Vegaaniset marengit – joita kannattaa maistattaa ennen totuuden paljastamista

Taannoin esittelemäni Lisää kasvisruokaa koko perheelle -keittokirja tarjoili reseptin, jota oli kerta kaikkiaan pakko kokeilla. Kiitoksissaan tekijät toteavat: ”Kiitos sille kurjalle ressukalle, joka jossain päin maailmaa päätti todistaa, että kikherneiden säilöntäliemestä todellakin saa tehtyä vegaanista marenkia. Kuka ensimmäisenä sai päähänsä, että tuota pahanhajuista lientä voisi hyödyntää johonkin? Kiitämme häntä mitä nöyrimmin.”

IMG_5873

Ja niin oli minunkin tehtävä oma testini. Ällölientä vatkatessani epäluuloa vielä riitti, mutta koska se todella yhdistettynä sokeriin muodosti täysin marenkimaisen massan, uskoin tähän ihmereseptiin jo marenkien paistovaiheessa. Ja aivan totta; ne onnistuivat. Eipä mene kikherneliemi enää hukkaan. Vaikka meillä tosin kikherneitä popsitaan siinä määrin, että ihan jokaisesta liemestä ei välttämättä tule tehtyä marenkeja.

Ehdottomasti siis kokeilemisen arvoinen resepti. Yhdestä liemestä tulee marenkeja muutaman pellillisen verran, joten mikäli niitä haluaa värjäillä, voi massan hyvin jakaa vaikkapa kahteen osaan. Varovainen kuitenkin kannattaa olla; itselläni astian pohjalle oli jäänyt jokunen tippa vettä, mikä tarkoitti eittämättä lässähdystä vihreille marengeilleni. No, ensi viikolla täytynee tehdä satsi sinivalkoisia satavuotiaan kotimaamme kunniaksi. Elintarvikevärejä käytellessä kannattaa kuitenkin muistaa niiden mahdollinen vegaanittomuus.

Vegaaniset marengit

30 kpl

1 kikhernetölkin liemi (noin 1,5 dl)
1,5 dl kidesokeria
0,5 tl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

Mahdolliseen värjäykseen:
elintarvikeväriä tai esimerkiksi punajuurten lientä

Kuumenna uuni 100 asteeseen.
Vatkaa kikherneliemi sähkövatkaimella valkeaksi vaahdoksi.
Sekoita vaahtoon sokeri ja sitruunamehu ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on niin kovaa, että kulhon voi kääntää ylösalaisin ilman, että liemi valuu.
Lisää halutessasi muutama tippa elintarvikeväriä tai esimerkiksi keitettyjen punajuurten lientä, jollet halua marengeista valkoisia. Raidallisia marenkeja saa, kun ei sekoita vaahtoon lisättyä väriä turhan huolellisesti. Tiputa muutama tippa väriä vaahtoon ja vetäise kaapimella vain huoleton väriraita.
Jaa vaahto pieniksi keoiksi leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista uunissa 1,5 tuntia. Sammuta sitten uuni ja anna marenkien paistua jälkilämmössä vielä muutaman tunnin ajan.

Mainokset

Ei kai Suomi vaan täytä vuosia -piirakka

Mennyt vuosi on saanut minussa aikaan sen, että kun jokin asia – usein esimerkiksi ravintolan ateriakokonaisuus – on ”kekseliäästi” nimetty ”Suomi 100”, nousevat minulla lähinnä karvat pystyyn. Kohta vuoden verran on tällä teemalla ratsastettu mitä ihmeellisimmillä tavoin. Alkaa hiukan uskottavuus kärsiä.

Yhden Suomi satasen tulin itsekin kesällä syöneeksi. Ravintola oli Mikkelin Bistro Vilee ja ruoka ihan kelpoa, osittain jopa todella kelpoa, mutta satavuotiseen isänmaahamme en tuostakaan ateriasta kovin montaa yhteyttä löytänyt. Pääruoaksi härkää ja jälkiruoaksi proseccossa marinoituja mansikoita näin joitakin mainitakseni…

IMG_5021Näin ollen en periaatteesta halua nimetä seuraavaksi parrasvaloihin pääsevää piirakkaani Suomi 100 -piirakaksi, vaikka tässä tapauksessa tuo olisi ihan aiheellista, kun ainesosia tarkastelee. Joka tapauksessa piirakka oli hyvää ja tätähän voi osuvasti tarjoilla vaikka tulevissa itsenäisyysjuhlissa. Sillä kyllähän tuo Suomen sata vuotta oikeasti on hieno juttu.

