Kiusaus kurkistaa Kreikkaan

Meillä on poika. Tämä avautui minulle aivan uudella tavalla, kun vein Pikku-Kokin viime viikolla ensimmäistä kertaa museoon. Siellä me ”kiertelimme” yhdessä, katselimme täytettyjä eläimiä ja kiipesimme valtavan määrän portaita. Voi, miten alussa yhteinen seikkailumme vasta onkaan!

Tällainen vallan ”kiireinen” kotirouva kun olen – täytyy ehtiä aktivoida pikkuihmistä päivä päivältä enemmän – tykkään kovasti kokeilla kaikenlaisia helpohkoja yhden astian aterioita. Jos vielä uuni hoitaa paistamispuolen, puhutaan ehkäpä siitä oman luokkansa parhaasta vaihtoehdosta.

IMG_5154Sana kiusaus – jonka klassisin muoto tästä ruotsalaisen keittiön lahjasta maailmalle on oopperalaulaja Per Janzonin mukaan nimetty jopa 1800-luvulle historiansa ulottava Janssoninkiusaus – ei kuitenkaan herätä minussa kovinkaan suuria nam ja maiskis -efektejä. Niinpä Hesarin viime torstaiset sanat ”Unohda hetkeksi kinkkukiusaus ja ujuta arkiruokaan uudenlaisia makuja.” saivat minut hetimiten kirjaamaan ainekset ostoslistaan ja tarttumaan tuumasta toimeen. Syntyi kreikkalainen kiusaus, jonka muokkasin alkuperäisestä reseptistä poiketen lihalliseksi versioksi.

Olipa taas sen verran maukas lopputulos, että Torstai-liitteen viereisen sivun lohikiusaus lähtee ilman muuta myös kokeiluun. Kyllä Hesarissa vaan nämä kokkihommat osataan.

Kreikkalainen kiusaus

4-6 annosta

IMG_51521 sipuli
3 valkosipulinkynttä
800 g perunaa
2 pienehköä kesäkurpitsaa
6 keskikokoista tomaattia
(kalamataoliiveja)
300 g paseerattua tomaattia
1 dl kasvislientä
2 rkl tuoretta oreganoa (myös kuivatuilla yrteillä pärjää hyvin)
2 rkl tuoretta lehtipersiljaa
0,5 tl suolaa
muutama kierros mustapippuria myllystä
4 rkl oliiviöljyä

Tarjoiluun:
fetaa ja tuoreita yrttejä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota ne pannulla öljyssä kypsiksi.
Kuori ja kuutioi perunat. Viipaloi kesäkurpitsat. Lohko tomaatit (ja poista niistä siemenet). Laita kaikki kasvikset kulhoon. Lisää mahdolliset oliivit, paseerattu tomaatti, kasvisliemi, hienonnetut yrtit, suola ja pippuri. Sekoita hyvin.
Laita seos uunivuokaan ja valuta päälle öljyä.
Paista 225-asteisessa uunissa 30 min. Vähennä lämpö 200 asteeseen ja jatka paistamista noin 30 min. tai siihen asti, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
Murustele feta lämpimän paistoksen päälle. Viimeistele hienonnetuilla yrteillä.

Mainokset

Jauhelihaa ja kukkakaalia, miltei sormia napsauttamalla

IMG_4741-1 - Versio 2Erilaiset kaalit ovat herkkua Kotikolossa kahdelle kolmesta. Minä ja Pikku-Kokki popsimme mielellämme keitettyä parsa- ja kukkakaalia ihan sellaisenaan, itse lisään tuohon kolmanneksi vielä ruusukaalin, joka ei ainakaan ensi yrittämällä näyttänyt sulattavan Pikku-Kokin sydäntä. Kaalikääryleet taas ovat yksi niitä arkiruokia, joista haaveilen useasti, mutta joita olen tehnyt tasan kerran itse. (Ja vielä sienistä, tuplanam!) No, nyt kun meitä syöjiä on ensi kerralla varmasti kaksi – mitä kaalikääryleistä pitämiseen tulee uskon vahvasti poikaamme  – saan ehkä vielä jokunen päivä taas aikaiseksi puuhastella noitakin.

