeiksi paistinpannulla.
Sekoita kananmunat ranskankermaan. Mausta seos (suolalla) ja mustapippurilla. Mielestäni pekonista kuitenkin tulee piirakkaan vähintäänkin tarpeeksi suolaa.
Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 min.
Levitä kurpitsakuutiot ja pekonipalat pohjan päälle. Kaada päälle ranskankermaseos ja ripottele pinnalle juustoraaste.
Kypsennä piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 30 min.