Rikollisen helppo kookoksinen kanapastavuoka

Tänä vuonna tuntuvat jouluvalmistelut jäävän viime tippaan. Kortit kirjoitettiin viimeisenä iltana ja vasta eilen paistoin ensimmäiset laatikot, kun yleensä olen tässä vaiheessa jo täyttänyt pakastinta vaikka ja kuinka. Mitään muuta ei ole sitten tehtykään. Tai onpas, Pikku-Kokille on ostettu lahja, se ainoa, sillä vielä kun hän ei niin sanotusti ymmärrä, ei niitä mielestämme tarvitse olla sen enempää. Toki mummit ja kummit kantavat kortensa pikku miehen lahjakekoon taas tänäkin vuonna.

Koska erinäiset jouluvalmistelut joka tapauksessa syövät näinä päivinä suuren osan aktiivisesta keittiöpuuhasteluajastani, olen ruoanlaitossa pyrkinyt menemään sieltä missä aita on matalin, kuitenkaan mausta tinkimättä. Tällä kertaa kyseisellä mentaliteetilla syntyi kookosmaidolla marinoitua broileri-kasvispastavuokaa. Tuotos oli todellinen riperuoka, sillä ainekset kaivelin lähinnä pakastimesta. Hyvin maustettuna lopputulos oli mielestäni maukas. Samalla sain todettua, että lämpimissä ruoissa Pikku-Kokki kelpuuttaa niin ikään varsisellerin. Oli nimittäin siinä mielessä harvinainen tapaus tuo selleri, että sitä kaikkiruokainen poikasemme ei suostunut raakana edes maistamaan. Taisi olla ensimmäinen lajiaan.

Näin, aikaa jäi yksien päiväunien aikana vielä viimeisten joulukorttien sekä porkkanalaatikon loppuun saattamiseen, joten jälleen ollaan askeleen verran lähempänä valmista joulua. Tip tap!

Kookoksinen kanapastavuoka

4 annosta

IMG_61841 sipuli
2-3 porkkanaa
1 sellerinvarsi
300 g kypsää tai raakaa broileria
öljyä kuullottamiseen
300 g kypsää pastaa (minulla oli orzoa, joka toimii tämän tyyppisissä ruoissa mielestäni vallan hyvin)
3 dl kookosmaitoa
currya
juustokuminaa
jauhettua korianteria
mustapippuria
(suolaa)
6-8 miniluumutomaattia

(Pinnalle:
juustoraastetta)

Kuori ja hienonna sipuli, kuutioi kuoritut porkkanat ja paloittele selleri. Leikkele broileri suupaloiksi.
Mikäli käytät raakaa broileria, aloita paistaminen siitä ja lisää sitten pannulle myös sipuli, porkkanat ja selleri. Kuullota, kunnes broilerit ovat kypsiä. Mikäli taas käytät kypsää broileria, kuullota ainoastaan kasvikset.
Sekoita kasvisten joukkoon mahdolliset broilerit sekä kypsä pasta ja kaada seos uunivuokaan.
Sekoita mausteet kookosmaitoon. Tällä kertaa en tullut laittaneeksi määriä ylös, mutta ihan runsaasti niitä saa olla, varsinkin jos broilerit ovat maustamattomia. Itse jätin Pikku-Kokin takia suolan lisäämättä, mutta sitäkin kannattaa ehkä mukaan hieman ripauttaa. Kaada maustettu kookosmaito vuokaan.
Mikäli haluat käyttää juustoraastetta, lisää se tässä vaiheessa.
Viipaloi miniluumutomaatit ja lado viipaleet päällimmäiseksi vuokaan.
Paista 200-asteisessa uunissa 20-30 min.

Mainokset

Kurpitsaa lasagnessa – nam!