Täysin kaalikääryleiden vastaisesti – no, niissäkin ”vaikeaa” on vain ja ainoastaan se kaalin keittäminen – nyt valmistui todella helppoa kaaliruokaa, mutta kuitenkin maukasta sellaista. Resepti jauheliha-kukkakaalivuokaan löytyi Perinneruokaa Prkl -blogista, jossa tämän loistavan arkiruoan kehuttiin valmistuvan käden käänteessä. Totta joka sana. On muuten tuo Perinneruokaa Prkl yksi tämän hetken blogisuosikkejani ja blogistin uutta kirjaakin olen ehtinyt jo hieman vilkaista, kuten kerroin taannoin voileipäkakkupalleroista turistessani. Palaan tähän tarkemmin ehdittyäni tutustua kirjaan vielä hiukan paremmin.

Jauhelihavuokaan tein sen muutoksen, että vaihdoin juustoraasteen raejuustoon, kun kuitenkin tein tämän ensisijaisesti Pikku-Kokkia ajatellen. Suolan jätin niin ikään pois ja osa kukkakaalista korvautui kesäkurpitsalla, joka sopi joukkoon oikein mainiosti.

Tällaisia sadepäivän terveisiä tällä kertaa, kohta taidetaankin käydä Pikku-Kokin kanssa lounaspöytään. Tämä on muuten oivallinen arkiruoka siinäkin mielessä, että se vaan paranee hiukan oltuaan eli kannattaa valmistaa suuri annos ja syödä useampaan otteeseen.

P.S. Jos nuo yllä mainitsemani kaalikääryleet alkoivat kiinnostaa, voi reseptin kurkistaa täältä.

Jauheliha-kukkakaalivuoka

6 annosta

IMG_46521 sipuli
400 g naudan jauhelihaa
2-3 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyreetä
3 tl timjamia
1 tl oreganoa
1 tl mustapippuria
(1,5 tl suolaa)
400 g tomaattimurskaa
800 g kukkakaalia (minä korvasin tästä noin 200 g kesäkurpitsalla)
100 g juustoraastetta / raejuustoa

Kuori ja silppua sipuli. Ruskista jauheliha pannulla ja lisää joukkoon sipuli. Kuullota hetki. Lisää hienonnettu valkosipuli ja tomaattipyree. Mausta timjamilla, oreganolla, mustapippurilla ja suolalla. Lisää lopuksi tomaattimurska ja anna hautua hetki.
Jauhelihakastikkeen hautuessa viipaloi kukkakaali (ja kesäkurpitsa) ohuiksi suikaleiksi ja nosta palat voideltuun uunivuokaan. Kaada päälle jauhelihakastike ja sekoita hieman. Paista 200 asteessa 30 min.
Ota vuoka pois uunista. Sekoita hiukan ja lisää päälle juustoraaste. Mikäli käytät raejuustoa, sekoita se joukkoon. Paista vielä noin 30-45 min. kunnes kukkakaali on kypsynyt.

Taapero tykkää osa 3: jauheliha-kesäkurpitsavuoka

Nyt kun loma on toistaiseksi ohi, huomaa toden teolla kuinka paljon elo Pikku-Kokin kanssa on kesän aikana muuttunut. Aamusta iltaan menoa ja meininkiä, vain yhdet – tai toisinaan kahdet – päiväunet tahtia hidastamassa. Tilanteemme on paras mahdollinen; meillä on yöt läpeensä omassa sängyssään onnellisena tuhiseva taapero, joka nukahtaakin lähestulkoon itsenäisesti ja nukkuu omassa huoneessaan. Muutos on kohdallamme valtava, kun vielä keväällä nukuimme Pikku-Kokin kanssa tiiviisti rinnakkain, tasaiseen tahtiin tunnin välein heräillen. Tämän seurauksena nuorempi meistä nukkui tuntikausien päiväunia, itse kärsin melko kroonisesta väsymyksestä. Mutta ei enää, nyt meillä touhutaan aamusta iltaan, ja sitten nukutaan. Eläköön hellä mutta silti päättäväinen unikoulu!

