Kun piparkakkutaikinaa on maistellut tarpeeksi, on aika leipoa suklaakakku

Kaikkihan sen tietävät, että piparkakkujen paras puoli on taikina. Itse en niitä kypsänä oikeastaan syökään, varsinkaan jouluna, kun syömistä riittää muutenkin joka sormelle ja varpaalle. Tästä syystä taikinaakaan ei ole tullut tehtyä vuosiin; ei sitä kuitenkaan ihan syömistä varten kehtaa valmistaa…

Tänä vuonna tilanne oli kuitenkin toinen. Pikku-Kokki on tullut niin sanotusti piparkakkuleipurin ikään, joten päätin, että leipoisimme niitä yhdessä. No, tämä leipomishetki odottaa toistaiseksi vielä tuloaan, mutta taikinan joka tapauksessa tein. Ja teinkin sen verran kookkaan, että siitä kelpasi hyvin irrottaa osa johonkin muuhunkin. Varsinkin, kun piparitouhun ainoa tarkoitus oli nähdä Pikku-Kokin kaulitsevan ja odottaa, kuinka kauan kestää, ennen kuin herra ymmärtää jutun juonen, taikinansyömisen. Kun siis itse olin maistellut taikinaa tarpeeksi, oli sille toki järkevää keksiä hieman tähdellisempää käyttöä.

IMG_5913Tuo tähdellisempi tarkoitus löytyi suklaakakusta, jonka sisälle istutettiin piparkakkutaikinanoppia. Maistuva idea, joka toi kakulle mukavaa mehevyyttä, sellaista taikinaisuutta, josta ainakin itse pidän. Mieluummin himpun verran raaka, kuin ylikypsä ja kuiva, on neuvo, joka pitää mielestäni paikkansa miltei leivonnaisen kuin leivonnaisen kohdalla.

Siis vallan herkullinen kakku, jonka voi koristella yksinkertaisesti vaikkapa kermavaahtokerroksella. Kermakoristus on siinäkin mielessä oivallinen vaihtoehto, että mehukkuudestaan huolimatta kakku kaipaa tarjoiluvaiheessa jotakin rinnalleen ja juuri kermavaahto – tai vaniljajäätelö – taitaisi olla se vaihtoehdoista luontevin. Mitä tarjoiluajankohtaan taas tulee, sopii piparinen kakku tokikin joulun odotukseen, vaikkapa pikkujouluihin, mutta itse jouluaterialle se saattaa olla hiukan liian täyteläistä tavaraa. Tuolloin kun ainakin itse tykkäisin jälkiruoan olevan vastapainona ruhtinaalliselle ruoalle mahdollisimman kevyt.

Joulunodotuksellisin terveisin!

Pipari-suklaakakku

12 annosta

IMG_5911250 g (pakaste)piparitaikinaa + mahdollisesti pinnalle toiset 250 g (itse jätin tämän pois, mutta luultavasti kakku olisi ollut vieläkin parempaa pintataikinan kera)
150 g voita
150 g tummaa suklaata
2,5 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja

Pinnalle:
2 dl vispikermaa
2 rkl tomusokeria
(50 g tummaa suklaata
7 piparkakkua)

Mikäli käytät pakastepiparitaikinaa, nosta se huoneenlämpöön sulamaan 15 min. ennen leipomista.
Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (Ø 24 cm) pohjalle ja voitele reunat. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Paloittele voi ja suklaa kattilaan. Sulata keskilämmöllä sekoitellen.
Lisää voi-suklaasulaan sokeri ja jäähdytä seos huoneenlämpöiseksi.
Sekoita kananmunat ja jauhot suklaaseokseen samassa kattilassa. Paloittele puolet (eli 250 g) piparitaikinasta nopan kokoisiksi kuutioiksi ja sekoita taikinaan. Kaada taikina irtopohjavuokaan.
Revi loppu piparitaikina huolettomasti pinnalle.
Paista kakkua uunin keskitasolla noin puoli tuntia. Kakku saa jäädä keskeltä hieman kosteaksi. Anna kakun jäähtyä.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta tomusokerilla. Levitä kakulle.
Mikäli haluat käyttää koristeluun myös suklaata ja pipareita, sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa jaksoittain välillä sekoitellen. Asettele tai murustele pipareita kermavaahdon pinnalle ja valuta päällimmäiseksi suklaasulaa.