Halloween tuli ja meni, mutta meillä jäivät tällä kertaa kurpitsaruoat tekemättä. Suunnitelmia kyllä oli, ja muutaman kurpitsankin olimme jo ehtineet hankkia. Elämä kuitenkin oli suunnitellut varallemme toisenlaista menoa ja murkinaa, joten niin jäivät kurpitsat nököttämään jääkaappiin vailla sen suurempaa tehtävää. Pikku-Kokki tosin piti noita sangen mielenkiintoisina räpläiltävinä.

IMG_5488Koska halusin kurpitsoille jotakin leluina toimimista tähdellisempää virkaa, etsiskelin käsiini joitakin reseptejä. Ensimmäinen toteutuksen alle päässyt oli kurpitsalasagne, jossa valkokastike ja juusto korvautuivat myskikurpitsasta ja kookosmaidosta tehdyllä soseella. Kastike taas syntyi paprikasta, tomaatista ja sienistä, joista viimeksi mainitun tosin korvasin versiossani broilerilla. Tällöin särkyi ruoan kasvisajatus, mutta lähtökohtaisesti tarkoituksenani olikin valmistaa kurpitsaruokaa. Joka tapauksessa sienet olisivat varmasti olleet vähintäänkin kelpo vaihtoehto, joten laitan alle reseptin alkuperäisen sieniversion. Huomionarvoista on, että tämä on myös maidoton lasagne, mikäli sellaiselle on tarvetta.

Lasagnesta tuli hyvää. Kurpitsasose oli tavallaan kepeämpi vaihtoehto ja peruslasagnen joskus kovinkin raskas olemus ei tässä häirinnyt. Tätä popsii siis mielellään vaikkapa kevyeksi lounaaksi.

Suosittelen. Alunperin Deliciously Ella -keittokirjasta peräisin olevan idean siirtämisestä eteenpäin kiitän Korianterifarmi-blogia.

Kurpitsalasagne

8 annosta

IMG_54852 keskikokoista myskikurpitsaa
3 valkosipulinkynttä
1 salottisipuli
3 punaista paprikaa
oliiviöljyä
300 g sieniä / kypsää broileria
400 g tomaattimurskaa
suolaa ja mustapippuria
lasagnelevyjä
2 dl kookosmaitoa

Kuori kurpitsat ja paloittele ne. Kaada isoon kattilaan parisen desiä vettä. Lisää pilkotut kurpitsat ja höyrytä niitä parisenkymmentä minuuttia – niin pitkään, että ne ovat todella pehmeitä.
Kuori ja pilko valkosipuli ja sipuli, paloittele paprikat ja silppua sienet tai vaihtoehtoisesti pilko broileri.
Paista valkosipulimurskaa, salottisipulia ja paprikanpaloja oliiviöljyssä miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää silputut sienet ja paista kymmenisen minuuttia. Broilerit voit lisätä hieman myöhemmässä vaiheessa. Kaada sekaan tomaattimurska ja hauduta vielä kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla.
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Soseuta pehmenneet kurpitsat ja kookosmaito sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kokoa lasagne perinteiseen tapaan: levitä lasagnevuoan pohjalle kerros tomaattikastiketta, sitten lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, kurpitsakastiketta ja lasagnelevyjä. Jatka muutaman kerroksen verran. Peitä viimeiset pastalevyt kurpitsakastikkeella.
Paista lasagnea noin 40-45 min. Peitä vuoka paistamisen loppuvaiheessa foliolla, jos pinta näyttää kuivuvan liikaa.
Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Taapero tykkää osa 6: Lohipastaa, nam!

Lohi ja makaroni, siinä melkoinen herkkukaksikko – ainakin jos keskiverto taaperolta kysytään. Kun tämän kaksikon liittää yhteen ja asuttaa uunin lämpöön syntyy jotakin vieläkin parempaa, nimittäin lohi-makaronilaatikkoa. Ai että, kyllä taapero nyt tykkää!