Tämä prologina sille yksinkertaiselle tosiasialle, että aikani keittiöpuuhissa on kaventunut huomattavasti. Kun ennen saatoin viettää päivästä neljäkin tuntia omissa askareissani, olen nyt siirtynyt rytmiin, jossa nuo puuhat tehdään noin tunnissa ja viimeistellään illalla Pikku-Kokin siirryttyä unten maille. Kun tähän lisätään se, että nuoren herran kasvun myötä myös aterioiden tarve on lisääntynyt, tarkoittaa tällainen elämänvaihe tarvetta opetella valmistamaan terveellistä ruokaa nopeasti mutta kuitenkin maukkaasti. No, tämä Taapero tykkää -kategoria uskoakseni tulee palvelemaan melko hyvin juuri tämän tyyppisiä reseptejä etsiskeleviä.

 

IMG_4081Näin myös seuraava jauheliha-kesäkurpitsavuoka valmistui perheen miesten iltalenkkihetken aikana. Ja maistui pikkulenkkeilijälle seuraavana päivänä mainiosti. On mukava löytää tällaisia reseptejä, jotka käyvät taaperoille ihan sellaisenaan, mitä nyt suolan jätin lisäämättä. Sillä vaikka yksivuotias nyt onkin ”vapaa” syömään jo lähes mitä vaan, en kuitenkaan itse ole vielä valmis kuorruttamaan hänen ruokiaan esimerkiksi suolaisilla juustoilla. Ja on kivaa, kun sama ruoka maistuu koko perheelle.

Pienenä parannusehdotuksena reseptin suhteisiin ajattelin ensi kerralla laittaa annokseen vieläkin enemmän kasviksia, esimerkiksi parsakaali sopisi tähän hyvin, sillä näillä määrillä ruoasta tuli mielestäni ainakin taaperoihin nähden hiukan liian lihaisaa.

Mutta suosittelen. Ohje löytyi Paleokeittiöstä.

Jauheliha-kesäkurpitsavuoka

6 annosta (taaperolle useampia)

IMG_40611 sipuli
400 g jauhelihaa
(suolaa), mustapippurirouhetta, paprika- ja chilijauhetta
400 g yrttimaustettua tomaattimurskaa / tomaattimurskaa ja yrttejä (Huom! yrttimaustettu vaihtoehto sisältää myös suolaa)
2 valkosipulinkynttä
1-2 dl kookosmaitoa
1 kg kesäkurpitsaa

Pinnalle:
kirsikkatomaatteja / tomaattiviipaleita

Tarjoiluun:
pecorino- tai parmesanjuustoraastetta

Kuori ja silppua sipuli. Paista sipuli ja jauheliha. Mausta (suolalla), mustapippurirouheella sekä paprika- ja chilijauheilla. Lisää pannulle jauheliha-sipuliseoksen sekaan purkillinen tomaattipyreetä sekä hienonnetut valkosipulinkynnet. Hauduttele hetki ja lorauta mukaan kookosmaito. Tarkista maku.
Viipaloi kesäkurpitsa noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. (Mikäli valmistat ruokaa taaperolle, kannattaa viipaleet syömisen helpottamiseksi vielä puolittaa.) Voitele vuoka öljyllä ja lado ensimmäinen kerros kesäkurpitsaviipaleita niin, että pohja peittyy. Lisää päälle kerros jauhelihakastiketta. Toista sama vielä pari kertaa. Voitele päällimmäinen kesäkurpitsakerros oliiviöljyllä ennen kuin lisäät viimeisen kerroksen jauhelihakastiketta.
Paista 200-asteisessa uunissa 15-20 min. Vähennä lämpöä 175 asteeseen ja lisää samalla puolitetut kirsikkatomaatit tai tomaattiviipaleet. Jatka kypsentämistä noin 20 min. Anna vetäytyä hetki ennen nauttimista.
Niin halutessasi annoksen kruunaa sen päälle raastettu pecorino- tai parmesanjuustoraaste.

Onnea on…

Kesäloma uhkaa loppua. Seitsemästä kolmisin vietetystä lomaviikosta on jäljellä enää yksi viikonloppu, jonka senkin vietämme Pikku-Kokin kanssa kahden, Aleksin mökkeillessä poikaporukalla jossakin Tampereen tienoilla.

IMG_3685Takana on todella hyvä loma, johon mahtui sopivasti niin retkeilyä kuin kotoiluakin. Tutkimme monia kotimaisia kaupunkeja, yritimme tehdä paljon yksivuotiasta ilostuttavia asioita, mökkeilimme ja piipahdimme Tallinnassa. Juhlimme Pikku-Kokin ensimmäistä syntymäpäivää niin pienesti kuin suurestikin, istuimme paljon hiekkalaatikon reunalla ja kannustimme rakkaimpaamme hänen ottaessa ensimmäisiä horjuvia askeliaan. Keitin myös enemmän puuroa, kuin minään elämäni aikaisemmista kesistä. Paljon ihania muistoja.