Maukas rahka-voipohja, Lunni leipoo -blogista bongattu, soveltui tähän oivallisesti ja sen resepti tuleekin varmasti käyttöön tulevaisuudessakin. Suositan siis kokeilemaan muillakin tavoin täytettynä.

Eipä siis muuta kuin itsenäisyysjuhlia suunnittelemaan, tästä on hyvä aloittaa tarjottavien tekeminen.

Leipäjuustoinen poro-kinkkupiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_5038Pohja:
125 g voita
125 g maitorahkaa
2,25 dl sämpyläjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 sipuli / 0,5 dl punasipulihilloketta
1,5 dl tuoretta persiljaa
100 g kinkkua
50 g kylmäsavuporoa
2 kananmunaa
120 g turkkilaista jogurttia
2 dl ruokakermaa / 1 dl kuohukermaa ja 1 dl maitoa
2 dl juustoraastetta
mustapippuria
150 g leipäjuustoa

Tee ensin pohja. Kuutioi voi kulhoon, kuumenna varovasti jotta voi pehmenee, älä kuitenkaan sulata. Sekoita joukkoon rahka, jauhot ja leivinjauhe. Lisää jauhoja tarvittaessa, kunnes taikina on rakenteeltaan helposti käsiteltävää. Hieman tavallista tahmaisemmaksi se joka tapauksessa jää.
Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle huolellisesti, myös reunoille. Laita kylmään odottamaan noin 30 minuutiksi.
Pistele pohjaan reikiä haarukalla ja esipaista noin 10 min. 200-asteisessa uunissa.
Tee esipaiston aikana täyte. Mikäli käytät sipulia, hienonna kuorittu sipuli ja persilja. Punasipulihillokkeen voit jättää sellaiseksi.
Kuutioi kinkku ja poro. Sekoita kaikki täyteainekset keskenään leipäjuustoa ja mahdollista punasipulihilloketta lukuun ottamatta. Kaada täyte vuokaan.
Kuutioi leipäjuusto. Asettele juustokuutiot täytteen päälle ja ripottele pinnalle vielä punasipulihilloketta.
Paista 200-asteisessa uunissa 35-45 min. Suojaa pinta tarvittaessa foliolla.

Perunasalaattia ja vappuvieraita

Sangen lumista vappuaatonaattoa viettäessämme päätimme juhlistaa Pikku-Kokin ensimmäistä vappuaattoa Kotikolon lämmössä. Vaikka vappu sinällään ei espoolaisidyllissä näkynyt eikä kuulunut piirun vertaa, saimme aikaiseksi sangen mukavan vappuaaton, joka huipentui mihinkäs muuhunkaan kuin päivälliseen Tunnelmallisten tapaan. Weber kuumaksi ja se oli siinä, aivan mahtimaukas grilliateria lukuisin lisukkein.

IMG_2191Koska grillissä tirisi kaikenlaista jo aiemmin esiteltyä, ei minulla tällä kertaa ole esitellä kuin yksi resepti. Tämä ainokainen on kuitenkin vapun kannalta keskeinen, nimittäin perunasalaatti. Ohjeen löysin mistäpäs muualtakaan kuin Glorian Ruoka&Viini -lehdestä. Salaatista tuli sangen maukasta, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla vaikkapa grilliruoan rinnalla, vappu kun nyt ehti jo tältä vuodelta suhahtaa ohi. Itse en ihan saanut käsitystä siitä, kuinka erilaiset kommenvenkit perunoiden keittämisessä ja sipulin leikkaamisessa vaikuttivat lopputulokseen, mutta ehkäpä tuotos olisi muuten ollut heikompi. Tiedä häntä.

IMG_2196Hauskaa vapun jälkeistä eloa toivotellen!

P.S. Saatiinhan me vieraitakin, kun Matti Marsista kunnioitti meitä läsnäolollaan. Pikku-Kokki oli kummissaan. Ihmekös tuo.

Perunasalaatti

4 (isoa) lisukeannosta

IMG_2195600 g kiinteämaltoista perunaa
1 tähtianis
1 kelta- tai punasipuli
1 suolakurkku
1 purjon vaalea osa
1 vihreä omena
2 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna
2 rkl ruohosipulia hienonnettuna
35 g kapriksia
2 rkl sinapinsiemeniä

Kastike:
50 g ranskankermaa
1,5 dl majoneesia (jos haluat tehdä sen itse, ohje löytyy täältä)
1 tl dijoninsinappia
0,25 tl mustapippuria