IMG_4234Alkuperäinen resepti taisi olla Myllyn Parhaan, mutta muokkasin sitä jonkin verran ”vihreämmäksi” lisäämällä joukkoon pinaattia ja kesäkurpitsaa. Lohta taas laitoin alkuperäisohjetta hieman vähemmän, jolloin ruoasta tuli proteiinimäärältään enemmän taaperoille sopivaa.

Pikku-Kokki ainakin tykkäsi – eikä tämä ole kalajuttu – ja minä sain taas yhden sulan kalankokkaajahattuuni. Tässäpä sitä tarpeeksi yhdelle lauantaipäivälle.

Lohi-makaronilaatikko

6 annosta

IMG_42485 dl täysjyvämakaronia (muodon voit valita itse, esim. fusilli toimii makaronilaatikossa hyvin)
1-2 sipulia
öljyä paistamiseen
muutama suuri kourallinen pinaatinlehtiä
(1-2 tl suolaa)
1 tl currya
1 tl sitruunapippuria (minä korvasin tämän sitruunamehulla ja pippurilla, sitruunapippurin suolaisuuden takia)
300 g raakaa lohta
2 kananmunaa
8 dl maitoa tai kalalientä
1 tl kuivattua tilliä

Keitä makaronit kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota niitä pannulla öljyssä muutamia minuutteja ja lisää pannulle myös pinaatinlehdet. Mausta seos mahdollisella suolalla, currylla ja sitruunalla sekä pippurilla tai sitruunapippurilla.
Laita yhteen suurehkoon tai muutamaan pienempään voideltuun vuokaan kerroksittain makaroni-sipuliseosta ja lohta suikaloituna.
Sekoita kananmunat, maito tai kalaliemi sekä tilli keskenään. Kaada vuokaan.
Kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 1 tunti.

Makaronilaatikko pukeutuu kreikkalaisiin makuihin

Makaronilaatikko. Tykkään; lihalla ja ilman, enemmän ehkä ilman, tai riippuu käyttötarkoituksesta. Pikku-Kokki tykkää myös, ja laumamme kolmaskin hahmo. Tulee siis varmasti kuulumaan perheemme vakioarsenaaliin, kun kuuluisat ruuhkavuodet alkavat. Tai ehkäpä jo syksyllä; on varmasti nimittäin niin, että aikani keittiöpuuhissa kapenee suuresti siihen nähden, mitä se vielä keväällä oli, kun Pikku-Kokki nukkui päivisin yöuniaan. Pikku yökukkujamme. Sitten tuli unikoulu ja muutti kaiken. Paremmaksi. Nyt meillä nukutaan yöllä ja leikitään päivällä. Tämä on tietysti pääasia. Ehtiihän sitä keittiöpuuhiin sitten tulevaisuudessa, toivottavasti Pikku-Kokin kera.

IMG_2954Mutta asiaan. Kuten sanottua makaronilaatikko on hyvää. Soveltamalla siitä kuitenkin saa vieläkin parempaa, esimerkiksi tällaista kreikkalaisen makuista. Ihan täysin taaperotavaraa tämä ei tällaisenaan ole, mutta fetasta tinkimällä ja hieman mausteita miettimällä tästä saa hyvinkin kaikenikäisille sopivaa. 

Suositus!

Kreikkalainen makaronipaistos

6 annosta

IMG_29482 viipaletta paahtoleipää
50 g voita
150 g (pakaste)pinaattia
5 dl makaroneja
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2 dl juustoraastetta
200 g fetajuustoa
0,25 tl kanelia
0,25 tl mustapippuria
1,5 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
4 kevätsipulia
0,5 dl tilliä
1 tomaatti