IMG_3948IMG_3695Tunnelmalliset tuntien voinette arvata, että lomaamme kuului paljon ruokaa. Herkutteluhetkiä niin Kotikolossa kuin sen ulkopuolellakin, luonnonhelmassa sekä ravintolamaailmassa. Huippujuttu on ollut tarkkailla Pikku-Kokin kehitystä omalla ruokapolullaan; perheaterialle katetaan nykyään kolme lautasta ja niiden sisältökin on yhä useammin vähintäänkin samankaltainen. Joistakin aterioista Pikku-Kokki selviytyy jo miltei omin avuin ja viihtyy ruokailun parissa toisinaan jopa meitä aikuisia pidemmän kaavan mukaan. Oikeastaan kaikki maut ovat mieleisiä. Nyt toivonkin, että alkava syksy ei kiireineen ryöväisi meiltä näitä rakkaita perheaterioita.

Mutta on tässä artikkelissa taas se ”virallinen” sisältökin. Tällä kertaa jaan kanssanne reseptin, jonka toteuttamisesta minulla itselläni ei tosin ole kokemusta, mutta jonka ohjeistuksella melko haasteelliselta vaikuttanut ruoka Aleksin mukaan oli ennalta odotettua helpommin valmistettavissa. Kävi nimittäin niin hyvin, että Aleksi halusi valmistaa minulle aterian, alusta loppuun itsekseen. Mikäs siinä, oma kokki ja tarjoilija, se on onnea se.

IMG_3578Pääruokana tuolla maukkaalla ja rakkaudella valmistetulla aterialla nautimme Tomi Björckin kuuluisaa karamellisoitua possua. Ihan kuin Farangissa se ei kuitenkaan ollut, vaan Tomi itse oli soveltanut reseptin hieman enemmän kotikeittiöihin sopivaksi, lähinnä kai poistanut ja korvannut kaikkein erikoisimpia ainesosia. Reseptin, joka tuntuisi kuluneen yhden jos toisenkin bloggarin hyppysissä, Aleksi oli napannut Hyvää ruokaa ja annoskateutta -blogista, mutta alkuperäisimmillään se löytyy Björckin kirjasta Huippukokin kotiruokaa – täytyypä muuten napata opus testaukseen.

Nam ja maiskis!

P.S. Olisipas kiva taas joskus päästä maistamaan tuota alkuperäistä ”klassikkoa”. Kerran olen sitä syönyt, vuosia sitten, ja olihan se hyvää – mutta niin oli kyllä tämä Aleksinkin luomus. Kokeilkaa tekin ihmeessä.

Karamellisoitu possu

Huom! Valmistukseen vaaditaan aikaa kaksi päivää.

IMG_35801-1,5 kg possun kassleria

Haudutusliemi:
5 cm:n pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
8 dl vettä
4 dl (vähäsuolaista) soijakastiketta
2 dl valkoviiniä
1 dl osterikastiketta
1 dl sokeria
1 rkl korianterinsiemeniä
2 valkopippuria
2 kanelitankoa
4 tähtianista

Karamellikastike:
1,5 dl haudutuslientä
2 tähtianista
2 kanelitankoa
2 tl chilirouhetta
0,5 dl vettä
200 g palmusokeria (tämä korvautui kookossokerilla, joka toimi sekin hyvin)
0,5 dl fariinisokeria