Keitä perunat kypsiksi suolalla ja tähtianiksella maustetussa vedessä (1 tl suolaa / 1 l vettä). Kaada keitinvesi pois, poista tähtianis ja nosta kattila hetkeksi takaisin liedelle, jotta perunat kuivahtavat. Peitä perunat talouspaperilla ja anna jäähtyä.
Kuori ja halkaise sipuli. Leikkaa sipulirenkaat ensin ohuiksi viipaleiksi. Kuutioi sipuli sen jälkeen leikkaamalla viipaleet viistosti sipulin syiden mukaan. Poista kanta. Huuhtele sipulikuutiot kylmällä vedellä siivilässä, valuta hyvin ja levitä kuivumaan talouspaperin päälle.
Kuutioi suolakurkku. Leikkaa purjon vaalea osa ohuiksi renkaiksi. Kuori ja kuutioi omena ja jäähtyneet perunat. Hienonna yrtit. Valuta kaprikset.
Paahda sinapinsiemeniä paistinpannulla keskilämmöllä pari minuuttia.
Tee kastike. Vaahdota ranskankerma sähkövatkaimella kuohkeaksi. Lusikoi majoneesi, sinappi ja mustapippuri ranskankerman joukkoon ja sekoita kevyesti.
Sekoita kaikki muut ainekset paitsi majoneesikastike kulhossa. Nostele kastike joukkoon niin, että se jää kuohkeaksi.
Anna salaatin maustua jääkaapissa vähintään 4 tuntia. Ota salaatti huoneenlämpöön noin 10 min. ennen tarjoamista.

Mämmiä epäileväisille: Mämmirahka

IMG_1982Jos tuokkonen ruskeaa pääsiäisen perinneherkkua, ei sellaisenaan pistä housuja pyörimään jaloissa, on muitakin vaihtoehtoja ainakin kokeilla mämmiä. Harva varmaan syö sitä muutenkaan ihan sellaisenaan, mutta seuraava rahka vie mämmin jatkojalostuksen vielä tavanomaista kerma-sokeri -linjaa pidemmälle.

Itse pidän mämmistä – juuri noiden edellä mainittujen kerman ja sokerin tai vaihtoehtoisesti vaniljakastikkeen kera – joten ihan jäävi en ole sanomaan, mutta uskoisin, että mämmirahkaa voisi yrittää tarjota jopa niille, jotka jättävät mämmin muuten maistelematta. Mikään mämmipiilo tämä ei kuitenkaan ole, mämmi sekä näkyy että maistuu, mutta maku on huomattavasti lempeämpi.

Mielestäni tämä oli todella hyvää, tarjoilen varmasti uudemmankin kerran, ja suosittelen suuresti kokeilemaan tätä Glorian Ruoka & Viini -lehdestä bongattua reseptiä. Meillä tämä sijoittui pieninä annoksina pääruoan ja makeamman jälkiruoan väliin, mutta olisi rahkasta ollut ihan ”oikeaksikin” jälkiruoaksi.

Mämmirahka

4 annosta (tai 8 ”välijälkiruoka-annosta”)

IMG_19812 dl kuohukermaa (minä maustoin hieman vaniljalla)
1 dl maitorahkaa
250 g mämmiä
1 dl lakritsia
1 rkl ruokosokeri-/ tummaa siirappia
0,25 tl sormisuolaa

Vatkaa kuohukerma kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sekoittaen maitorahka ja mämmi.
Pilko lakritsi pieniksi paloiksi. Lisää lakupalat, siirappi ja suola mämmirahkan joukkoon.

Jättiläisen laskiaispulla: jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua

img_0619Yksi ainaisista makuasioista, joista riidellä, lienee laskiaispullan sisältö. Hilloa vai mantelimassaa, kermavaahtoa tottahan toki. Olenpa törmännyt sellaiseenkin vaihtoehtoon, jossa hillo-mantelimassa -dilemma oli ratkaistu tarjoilemalla pulla yksin kerman kera. Tylsää, sanon minä. No, minun kanssani tästä asiasta ei saa makukiistaa aikaiseksi, sillä minä pidän niin ikään mantelimassasta kuin hillostakin, enemmänkin olen itse joutunut solmuun itseni kanssa: kumpaa, kumpaa, KUMPAA?! Siispä ratkaisin pulman joitakin vuosia sitten: molempia. Ja runsaasti kermavaahtoa.

Edellisen alustuksen myötä lienee helppo ymmärtää, että seuraava laskiaispullakakku puhutteli minua. Mantelimassaa, hilloa ja kermaa, vieläpä vaniljalla maustettuna, se on siinä.

img_0612Idea tähän jättiläisen laskiaispullaan, jossa vanha perinne saa uuden muodon lainautui Kinuskikissalta. Resepti löytyi hänen useasti käyttämästäni teoksestaan Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon. Samoin tällä kertaa joudun nolona myöntämään, että kuvat valmiista leivonnaisesta ovat peräisin samaisesta opuksesta, itselleni kun sattui pieniä kuvausteknisiä ongelmia. Mutta kakun toteutin kuitenkin alusta loppuun, sen vannon.