Mainokset

Sokeritonta, maidotonta ja gluteenitonta; siis miltei kaikille sopivat banaanimuffinssit

Nyt jo vietetyt Pikku-Kokin ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat sujuivat hyvin. Miltei seitsemänkymmenpäinen vieraskunta tuntui nauttivan kahvipöydän antimista ja minä siitä, että olin onnistunut arvioimaan herkkujen riittävyyden juuri sopivasti sekä huomioinut lukuisat erikoisruokavaliot niin, että jokaiselle oli ainakin jotakin makusteltavaa.

Seuraavat banaanimuffinssit valmistuivat viime tipassa, kun äkkäsin, että vaikka kyseessä olivatkin niin sanotusti makeat kahvittelut, oli silti mahdollista leipoa jotakin myös vieraiden joukossa olevalle sokeritonta ruokavaliota noudattelevalle henkilölle. Samalla muffinssit olivat myös maidottomia sekä gluteenittomia.

IMG_3856Koska vieraamme kuitenkin pääsääntöisesti kuuluivat sokeria syövään väestönosaan, valmistin osalle muffinsseista vaniljaisen kreemikuorrutteen. Tällä tavalla pääsin myös leikkimään niin kuvissa näkyvillä sokerisilmillä kuin vihreällä elintarvikevärilläkin.

Banaanimuffinsseista tuli mielestäni hyviä, paljon parempia kuin osasin odottaa ja niitä maistettuani ajattelinkin, että kannattaisi itsekin suosia enemmän näitä sokerittomia vaihtoehtoja – ainakin silloin tällöin. Olisi sitten parempi omatunto mitä esimerkiksi Pikku-Kokin hampaisiin tulee.

Kokeilkaapa huviksenne!

P.S. Ideasta kiitän Murusia Meidän Keittiöstä -blogia, jonka sokerittoman banaanikakun reseptistä muokkasin nämä muffinssit.

Sokerittomat, maidottomat ja gluteenittomat banaanimuffinssit

10-15 muffinssia / 1 kakku

IMG_38323-4 banaania
4 rkl maidotonta margariinia tai sulaa kookosöljyä
3 kananmunaa
2 dl mantelijauhoa (puuttuvat mantelijauhot minä korvasin maissi-, riisi- ja kookosjauhojen sekoituksella)
0,75 dl kookosjauhoa
0,5 dl perunajauhoa
1 tl soodaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
ripaus suolaa

(Pinnalle:
pari kourallista pähkinöitä
banaanisiivuja)

Kuori ja soseuta banaanit. Lisää joukkoon sulatettu rasva ja kananmunat. Sekoita tasaiseksi.
Sekoita loput aineet toisessa kulhossa ja yhdistä seos sitten banaanisoseeseen. Sekoita massa tasaiseksi.
Jaa taikina muffinssivuokiin tai kaada voideltuun leipävuokaan.
(Ripottele päälle halutessasi vielä pähkinöitä ja/tai banaanisiivuja.)
Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 45 min. Muffinssien kohdalla paistoaika on hiukan lyhyempi, sellainen puolisen tuntia.
Koristele jäähtyneet muffinssit haluamallasi tavalla tai tarjoile sellaisinaan.

Vaniljakreemi

1,5 dl vettä
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g (maidotonta) margariinia
(elintarvikeväriä)

Mittaa kattilaan kylmä vesi, perunajauhot ja sokeri. Kuumenna koko ajan sekoittaen ja kiehauta. Makeuta vaniljasokerilla.
Vaahdota margariini ja lisää jäähtynyttä kiisseliä pieninä erinä samalla vatkaten.
(Värjää kreemi halutessasi elintarvikevärillä.) Pursota jäähtyneenä esimerkiksi muffinssien päälle tai kakkujen väliin.

Puolukka rakastaa toffeeta, jälleen kerran

Melko tasan vuosi sitten leivoin oikein hyvää puolukka-toffeepiirakkaa Pikku-Kokin kastejuhliin. Se oli menestys, yksi juhlien eniten kehutuista kakuista. Kun silmiini osui jälleen tuon mahtavan makuparin, puolukan ja toffeen yhdistävä piirakkaresepti, ei ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin lähteä kokeilemaan. Tämä kannatti. Syntyi piirakka, jonka kohdalla on maukkauden ohella mainittava myös tekemisen helppous. Keksipohja ja valmis kinuskikastike tekevät siitä vähän liiankin simppelin, mutta mikäs siinä, jää aikaa muuhunkin. Keksipohjasta en luopuisi, mutta vieläkin parempaa olisi varmasti tullut, jos kinuskin olisi keitellyt itse, kuten vuosi sitten tekemässäni versiossa.

