Intian makuinen kikhernecurry

Helppoakin helpommat arkiruoat olivat jälleen päivän teema, kun valikoin sopivaa kasvisruokapuolen edustajaa tehtävälistalleni. Pienen omatoimihetken asian ajattelulle uhrattuani päätin kuitenkin turvautua apuvoimiin ja otin esiin viime aikojen kasviskeittokirjasuosikkini, Lisää kasvisruokaa koko perheelle. Sieltä se taas löytyi, mukavan maukkaan lopputuloksen tuottava resepti, jonka ainekset sattuivat majailemaan kaapeissa jo valmiiksi. Tästä tulikin mieleen, että vaikka olen sangen kaukana hamsterista – miltei kaiken suhteen – on tietynlaisen perusvaraston ylläpitäminen osoittautunut ruoanlaittoa suuresti helpottavaksi tekijäksi, varsinkin nykyään, kun erilaisia aterioita saa olla suunnittelemassa koko ajan.

IMG_6270Mutta kikherneisiin ja curryyn palatakseni totean ainoastaan, että ruoka oli hyvää. Ei mitään kovin ihmeellistä, mutta maukasta, oivallista tiistaisyötävää. Ruokaa, joka valmistuu ahkeran apukokin häärätessä lattiatasossa omiaan – enemmän ja vähemmän kiellettäviä asioita – ja vaatiessa tuon tuosta seuraneitiä milloin lukemaan, milloin leikkimään. Siis helppoa.

Tapani mukaan tein kuitenkin reseptiin pieniä muutoksia vaihtaen osan kikherneistä kesäkurpitsaan ja lisäkeriisin ohraan. Valokuvailu ei tällä kertaa tuottanut toivottua tulosta, joten kuva oli lainattava teoksen kuvituksesta.

Näin. Hyvää.

Intialainen kikhernecurry

4 annosta

IMG_62601 keltasipuli
0,5 dl rapsiöljyä
2 tl kurkumaa
2 tl juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
0,5-1 tl chilipippuria
2 tlk (6-7 dl) kikherneitä (minä korvasin puolet tästä kesäkurpitsalla)
2 dl tomaattimurskaa (tai 3-4 tuoretta tomaattia hienonnettuna)
1-2 dl vettä
(suolaa maun mukaan)

Lisäksi:
ohraa/riisiä valinnan mukaan
paahdettuja kookoshiutaleita
tuoretta korianteria
limeviipaleita

Keitä ohra/riisi pakkauksen ohjeen mukaan.
Hienonna sipuli. Kuumenna öljy vokkipannussa tai korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää sipuli, kurkuma, juustokumina, korianteri sekä chilipippuri ja kuullota.
Kääntele kikherneet (ja kuutioidut kesäkurpitsat) joukkoon.
Lisää tomaattimurska ja vesi. Keitä vähemmäksi noin 15 min. Lisää veden määrää, jos haluat juoksevampaa kastiketta.
Mausta mahdollisella suolalla ja lisää halutessasi chiliä.
Mikäli haluat kastikkeen höysteeksi paahdettua kookosta, kuumenna (valurauta)pannu liedellä ja kaada desin verran kookoshiutaleita pannuun. Sekoittele, kunnes hiutaleet alkavat saada väriä ollen koko ajan tarkkana. Tämä ei vie kuin muutaman hetken.
Tarjoile kikhernecurry ohran tai riisin kera kruununaan paahdettu kookos, tuore korianteri ja limettiviipaleet.

Mainokset

Rikollisen helppo kookoksinen kanapastavuoka

Tänä vuonna tuntuvat jouluvalmistelut jäävän viime tippaan. Kortit kirjoitettiin viimeisenä iltana ja vasta eilen paistoin ensimmäiset laatikot, kun yleensä olen tässä vaiheessa jo täyttänyt pakastinta vaikka ja kuinka. Mitään muuta ei ole sitten tehtykään. Tai onpas, Pikku-Kokille on ostettu lahja, se ainoa, sillä vielä kun hän ei niin sanotusti ymmärrä, ei niitä mielestämme tarvitse olla sen enempää. Toki mummit ja kummit kantavat kortensa pikku miehen lahjakekoon taas tänäkin vuonna.