Laskiaispullakakku oli hyvää ja toteutukseltaan sangen yksinkertainen. Pientä säätöä aiheutti ainoastaan se, että kaupasta en löytänyt paksua vaniljakastiketta. Jouduin ostamaan vaahdotettavaa, josta syystä vaahdotuksen jälkeen minulla oli täytettä liikaa suhteessa liivatteen määrään. No, ihan hyvin täyte näinkin kiinteytyi, mutta suosittelen silti reseptissä mainittua paksua vaniljakastiketta. Toinen hiukan kinkkinen kohta oli mantelimassahunnun asettelu kakun päälle, mutta siitä saan syyttää itseäni ja sitä, että kaulitsin mantelimassan liian ohueksi ja suureksi levyksi.

Maukas kakku siis, hyvä aloitus laskiaispullakaudelle!

Laskiaispullakakku

12 annosta
Huom! Kakun voi tehdä koristelua myöten valmiiksi ja edellisenä päivänä ja minusta tämä myös kannattaa, sillä kakku maistui vieläkin paremmalta pullan imettyä kunnolla itseensä ympäröiviä ainesosia.

img_0613Pohja:
noin 600 g pullapitkoa

Kostutus:
2 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria
0,75 tl kardemummaa

Täyte:
5 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
1 vaniljatanko
500 g paksua vaniljakastiketta
0,5 dl vettä
230 g vadelmamarmeladia

Kuorrutus:
500 g mantelimassaa

Koristelu:
kaakaojauhetta
raesokeria / valkoista sokerimassaa

Valitse pyöreäreunainen kulho (lasinen tai muovinen), jonka tilavuus on noin 3 litraa. Vuoraa kulho tuorekelmulla.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Mittaa kulhoon kerma. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa ja kaavi sisältä siemenet kerman joukkoon. Vatkaa vaahdoksi.
Kaada toiseen kulhoon vaniljakastike. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata joukkoon liotetut ja kuivaksi puristetut liivatteet. Sekoita liivatevesi vaniljakastikkeeseen. Yhdistä seos kermavaahdon kanssa.
Yhdistä kostukkeen ainekset keskenään.
Leikkaa pullasta viipaleita ja muotoile niistä sopivia paloja kulhon pohjan peittämiseksi. Älä kuitenkaan peitä kulhon reunoja. Kostuta maustetulla maidolla. Levitä päälle vadelmamarmeladia ja vaniljatäytettä. Tee kaksi seuraavaa kerrosta samaan tapaan.
Laita päällimmäiseksi pullakerros ja kostuta. Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään noin kolmeksi tunniksi.
Kakun hyydyttyä poista päällä oleva kelmu ja kumoa kakku tarjoilulautaselle. Poista kelmu ympäriltä.
Kauli mantelimassa tomusokeria apuna käyttäen 2 mm paksuksi levyksi. Nosta levyn kakun päälle ja muotoile sen ympärille. Leikkaa ylimääräinen kuorrute pois alareunasta.
Siivilöi kakun päälle kaakaojauhetta ja ripottele pinnalle raesokeria. Voit myös muotoilla sokerimassasta kulmikkaita paloja ”raesokeriksi” kakun päälle.

Lanttulaatikko, elämäni ensimmäinen sellainen

Hmm. Jos joululaatikot pitäisi laittaa järjestykseen, ei ensimmäisestä olisi epäilystäkään: imelletty perunalaatikko. Seuraavat sijat eivät sitten olisikaan niin helposti jaettavissa. Kaikista kuitenkin pidän, joten hassua on, että vasta nyt, kun puuhastelen jo viidettä kertaa joulua Kotikoloon, päätin ensimmäistä kertaa valmistaa lanttulaatikkoa. No, siitäpäs tuli hyvää eli jäänee varmasti jouluvakioihin.

Tip tap, enää neljä yötä!