Poista leivistä kuoret ja hienonna leipä muruiksi. Hiero puoli ruokalusikallista voita muruihin. Ota pinaatti sulamaan.
Keitä makaroneja puolet pakkauksen suosituskeittoajasta.
Valuta makaronit. Kuumenna kaksi ruokalusikallista voita kattilassa keskilämmöllä. Lisää jauhot ja sekoittele minuutin ajan. Lisää maito kahdessa osassa sekoittamista jatkaen. Keitä 10 min. Siirrä kattila sivuun. Lisää juustoraaste, puolet fetasta, kaneli ja mustapippuri maitokastikkeeseen. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna loput voista isossa paistokasarissa tai pannulla. Kuullota sipulisilppua voissa 3 min. Hienonna kevätsipulit ja lisää ne pinaatin kanssa pannulle. Jatka paistamista 3 min. Lisää maitokastike, hienonnettu tilli ja pasta. Kaada seos voideltuun uunivuokaan tai pienempiin annoskulhoihin.
Kuutioi tomaatti. Ripottele leivänmurut, loppu feta ja tomaattikuutiot ruoan pinnalle ja siirrä vuoka uuniin. Paista noin 30 min.

Taapero tykkää osa 1: broileri-makaronilaatikko

Pikku-Kokki ei taida olla enää vauva. Tai onhan hän, mutta ”virallisesti” hänen tittelinsä muuttuu ylihuomenna, kun hänestä tulee taapero, 1-vuotias taapero. Taaperra hän ei tosin vielä, mutta sekin näyttäisi olevan jo melko lähellä.

 

Näinpä ajattelinkin aloittaa uuden sarjan jo meidän kohdallamme menneisyyteen jääneen ”Pikku-Kokin keittiöstä” -vauvanruokaohjeistuksen tilalle. Tämä ”Taapero tykkää” -osio tulee käsittämään ruokia, joita suosittelen koko perheelle aina 1-vuotiaista alkaen. Toki pienimpien kohdalla mausteita ja suolaamista on aina mietittävä eri tavalla, mutta nämä ovat kuitenkin ruokia, jotka ovat helposti kaiken ikäisiin suihin muokattavissa.

IMG_3335IMG_3337Nyt esiteltävä kana-makaronilaatikko sopii helppoutensa vuoksi mainiosti niihin päiviin, kun keittiöpuuhia enemmän kiinnostaa viettää aikaa ulkona tai muissa tehtävissä. Annoksesta saa yksinkertaisesti muokattua sopivan kokoisen ja ylimääräiset solahtavat mukavasti pakastimeen. Pikku-Kokin versiosta jätin pinnalta juustoraasteen pois ja keksin suolan sekä liemikuutioiden tilalle muita maustamistapoja. Sekä tämä alkuperäinen että Pikku-Kokin taaperoversio maistuivat. Kannattaa siis kokeilla.

Broileri-makaronilaatikko

4 annosta (taaperoille toki useampia)

IMG_3346400 g makaronia
(2 kanaliemikuutiota)
450 g (hunajamarinoituja) broilerinfileesuikaleita
2 kesäsipulia varsineen
200 g maissia
2 tomaattia
1 rkl currya
0,5 rkl sitruunapippuria (suolaton)
(1 tl suolaa)
8 dl maitoa
2 kananmunaa

(Pinnalle:
100 g juustoraastetta)

Kuumenna pari litraa vettä kiehuvaksi. Lisää makaronit (sekä liemikuutiot). Keitä pakkauksen antama aika. Valuta.
Paista broilerisuikaleet. Silppua sipulit varsineen ja lisää silppu pehmenemään pannulle. Pilko tomaatit. Yhdistä kaikki laatikon ainekset maitoa ja kananmunia lukuun ottamatta ja kaada seos isoon voideltuun uunivuokaan.
Sekoita kananmunat ja maito. Kaada vuokaan.
Levitä päälle mahdollinen juustoraaste.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 15: Spagetille napsaa pienikin suu

Vaikka näitä vauvan pastaohjeita alkaa Pikku-Kokin keittiöpalstalla olla jo jos jonkinlaisia, esittelen vielä ainakin yhden, sillä kyllä se vain niin on, että makaroni ja erilaiset makaronijohdannaiset ovat huippujuttu – jo ihan pienenkin popsijan mielestä.