Mutta siis, painakaahan tämä resepti mieleen ja tutustukaa tarkemmin viimeistään puolukka-ajan koittaessa.

Puolukka-toffeepiirakka

12 annosta

IMG_3591Pohja:
350 g täytekeksejä (esim. Dominoja)
100 g voita

Täyte:
2 dl vispi- tai kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kinuskikastiketta
1 tl vaniljasokeria

Puolukkakiisseli:
8 dl puolukoita
1 dl vettä (0,5 dl, jos käytät pakastepuolukoita)
1 dl sokeria
1,5 rkl perunajauhoja

Valmista ensin pinnalle tuleva kiisseli. Kuumenna marjoja ja vettä kattilassa miedolla lämmöllä noin kaksi minuuttia, kunnes marjat alkavat hiukan mehustua. Sekoita sokeri ja perunajauhot keskenään ja lisää seos marjojen joukkoon. Keitä sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa. Nosta kattila jäähtymään esimerkiksi kylmään vesialtaaseen.
Hienonna keksit. Lisää voi sulatettuna ja sekoita tasaiseksi. Painele seos piirakkavuoan (ø 24-26 cm) pohjalle, ei reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin 10 minuutiksi.
Vaahdota kerma. Sekoita kermavaahto, tuorejuusto ja kinuskikastike keskenään. Mausta vaniljasokerilla.
Levitä seos keksipohjan päälle. Lusikoi jäähtynyt kiisseli juustokerroksen pinnalle ja levitä tasaiseksi kerrokseksi.
Piirakan voi laittaa vielä hetkeksi vetäytymään jääkaappiin.

Kanelia ja kardemummaa, mustikoita ja karpaloita

Kesä etenee huimaa vauhtia ja lomaviikot sen kun kirmaavat, Pikku-Kokin juhlat ovat jo nurkan takana. Näin ollen kiireettömiä sadepäiviä ei kannata heittää hukkaan, ne ovat mitä parhaita päiviä keittiöpuuhasteluun.

IMG_3502Tällä kertaa leipomani marjainen juustokakku lähti valmistumaan törmätessäni kaupassa minulle ennestään tuntemattomaan kaneli & kardemumma -tuorejuustoon. Piirakasta tuli hyvää, kardemumma ja kaneli toivat siihen mukavan pullan tunnun. Valmistukseltaan se oli helppo, joten syitä suositella kokeilemaan tätä hauskasti juustokakun ja pullapohjaisen marjapiirakan yhdistelmää on monia.

Ohjeesta kiitän 52 Weeks of Deliciousness -blogia.

IMG_3501P.S. Lähikaupasta löytynyt ruukku syötäviä orvokkeja on sangen hauska lisä yrttitarhaani, joskin näyttää uhkaavasti siltä, että niiden kukoistus on jäämässä kovin lyhyeksi. No, mikäli nämä ovat tulleet tiensä päähän, aion yrittää vielä uudestaan. Maku ei tosin ole paras mahdollinen, mutta siitä viis, koristeitahan nuo pääasiassa ovat.

Mustikka-karpalopiirakka kanelilla ja kardemummalla

12 annosta

Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(ripaus kardemummaa)

Täyte:
3 dl mustikoita ja/tai karpaloita
puolikkaan sitruunan tai kokonaisen limen kuoriraaste
(2 rkl ruokosokeria, jos haluat makeamman täytteen)
1,5 dl rahkaa/turkkilaista jogurttia/ranskankermaa
200 g kaneli & kardemumma -tuorejuustoa

Tee ensin pohja. Vaahdota sokeri ja pehmeä voi. Lisää kananmuna ja jatka vaahdottamista.
Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe sekä mahdollinen kardemumma.
Lisää jauhoseos voi-sokerivaahtoon.
Painele taikina leivinpaperoituun tai voideltuun piirakkavuokaan (ø 24-26 cm).
Lisää piirakkapohjan päälle marjat ja kuoriraaste sekä sokeri, jos haluat makeamman täytteen.
Sekoita kulhossa rahka ja tuorejuusto. Levitä seos marjojen päälle.
Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 20 min. Tarkkaile, ettei se tummu liikaa.
Anna piirakan jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Rakkaudesta pikkiriikkiseen pihaseemme – ja juustokakkuihin

Kun muutama vuosi sitten astelimme ensimmäistä kertaa Kotikoloon, kiinnitimme molemmat huomiomme erityisesti kahteen asiaan. Asunnossa oleviin kauniisiin kierreportaisiin sekä lasitettuun patioon, kuin olohuoneen jatkeeseen. Nyt kuta kuinkin kaksi vuotta täällä asuttuamme olemme edelleen sitä mieltä, että portaat ovat kauniit, vaikkakin asunnon kaksikerroksisuus silloin tällöin mietityttää. Patio sen sijaan ei mietitytä; se on Kotikolon helmi, kesäinen olohuoneemme, jossa ruokailemme lähes säästä riippumatta – onneksi joku on keksinyt tuulettimen ja joku toinen lämpölamput.