Lanttulaatikko

8-10 annosta

img_0163img_0163-versio-21 kg lanttua
2 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl inkivääriä
0,25 tl maustepippuria
0,25 tl muskottipähkinää
0,75 dl siirappia

Pinnalle:
korppujauhoja
voita

Kypsennä kuoritut ja lohkotut lantut suolalla maustetussa vedessä pehmeiksi. Vettä tarvitaan sen verran, että lantut juuri peittyvät. Kaada keitinvesi pois, mutta säästä noin 1 dl. Soseuta lantut.
Yhdistä kaikki aineet keskenään. Tarkista maku ja paksuus. Lisää mausteita ja keitinlientä tarvittaessa. Varo kuitenkaan maustamasta liikaa. Etenkin muskottipähkinän maku voimistuu kypsennyksen aikana.
Kaada voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle korppujauhoja sekä voinokareita.
Kypsennä 175 asteessa noin 2 h.

Itsenäisyyspäivän illallinen, se joka alkoi ja päättyi vallan mainiosti

Suomi ysi ysi… ja meillä tietysti asiaankuuluva juhlaillallinen kahden kynttilän valossa. Niin, ja olihan kyseessä myös Pikku-Kokin ensimmäinen itsenäisyyspäivä, jona hän osoitti kohteliaasti kunnioitustaan vanhempiaan kohtaan vetelemällä sikeitä raikkaassa ulkoilmassa meidän nautiskellessa alku- sekä pääruoista. Jälkiruoan ajaksi saimme hänestä jo iloista seuraa. Satavuotisjuhlia vietetäänkin sitten jo saman pöydän ääressä.

Illallisemme, joka syntyi tällä kertaa alku- ja pääruokien osalta uusimman Glorian Ruoka ja Viini -lehden innoittamana, oli alku- sekä jälkiruokien juhlaa pääruoan jäädessä armotta tässä vertailussa kolmanneksi. Harmillista sikäli, odotukset kreikkalaista lihapataa, stifadoa, kohtaan olivat suhteellisen korkealla. No, padan parannelluista tähteistä muutamaa päivää myöhemmin syntynyt paimenen piiras oli joka tapauksessa maukasta ja vaikka en taidakaan teille stifadon reseptiikkaa jakaa, esittelen toki piiraani.

img_0031img_0018Alkuruoaksi keittelin juuriselleri-valkopapukeittoa, jota suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Niin helppoa ja hyvää. Rinnalle istui mukavasti pakastimesta esiin kaivettu glögileipä, joka toi ateriallemme jo tervetulleen joulun henkäyksen. Jälkiruoaksi taas kehittelin pienen ”sotkun” – hienommin sanottuna triflen – jonka mahdollisuus epäonnistua oli jo yksin ainesosiensa vuoksi lähes olematon. Siis kahta erilaista kakkupohjaa, kinuskikastiketta, suklaakreemiä ja piparkakkumausteesta pontta saanutta kermavaahtoa kerroksittain sulassa sovussa viinilasin pohjalta nautittuna. Nam ja maiskis! Ei epäonnistunut, ei. Ja taas, kiitos pakastettujen tähdetähtien, jälkiruoka syntyi lähes huomaamatta.

Kohti kolmatta kynttilää jo kovaa vauhtia, iloisin mielin!

Juuriselleri-valkopapukeitto

6 alkuruoka-annosta

img_0022350 g juuriselleriä
1 sipuli
1 tlk (400 g) isoja valkoisia papuja
2 rkl öljyä
6 dl kasvislientä
2 dl soija- tai kaurakermaa (myös kuohukerma toimi mainiosti)
10 salvianlehteä (itse jätin nämä pois, joten makutakuuta tällä tavoin maustettuna ei ole)
1 tl suolaa
0,25 tl valkopippuria

Kuori ja kuutioi juuriselleri ja sipuli. Valuta pavut.
Kuumenna öljy kattilassa. Paista sipulia keskilämmöllä 2 min. Lisää sellerikuutiot ja paista 2 min. Lisää pavut ja kaada kasvisliemi kattilaan. Keitä 15 min.
Soseuta keitto. Sekoita joukkoon kerma. (Hienonna salvianlehdet ja lisää ne keittoon.) Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kuumenna kiehuvaksi.

Paimenenpiiras

Perinteisesti paimenenpiiras käsittää muhevaa jauhelihakastiketta perunamuusilla kuorrutettuna, mutta minä valmistin piiraan pieleen menneestä stifadosta ja uskoisin minkä tahansa lihakastikkeen sopivan käyttöön hyvin.

img_0078annos liha-/ jauhelihakastiketta
annos perunamuusia
(maitoa)
1 kananmuna
(parmesaani)juustoraastetta

Levitä lihakastike uunivuoan pohjalle.
Mikäli perunamuusi on kovin paksua, vetreytä sitä hiukan maidolla. Riko joukkoon myös yksi kananmuna ja lisää seokseen juustoraastetta makusi mukaan.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 20 min.