Koska erinäiset jouluvalmistelut joka tapauksessa syövät näinä päivinä suuren osan aktiivisesta keittiöpuuhasteluajastani, olen ruoanlaitossa pyrkinyt menemään sieltä missä aita on matalin, kuitenkaan mausta tinkimättä. Tällä kertaa kyseisellä mentaliteetilla syntyi kookosmaidolla marinoitua broileri-kasvispastavuokaa. Tuotos oli todellinen riperuoka, sillä ainekset kaivelin lähinnä pakastimesta. Hyvin maustettuna lopputulos oli mielestäni maukas. Samalla sain todettua, että lämpimissä ruoissa Pikku-Kokki kelpuuttaa niin ikään varsisellerin. Oli nimittäin siinä mielessä harvinainen tapaus tuo selleri, että sitä kaikkiruokainen poikasemme ei suostunut raakana edes maistamaan. Taisi olla ensimmäinen lajiaan.

Näin, aikaa jäi yksien päiväunien aikana vielä viimeisten joulukorttien sekä porkkanalaatikon loppuun saattamiseen, joten jälleen ollaan askeleen verran lähempänä valmista joulua. Tip tap!

Kookoksinen kanapastavuoka

4 annosta

IMG_61841 sipuli
2-3 porkkanaa
1 sellerinvarsi
300 g kypsää tai raakaa broileria
öljyä kuullottamiseen
300 g kypsää pastaa (minulla oli orzoa, joka toimii tämän tyyppisissä ruoissa mielestäni vallan hyvin)
3 dl kookosmaitoa
currya
juustokuminaa
jauhettua korianteria
mustapippuria
(suolaa)
6-8 miniluumutomaattia

(Pinnalle:
juustoraastetta)

Kuori ja hienonna sipuli, kuutioi kuoritut porkkanat ja paloittele selleri. Leikkele broileri suupaloiksi.
Mikäli käytät raakaa broileria, aloita paistaminen siitä ja lisää sitten pannulle myös sipuli, porkkanat ja selleri. Kuullota, kunnes broilerit ovat kypsiä. Mikäli taas käytät kypsää broileria, kuullota ainoastaan kasvikset.
Sekoita kasvisten joukkoon mahdolliset broilerit sekä kypsä pasta ja kaada seos uunivuokaan.
Sekoita mausteet kookosmaitoon. Tällä kertaa en tullut laittaneeksi määriä ylös, mutta ihan runsaasti niitä saa olla, varsinkin jos broilerit ovat maustamattomia. Itse jätin Pikku-Kokin takia suolan lisäämättä, mutta sitäkin kannattaa ehkä mukaan hieman ripauttaa. Kaada maustettu kookosmaito vuokaan.
Mikäli haluat käyttää juustoraastetta, lisää se tässä vaiheessa.
Viipaloi miniluumutomaatit ja lado viipaleet päällimmäiseksi vuokaan.
Paista 200-asteisessa uunissa 20-30 min.

Perinneruokaa prkl

Mika Rampa: Perinneruokaa prkl
Tammi, 2017

perinneruokaaprklKun noteerasin Perinneruokaa prkl -keittokirjan olevan ilmestymässä, tiesin heti, että vaihtoehtoja ei olisi. Tuo kirja oli saatava. On nimittäin niin, että Perinneruokaa prkl on yksi niistä ruokablogeista, joista minä todella pidän. Pidän sen ideasta yhdistää perinteikästä trendikkääseen, luoda vanhasta jotakin ihan uutta. Pidän myös siitä, että vaikka blogin takaa löytyy ammattikokki, jonka resepteillä valmistuu todella maukkaita ja innovatiivisia ruokia, ne eivät yleensä onnistuakseen vaadi ammattitason ruoanlaittotaitoa. No, toki minä melko taidokas ruoanlaittaja olen, mutta uskallan kuitenkin väittää, että näitä reseptejä voi hyvillä mielin kokeilla, vaikka ei tuntisikaan itseään siksi oman elämänsä Hans Välimäeksi.