1 l rypsiöljyä paistamiseen

Lisäksi:
ruukku tuoretta korianteria
1-2 punaista keskivahvaa chiliä

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen valmistusta. Suolaa sen pinta kevyesti. Kuori ja siivuta inkivääri sekä valkosipuli. Yhdistä kaikki liemen aineet padassa ja kiehauta kuumaksi. Nosta liha liemeen.
Kuumenna uuni vähän alle sataan asteeseen, ja nosta pata uuniin. Hauduta lihaa kannen alla noin 4-5 tuntia.
Nosta liha liemestä, ja anna jäähtyä. Kääri liha leivinpaperiin tai folioon ja pane jääkaappiin painon alle. Liha voi hyvin levätä jääkaapissa yön yli.
Ota lihan haudutuslientä talteen 1,5 dl erilliseen kulhoon jääkaappiin karamellikastikkeen valmistusta varten. Karamellikastike kannattaa valmistaa vasta hetki ennen tarjoilua.
Aloita karamellikastikkeen valmistus kuorimalla jääkaapissa kylmenneen haudutusliemen päältä pois rasva ja kaada neste kattilaan. Lisää joukkoon tähtianikset, kanelitangot ja chilirouhe. Kiehauta ja ota pois liedeltä.
Sekoita toisessa kattilassa vesi ja palmu- sekä fariinisokeri. Kuumenna sokeri-vesi -seosta miedolla lämmöllä, kunnes sokeri alkaa tummua ja tuoksua paahtuneelta. Kannattaa muistaa mieto lämpö, ettei sokeri pala. Poista haudutusliemestä kanelitangot sekä tähtianikset ja lisää haudutusliemi varovasti sokeriliemeen.
Keittele kastiketta hiljalleen, kunnes se alkaa paksuuntua. Puoli tuntia riittää hyvin. Jäähdytä kastiketta hiukan ennen tarjoilua.
Ota levännyt liha jääkaapista ja leikkaa se arpanopan kokoisiksi kuutioiksi. (Näin ohjasti alkuperäinen resepti, toisintaja oli tehnyt kuutioista noin 3×3 cm:n kokoisia estääkseen niitä kuivumasta liikaa.)
Kuumenna öljy kattilassa tai rasvakeittimessä noin 180 asteeseen ja uppopaista lihat öljyssä kullanruskeiksi. Lihapalat ruskistuvat ja rapeutuvat nopeasti, noin puoli minuuttia riittää. Nosta lihat hetkeksi talouspaperin päälle, jotta turha rasva valuu pois.
Kaada karamellikastike tarjoiluastiaan uppopaistettujen lihapalojen päälle. Ripottele päälle hienonnettua tuoretta korianteria ja chiliä.
Tarjoile esimerkiksi riisin kera. Mahtavan hyvää riisiä syntyy, kun kuivat riisinjyvät paahtaa voissa ennen keittämistä. Keitinveteen kannattaa myös lisätä yksi laakerinlehti.

Kesän ensimmäiset ribsit – nam

Viime kesän grillijuttu taisivat Kotikolossa olla ribsit. Teimme niitä monesti, herkullisin tuloksin. Samalla tuntui siltä, että moni muukin oli hullaantunut noihin luisiin makoisuuksiin, sillä niitä tarjoiltiin siellä sun täällä läpi grillikauden. Oman keittiömme paras onnistuminen olivat mielestämme viskiribsit, mutta hyviä olivat niin ikään makean tahmaiset sweet & sticky ribsit. Kokeilkaapa vaikka molempia edellä linkattuja.

IMG_3711Tällä grillikaudella erikoisoivalluksemme on ollut leipäjuusto, joka muuttuu grillattuna todella maukkaaksi. Kunhan rinnalla on jotakin makeaa hedelmää on onnistunut makupari taattu. Myös esimerkiksi broilerin ja paholaisen hillon kera grillattu leipäjuusto muodostaa erittäin toimivan kolminaisuuden.

Mutta takaisin artikkelin pääasiaan eli ribseihin. Tänä kesänä nuo olivat jääneet vielä Kotikolossa valmistumatta, joten hyvältä vaikuttavaan reseptiikkaan törmättyämme päätimme ottaa ne asiaksemme. Alkuperäisohje oli nimetty Todella hitaiksi ribseiksi mutta mielestäni yön yli marinointi sekä parin tunnin keittely ovat loppupeleissä melko tavanomainen ajankulutus, kun puhutaan liharuoasta. Ei siis mitään pikaruokaa, mutta joka tapauksessa vaivatonta, kun aktiiviseen valmistukseen menee ehkä tunti, jos ihan sitäkään.

Lopputulos oli todella hyvä, kyllä nämä ihan sinne edellä linkattujen versioiden tuntumaan nousevat. Kumppaniksi maukas salaatti ja se on siinä, lihaisa ateria mukavalla puputwistillä. Tykkäsimme!