IMG_3323Mutta on meillä sitten pihakin, pieni ja pikkuruinen, siinä pation ulkopuolella. Pihallamme elelevät tuija sekä karviaispensas. Sitten on pieni tilkku jotakin maanpeitekasvia sekä kiviä ja sammalta. Minä pidän erityisesti noista viimeksimainituista. Karviaispensas on toistaiseksi ollut sadoton ja tuija näyttäisi olevan taipaleensa loppusuoralla. Tuijaa en jää kaipaamaan, vaikka se ihan hyvä jouluvaloteline onkin ollut. Niitä löytyy aina uusia. Tänä vuonna asensimme pihallemme myös istutuslaatikon, joka tursuilee jo mukavasti yrttejä ja salaatteja.

IMG_3325Ihan erityisen hyvin piha toimii miljöönä valokuvaukselle, siis lähinnä ruokakuvaukselle. Harmillisen usein tämä mahdollisuus kuitenkin unohtuu ja kuvat tulee otettua sisällä valotuksen kanssa taistellen. On se vaan niin kumma juttu, kuinka kovinkin mitäänsanomattoman näköisistä asioista saa ulkona otettua ihmeen hyviä kuvia. Kuten nyt vaikkapa tällaisia juustokakkukuvia.

Kuten minä rakastan patiotamme sekä pihaamme, minä miltei rakastan myös juustokakkuja. Niiden leipominen on mukavan helppoa ja vain taivas on rajana variaatioiden määrälle. Lopputuloskin on melkein aina vähintäänkin hyvä, useimmiten parempi. Kuten myös seuraavan omena-juustokakun kohdalla. Sen takia minua harmittikin, että siitä ei tullut kovinkaan kaunista katseltavaa. No, piha onneksi pelasti ja sain napattua pari ihan kelvollista kuvaa. Tämä kakku nimittäin valloitti; omenatäyte sopii täydellisesti vaniljaiseen tuorejuustokakkuun, eikä paistettu pohjakaan huono ole, päin vastoin. Reseptin löysin Kaakao kermavaahdolla -blogista, jossa herkku oli tehty raparpereista. Minä valitsin omaani omenat, mutta muuten taisin noudattaa ohjeistusta pois lukien pinnan kermapursotus, jonka jätin kokonaan pois. Toimi mielestäni hyvin ilmankin.

Eipä tällä kertaa muuta kuin kakkusuositus! Tätäkin maistellaan kunnolla sitten Pikku-Kokin ykkösjuhlissa.

Omenajuustokakku

12 annosta

IMG_3322Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl sokeria
1,5 tl kanelia
100 g voita

Omenatäyte:
500 g omenoita
2 tl kanelia
100 g voita
1,5 dl sokeria
2 rkl fariinisokeria

Vanilja-tuorejuustotäyte:
4 liivatelehteä
1 vaniljatanko
2 dl kuohukermaa
2 dl tomusokeria
300 g maustamatonta tuorejuustoa
2 valkuaista
2 rkl sitruunamehua

Leikkaa irtopohjavuoan (ø 24 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan alareuna.
Mittaa taikinakulhoon vehnäjauhot, sokeri ja kaneli. Lisää pieneksi pilkottu voi ja nypi taikina tasaiseksi. Painele taikina kakkuvuoan pohjalle.
Kuori omenat. Pilko ne pieniksi paloiksi ja sekoita joukkoon kaneli. Levitä omenat pohjan päälle.
Kuumenna kattilassa voi ja sokeri, anna kiehua hetki ja kaada omenoiden päälle vuokaan. Ripottele päälle vielä hieman kanelia ja fariinisokeria.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 min. Anna jäähtyä hyvin ja valmista vaniljatäyte.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Puolita vaniljatanko ja kaavi siemenet kerman sekaan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tomusokeri. Sekoita joukkoon myös tuorejuusto.
Vaahdota valkuaiset ja yhdistä kerma-tuorejuustotäytteen kanssa.
Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi, purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet ja sulata sitruunamehun joukkoon. Lisää liivateseos ohuena nauhana vaniljatäytteeseen samalla sekoittaen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljän tunnin ajan.