IMG_1927Tämänkertainen resepti, jonka muokkasin Henri Alénin mintulla maustetun karitsapastan ohjeesta, on simppeliydessään toimiva, sopii niin lihan, kanan kuin kalankin kumppaniksi. Minttu on mausteena lapsenkin makumaailmaan sopiva, mutta tuo samalla mukavasti uutta särmää. Alénin tapaan voi hyvin valita karitsan- tai lampaanlihaa, joka mintun seuralaisena on tietysti se ehkäpä viehkein vaihtoehto.

Siis pastakattilan äärelle, mums! Siellä viihtyvät niin isot kuin pienetkin.

Mintulla maustettu pastakastike

1 sipuli
1 porkkana
puolikas pieni kesäkurpitsa
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
1 tl kuivattua minttua
200 g tomaattimurskaa / muutama tomaatti
4 dl vettä
1 dl pientä kuviopastaa / pätkittyä spagettia

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori porkkana ja pese kesäkurpitsa, raasta ne karkeaksi raasteeksi. Hienonna valkosipuli.
Kuullota kasvikset sekä minttu öljyssä. Lisää mukaan tomaattimurska ja vesi. Hauduta 20 min. Lisää mukaan pasta ja hauduta vielä 10 min. tai kunnes pasta on kypsää.
Soseuta tai tarjoile tällaisenaan vauvasi tarpeiden mukaan.
Lisää halutessasi joukkoon lihaa tai kalaa.

Lasagne; amatööribloggarin herkullinen painajainen

Alkuun on ihan pakko hieman avautua: Kun me neljä ja puoli vuotta sitten Aleksin kanssa pistimme pystyyn tämän blogin – idea oli muuten Aleksin – en millään muotoa osannut odottaa, kuinka suureksi osaksi elämääni se muodostuisi. Bloggaan useita kertoja viikossa ja teen monesti ruokaa ihan vain siitä syystä, että saisin materiaalia blogiin. No, toki ne aina tulevat syödyksi. Onkin käynyt pitkälti niin, että Aleksin rooliksi on muodostunut juuri tuo syöminen; eipä taida panna pahakseen hänkään. Ja kovaa vauhtiahan täällä kasvaa toinenkin innokas ruokailija eli hyvin ovat Kotikolossa miekkosilla asiat.

Niille, jotka eivät blogiani tunne, kerron vielä, että omien tuotosteni esittelyn lisäksi kirjoitan keittokirja-arvosteluja sekä kuvailen kokemuksiamme ravintolamaailmassa. Tästä ”Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa” -osiosta, jonka ideoin blogiin muutama vuosi sitten, onkin tullut ehkä se oma suosikkini. Niin paljon enemmän tunnen ravintoloista saavani, kun pureskelen niitä jälkikäteen tietokoneen ruudun edessä. No, miksi pidän niin ikään kirjablogia? Jotta saisin kirjoista enemmän, jotta muistaisin niiden tarinat tarkemmin ja jotta voisin jakaa niiden ilosanomaa eteenpäin. Sama juttu ravintola-arvioideni kanssa.

Koska Tunnelmallisista on kehkeytynyt näinkin tärkeä osa elämääni, haluaisin sen tietysti kehittyvän paremmaksi. Toivoisin sitä luettavan ja toivoisin, että siitä voisi olla hyötyä muillekin kuin itselleni. Toivoisin, että sen resepteistä pidettäisiin ja että sen avulla joku voisi löytää itsensä mukavasta ja itselleen sopivasta ravintolasta. Ehkä jokunen keittokirjakin voisi päätyä kokeiluun suositukseni perusteella.