(Todella hitaat) ribsit

4 annosta

IMG_36761 kg ribsejä (eli porsaan kylkiluita rivinä)

Mausteseos:
2 valkosipulinkynttä
1 rkl suolaa
1 rkl ruokosokeria
1 tl chilijauhetta
1 tl paprikajauhetta
0,25 tl mustapippuria myllystä

33 cl kolajuomaa
5 dl omenamehua

Pinnalle:
1 limen mehu
1 punainen chili
2 rkl tuoretta korianteria

Tee mausteseos. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet kulhoon. Lisää muut aineet. Hiero mausteseos lihaan. Laita jääkaappiin maustumaan vähintään 2 tunniksi, mieluiten yön yli. Voit valmistaa ribsit myös heti, mutta pitkään marinoidusta lihasta tulee parempaa.
Siirrä ribsit kattilaan. Leikkaa rivit kattilaan mahtuviksi paloiksi, mutta jätä ne mahdollisimman isoiksi, koska se helpottaa grillaamista. Kaada kola ja omenamehu kattilaan.
Hauduta ribsejä miedolla lämmöllä 2 tuntia kannen alla. Anna ribsien vetäytyä liemessä 20 min. Nosta lihat pois kattilasta ja keitä lientä, kunnes sitä on jäljellä noin 1 dl ja se on paksua kastiketta.
Kuumenna grilli täydelle teholle. Sivele kastiketta ribseille ja grillaa 5 min. molemmilta puolilta välillä käännellen. Voitele ribsit glaseerauskastikkeella vielä grillauksen lopuksi.
Purista limen mehu kypsille lihoille. Hienonna pinnalle chiliä ja korianteria.

Lautasellani on krokotiilia: Ujon chilinsyöjän mangokastike ynnä marinadi – vaikkapa krokotiilille

K-Supermarket Jakomäki lienee ainoita, ellei ainoa, Suomessa ajoittain krokotiilin lihaa myyvä kauppa. Pääsiäisen tienoilla huomasin sitä jälleen olevan tarjolla, joten Aleksi pääsi krokotiiliostoksille. Metsästysreissu tuotti tulosta ja pakastimeemme sujahti puolisen kiloa matelijan pyrstöfileetä. Eksoottista!

Muutamia kuukausia myöhemmin kaivoimme erikoisen paketin kylmästä lämpimään ja rupesimme miettimään krokotiili-illallisemme sisältöä. Reseptiikkoja löytyi niukasti, lähinnä nyrkkisääntö tuntui olevan, että tämä lähes täysin rasvaton otus vain käytetään pannulla. Makupariksi tälle jonkinsortin kanan ja possun sekoitukselle resepteissä vaikutti suositeltavan jotakin voimakasta, chilistä ja sen sellaista. Näinpä leikkelimme kimpaleen pihveiksi, marinoimme australialaisohjetta noudatellen ja annoimme piipahtaa grillissä, minuutin per puoli. Valmistustapa tuntui olevan oikea, lihasta tuli sopivan mureaa.

Entäpä maku sitten? Kuten myyjä aiemmin oli kuvaillut, krokotiili tosiaan oli eräänlainen kanan ja possun sekoitus, jossa rakenne tuli possusta, maku kanasta. Jotenkin paistotavasta, lihan valkoisuudesta ja toivotusta kypsyydestä tuli mieleen tonnikala. Pahoittelut tässä kohtaa siitä, että liha jäi kuvaamatta, mutta yllä olevan marinadi-linkin takaa voitte tarkastella ainakin valmiin lihan ulkonäköä.

IMG_3182Krokotiilin rinnalle valmistimme mango-chilikastiketta Helsingin Sanomien ohjeella, jota alunperin suositeltiin kanalle. Vaikka kastike osoittautuikin sangen ujoksi, eikä marinadikaan lopulta mikään tulinen ollut, pidimme silti krokotiilikokeiluamme onnistuneena. Marinadin makuun saattoi vaikuttaa se, että emme onnistuneet tähän hätään löytämään sitruunamyrttiä, emmekä oikein tietoa sen korvaamisesta. Tiedä sitten, onko tuo maultaan kuinka voimakasta tai dominoivaa…

Ehkäpä tämä saa ainakin itsevalmistetun krokotiilin kanssa jäädä ainokaiseksi kokeiluksi, mutta kannatti ehdottomasti. Suosittelen muillekin vastaavaa eksotiikkaa keittiötouhuihin.