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku: karpaloinen suklaamurupiirakka

IMG_3215Pikku-Kokin syntymäpäivät lähenevät ja kesälomakausi retkineen sekä matkoineen on kuumimmillaan, joten kotoilupäivät on hyvä hyödyntää leipomusten varastoimiseen. Koska tuleva päivänsankari risteilee tällä hetkellä myös kohtalaisen äitiriippuvuuden aalloilla, on keittiöpuuhiin syventyminen hitusen hankalaa. Näinpä seuraava helppoakin helpompi suklaamurupiirakka sopi kuvioon paremmin kuin hyvin. Kun vielä napsin kuvatkin siellä, missä Pikku-Kokki tällä hetkellä kokee elämänsä kohokohdat – eli hiekkalaatikolla – voin sanoa, että tunnen olevani äiti. Tämä jos mikä on rakkainta ikinä ❤

IMG_3219Alkuperäisessä Maku-lehden reseptissä suklaamurut saivat seurakseen mustia ja punaisia viinimarjoja, mutta minä käytin tällä kertaa karpaloita. Uskoisin, että tämä toimii lähes marjojen kuin marjojen kera, joten on siinä mielessä mainio herkku kesää ajatellen, marjakaudet kun vuorollaan lähtevät kohta kiertokululleen.

P.S. Taikinaa jäi vuoastani himpun verran yli, joten paistoin kuvissa näkyvän muffinssin. Ihan hyvää tämäkin, tosin paremmin toimii piirakka, jossa pohja on ohuempi ja näin ollen mehukkaampi.

Karpaloinen suklaamurupiirakka

12 annosta

IMG_31962 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
100 g voita
1 kananmuna
1 dl maitoa
2 dl karpaloita (tai muita sopivaksi katsomiasi marjoja)
50 g tummaa suklaata

Sekoita kulhossa keskenään kuivat aineet ja sulatettu voi. Ota muruseoksesta päällistä varten 1,5 dl eri kulhoon.
Lisää jäljelle jääneeseen muruseokseen kananmuna ja maito. Sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (20×30 cm).
Ripottele päälle marjat ja muruseos. Rouhi pinnalle vielä suklaata.
Paista piirakkaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 25 min.

Kesän ensimmäinen raparperi-asia

Alkukesä on jälleen tuonut raparperit tullessaan. Viime vuonna puuhastelin niiden parissa melko paljon ja taas tuntuisivat lehdet olevan pullollaan raparperireseptejä, niin makeita kuin suolaisiakin. Siis raparperipuuhiin!

Tänä vuonna aloitin sen ehkä tavallisimman raparperiherkun, piirakan, valmistuksesta. Tulikin muuten vallan herkullista piirakkaa ja niin helpolla, että tätä ohjetta ei voi kuin suositella. ”Helppo, mutta myös maailman paras raparperipiirakka” kirjoitti reseptin blogissaan julkaissut Emma. Totta, tämä valmistui niin helposti, että sitä tuskin huomasi ja niin ikään lopputulos oli todella hyvä, erityisesti sen tavallisesta poikkeavan pehmeä pohja. Maailman parhaasta en kuitenkaan uskalla puhua, sillä vieläkin parempaa oli mielestäni viime kesänä leipomani valkosuklaalla kruunattu raparperipiirakka. Helppoudessaan tämä kuitenkin oli selkeä ykkönen ja aivan varmasti tulee päätymään teon alle uudestaankin. Ehkäpä seuraavaksi kokeilen omenoista…

Aloittakaa tekin raparperipuuhat viimeistään nyt, ennen kuin kausi pääsee hurahtamaan ohitse.

Raparperipiirakka

Pellillinen

IMG_3116arviolta 600 g raparperia
6 dl sokeria
6 dl piimää tai jotakin muuta hapanmaitotuotetta (käytin maustamatonta jogurttia)
200 g voita
10 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 tl leivinjauhetta
kanelia ja fariinisokeria

Lisäksi:
vaniljajäätelöä tai -kastiketta

Kuori ja pilko raparperinvarret.
Sekoita sokeri ja piimä, lisää sulatettu voi sekä jauhot, joihin on sekoitettu sooda ja leivinjauhe.
Levitä taikina leivinpaperin päälle pellille ja ripottele päälle raparperinpalat. Viimeistele anteliaalla määrällä kanelia sekä fariinisokeria ja paista uunissa noin 40 min.
Tarjoile piirakka hieman lämpimänä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.