Niin, edellä oli puhe Perinneruokaa prkl -blogista, mutta samaa nimeä kantavan keittokirjan läpikäytyäni, voin todeta yllä olevien kommenttien koskevan yhtä lailla myös sitä. Tämä on hyvä keittokirja kaikentapaisille ja -tasoisille kotikokeille. Totta kai jos perinneruoka tökkii, voi olla, että se ei ole se paras mahdollinen valinta. Toisaalta suuri osa kirjan resepteistä harppaa niin kauas alkuperästään, että suosittelen kokeilemaan vaikka ei mikään perinneruoan harrastaja olisikaan. En minä itsekään ole.

Käytännön tasolla minulla on teoksesta vasta vähän kokemusta. Kuitenkin kaikki ne harvat reseptit, joita olen ehtinyt kokeilla, ovat olleet mainioita. Konvehtijuustokakkua olin ehtinyt kokeilla jo aiemmin blogin pohjalta, voileipäkakkupallerot ja perunapohjainen pizza tulivat tutuksi kirjan myötä. Näin ollen vaikka kokemukseni onkin vielä hataralla pohjalla, voin ehdoitta antaa kirjalle suosituksen. Ja blogille tottahan toki niin ikään. Taitanee olla tämän vuoden keittokirjasuosikkini.

 

Suomesta, rakkaudella – ja makeudella

Suomi täytti sata vuotta, mahtavaa! Pohjoinen, kaunis kotimaa, turvallinen. Niin hyvä paikka elää, että sitä ei oikeastaan huomaakaan. Itsestäänselvyys, jota ei tosiaan pitäisi pitää itsestäänselvyytenä. Maa, jonka pieni kansa sisustaan tunnetaan.

Suomesta voisi totta tosiaan kirjoittaa sivu tolkulla, mutta mennäkseni niin sanotusti asiaan, siirryn kuvailemaan eilen nauttimaamme jälkiruokamaljaa, joka erityislaatuisesta päivästä huolimatta oli se päivällisemme ainoa suomalaisen makuinen asia. No, ainakin kielen päälle jäi ihastuttavan kotoisa makumaailma.

IMG_6127Seuraava resepti syntyi pääkopassani mietiskellessäni parhaita suomalaisia jälkiruokamakuja. Lähtökohdakseni valitsin korvapuustin ja mustikat. Jo aiemmin olin päättänyt valmistaa ”sotkua” eli omaa versiotani englantilaisesta Eton mess -jälkiruokaklassikosta.

Sotku syntyy, kun etsitään kotoa kaikenlaisia jälkiruokien jämiä ja nimensä mukaisesti sotketaan niitä jäätelön tai kermavaahdon kanssa ja maustetaan seosta esimerkiksi erilaisilla kastikkeilla. Helppoa ja NIIN hyvää! Tässä on oikeastaan aika mahdotonta epäonnistua…

Vaikka sotkureseptejä on niin monia kuin on sen hetken herkkuvarastojakin, laitan silti alle tämän Suomi-sotkun ohjeistuksen, jos joku sattuisi kaipaamaan tukea tai ideaa ensimmäiseen tekeleeseensä.

Eipä muuta kuin sotkemaan. Tämä on siitäkin mainio jälkiruoka, että siitä saa helposti tarpeeseen sopivan kokoisen. Suuri herkkunälkä, paljon materiaalia. Pieni herkkunälkä, vähemmän materiaalia. Niin helppoa se on!

Makea Suomi-sotku

2 annosta

1 pulla
25 g maustamatonta tuorejuustoa (tuorejuuston määrä vaihtelee pullan koon mukaan)
1,5 dl kuohukermaa
kardemummaa / lakritsijauhetta
muutama kourallinen mustikoita
kinuskikastiketta
4 marenkia (jos haluat tehdä marenkeja itse, huisin vegaanisen ohjeen löydät täältä)

Murustele pulla ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Laita tuorejuustoa niin paljon, että massasta olisi mahdollista tehdä kakkutikkareita.
Vaahdota kuohukerma ja mausta se makusi mukaan joko kardemummalla tai lakritsijauheella.
Kokoa sotku. Ota puolet pulla-tuorejuustomassasta ja murustele se yhden isomman tai kahden annoskokoisen purkin pohjalle. Laita seuraavaksi purkkiin kermavaahtoa, sitten mustikoita ja niiden päälle aimo loraus kinuskikastiketta. Tee toinen kerros samaan tapaan ja muserra lopuksi pinnalle marengit.