P.S. Samaisen jakomäkeläisputiikin ajoittaisiin erikoisuuksiin kuuluu myös seepranliha, jota ajattelimme tilaisuuden tarjoutuessa kokeilla.

(Sitruunamyrtti-)chilimarinadi

500 g krokotiilin fileetä (kana taikka jokin vaalea kala voisivat niin ikään pitää tästä marinadista)
1 limen mehu
2 rkl oliiviöljyä
1 tl inkivääriraastetta
1 valkosipulinkynsi
2 pientä punaista chiliä
1 tl sitruunamyrttiä (makutakuuta tästä ei ole)
0,6 dl (sitruunamyrtti)-sweet chili -kastiketta

Leikkaa filee parin sentin paksuisiksi pihveiksi – tai kuutioiksi, mikäli haluat laittaa sen vartaisiin.
Kuori ja raasta inkivääri. Kuori ja silppua valkosipulinkynsi, poista chileistä siemenet ja pilko.
Sekoita marinadin ainekset keskenään. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin, mutta mielellään kahden-kolmen tunnin ajan.
Grillaa krokotiilipihvejä korkeassa lämpötilassa nopeasti, minuutti per puoli. Älä ylikypsennä!

Mango-chilikastike

1,5 dl

IMG_3181125 g mangososetta
0,5 dl ranskankermaa
puolikas punainen chili
0,5 rkl hunajaa
0,25 tl currya (me jätimme tämän pois)
(10 tippaa tabascoa, tämän poisjättäminen saattoi vaikuttaa mietoon makuun oleellisesti, mutta tabasco ei kuulu käyttämiimme ainesosiin)
suolaa
mustapippuria

Poista chilistä siemenet ja hienonna. Sekoita ainekset yhteen ja anna kastikkeen maustua jääkaapissa hetken verran.
Tarjoa esimerkiksi krokotiilin tai broileriruokien kera.

400 grammaa jauhelihaa; mitäpä tällä kertaa?

Viimeksi kirjoittelin ylijäämä chorizosta, jolle maukas koti löytyi broilerin rinnalta mausteisesta kana-chorizokastikkeesta. Nyt voisi olla aika esitellä maukkaat jauhelihapihvit, joita varten tuo chorizo tuli alun perin hankituksi.

Erilaisia jauhelihareseptejä on mielestäni aina hyvä olla takataskussa, niitä ei ole koskaan liikaa. Niin tylsä kuin tuo 400 gramman mötikkä vain saattaakin olla, saa siitä silti aikaiseksi vallan hyviäkin asioita, joiden variaatiot eivät aivan heti uhkaa loppua. Monet ovat jauhelihan tiet.

IMG_2974Jo aiemmin olemme todenneet, että suhteellisen pienikin turaus raakamakkaraa tekee jauhelihapihveille vallattoman hyvää. Viime kerralla valmistui italialaistyyppisiä pihvejä burgereiden väliin, tällä kertaa pihvit päätyivät osaksi kesäsunnuntaista melko peruskaavan grilliateriaa. Slurps!

Nämä jälleen kerran uudella twistillä maustetut pihvit päätyivät grilliimme Anikó Lehtisen uutta Ihan ulkona -keittokirjaa lueskeltuani. Pihveihin toi makua tietysti edellä mainittu chorizo, mutta yhtä lailla erityismaininnan ansaitsee appelsiininkuori, joka vaikutti makuun erittäinkin positiivisessa mielessä.

Suuri suositus; tässä taas yksi mahdollisuus saada siitä 400 grammasta aikaiseksi jotakin hieman tavallisesta poikkeavaa. Kokeilkaa vaikka juhannusgrilliin.

Mausteiset jauhelihapihvit

4 annosta

IMG_29712 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
400 g jauhelihaa
50 g chorizoa (raakana tai kypsänä)
puolikkaan appelsiinin kuoriraaste
1 kananmuna
kourallinen persiljaa
4 rkl parmesaaniraastetta
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota ne öljyssä ja jäähdytä hetki.
Mikäli käytät kypsää chorizoa, pieni se, mikäli raakaa, purista se kuorestaan.
Sekoita kulhossa kaikki aineet keskenään tasaiseksi taikinaksi. Tee massasta kostein käsin neljä pihviä ja grillaa tai paista ne jauhelihalaadun sekä oman mieltymystesi mukaisesti sopivan kypsiksi.