Mitä kehitykseen tulee, koen että kirjoitusteni laatu on jokseenkin hallussa, kirjoittaminen on minulle helppoa. Ruoanlaiton suhteen ajattelen kehittyväni väistämättä; mitä enemmän sitä tekee, sen paremmaksi siinä tulee, tämä kehitys ei lopu toivottavasti koskaan. Mutta valokuvat, siinä suurin kompastuskiveni, josta juontaa juurensa myös tämän kertaisen postaukseni otsikko. Onnistuneet kuvat ovat useimmiten se hankalin osuus. Kuinka paljon ärsyttääkään, kun tekee hyvää ruokaa, mutta kuvat ovat käyttökelvottomia. Kuinka tylsältä tuntuu, kun nauttii ravintolassa ihastuttavan aterian, mutta huonot kuvat estävät sen esittelyn muille. Sillä kuka nyt viitsii lähteä toisintamaan kuvatonta reseptiä, kuka lähteä ravintolaan ilman minkään näköistä visuaalista ennakko-oletusta. Niin, kuvat ovat tärkeitä.

Myönnän, että kehitystä on tapahtunut. Tätä kuvaa hyvin jo pieni vilkaisu Tunnelmallisten alkuhämärään, jonka voit tehdä tästä. Nuo italialaiset herkulliset maut muistan hyvin, kuvat ovat melko surkuhupaisaa katsottavaa. Näinä päivinä onnistun jo huomattavasti paremmin – ja joskus ihan helpostikin – mutta kaiken kaikkiaan kuvaamiseni on vielä lapsenkengissä. No, katsotaan miltä näyttää, kun toiset neljä ja puoli vuotta tätä touhua ovat takana.

IMG_1785Pitkän ja ironisesti kuvattoman intron jälkeen esittelen teille eilisaamuisen aikaansaannokseni, broilerilasagnen. Lasagne on yksi monista suosikeistani; helppoa valmistaa ja maukasta syödä. Mutta aargh, niin vaikea kuvata. Näinpä en lähtenyt edes yrittämään uunituoreen paistoksen kuvaamista vuoassaan, vaan suunnittelin jo etukäteen sijoittavani sen vain statistiksi johonkin kuvan nurkkaan. Uudet valkoiset kirppiskulhot kuitenkin pelastivat tilanteen ja sain jopa annoksista itsestään ihan onnistuneen otoksen. Täytyykin kokeilla joskus tuollaisia annoskokoisia lasagneja.

Tällä kertaa lasagne valmistui broilerin jauhelihasta ja mielestäni lopputulos oli hyvä. Resepti, jota muokkasin jonkin verran löytyi Kotiliedestä ja sen idea oli tehdä lasagnesta leivoksia. Itse kuitenkin valitsin perinteisen vuokamuodon. Suosittelen kokeilemaan, leivoksina tai perinteisesti.

Aurinkoterkuin!

Broilerilasagne

5 annosta

IMG_177612 lasagnelevyä

Broilerikastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä kuullottamiseen
400 g broilerin jauhelihaa
1 dl parmesaaniraastetta
100 g tomaattimurskaa (tai -pyreetä)
1 dl viiniä (tai lihalientä)
rouhittua mustapippuria
2 tl suolaa
timjamia

Juustokastike:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2 kananmunaa
ripaus suolaa ja valkopippuria
100 g sinihomejuustomurua (minä korvasin halloumilla, joka toi kastikkeeseen ehkä aavistuksen liian miedon maun)

Pinnalle:
juustoraastetta

Tee ensin broilerikastike. Kuori ja silppua sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää muut ainekset ja hauduta noin 15 min.
Valmista juustokastike. Sulata voi kattilassa, kypsennä jauhoja rasvassa, älä ruskista. Lisää maitoa vähitellen ja sekoita hyvin. Lisää kananmunat, mausteet ja juusto.
Voitele uunivuoka. Lusikoi hieman broilerikastiketta vuoan pohjalle. Aseta vuokaan seuraavaksi kerros lasagnelevyjä, niiden päälle juustokastiketta ja sitten taas broilerikastiketta. Toista vielä kaksi kertaa niin, että päällimmäiseksi jää juustokastikekerros. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 30-40 min.