Valonpilkahdus pimeään: värikäs linssipaistos

Vuoden pimein aika; odotamme joulua, odotamme valoa. Aamulla pimeää, keskipäivällä useimmiten vähintään pilvistä, iltapäivällä taas pimeää. Aurinko on ottanut äkkilähdön etelään. Jotainhan tässä on keksittävä, kun Pikku-Kokkikaan ei pimeydestä huolimatta ymmärrä nukkua ja päivät tuntuvat senkin takia normaalia pidemmiltä. Väsynyt taapero ei ole se kaikista helpoin seuralainen, kun tunteidenhallinta ei vielä ole kehittynyt kovinkaan korkealle tasolle ja lähes asiasta kuin asiasta on ihan ookoo saada itkupotkuraivari.

Onneksi on piristysruiskeita. On kynttilöitä, on valoja, on jo jouluradiokin, kohta pääsemme juhlimaan satavuotista itsenäisyyttämme. Päivä päivältä kesää kohti.

IMG_6001Myös lautaselle on mahdollista tuoda palanen kesää. Seuraava kesäkurpitsa-linssipata, jonka kruunasin aimo määrällä tomaatteja, toimi värikkyydessään mainiona energianlähteenä. Mikäli padan olisi maustanut täysin reseptinsä mukaisesti, olisi se varmasti ollut vieläkin parempaa, mutta tekemäni chilitön koko perheen versio oli hyvää sekin. Kesäkurpitsan käsiin saaminen saattaa tietysti tähän aikaan vuodesta olla hieman hankalaa tai vähintäänkin satokausikalenteri -ajattelun vastaista, mutta näin halutessaan sen korvaaminen varmasti onnistuu, kunhan vaan muistaa muutosten vaikutuksen paistoaikaan. Itse sen sijaan korvasin juuston raejuustolla, ihan Pikku-Kokin takia.

Siis oikein hyvää ja superhelppoa väriterapiaa kaamoksen keskelle. Sitä varmasti tarvitaan.

Kesäkurpitsa-linssipaistos

4 annosta

IMG_60042 dl vihreitä linssejä
5 dl kasvislientä
400 g kesäkurpitsaa
kirsikkatomaatteja
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
150 g juustoraastetta (raejuusto toimi myös mainiosti)
2 rkl tuoretta minttua

Mausteöljy:
4 rkl rypsiöljyä
1 tl jauhettua fenkolia
1 tl juustokuminaa
1 tl oreganoa
0,5 tl chilijauhetta
0,5 tl (savu)paprikajauhetta
2 valkosipulinkynttä

Huuhtele linssit. Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi. Keitä linssejä liemessä noin 20 min. Valuta siivilässä.
Leikkaa kesäkurpitsat puolen sentin viipaleiksi joko poikittain tai pitkittäin.
Sekoita mausteöljyn ainekset. Paista kesäkurpitsat mausteöljyssä pannulla kahdessa erässä.
Pane yksi kerros kesäkurpitsaa uunivuoan pohjalle. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kaada päälle linssit ja ripottele pinnalle puolet juustosta. Peitä linssikerros kesäkurpitsalla. Lisää loput juustosta, puolitetut tomaatit ja hienonnettu minttu.
Kypsennä paistosta 225-asteisessa uunissa noin 30 min. Anna makujen tekeytyä hetki ennen tarjoamista.

Kalan kookoksenmakuinen ohravuode

Nykyään kun tuntuu suhteellisen usein siltä, että arkipäivät täyttyvät enemmän ja vähemmän samoista asioista – leikkimistä, syömistä, leikkimistä, syömistä, hieman päiväunia ja taas syömistä – on arkiruoanlaiton sujuttava selkeästi ja nopeasti. Vaikka tätä nyt on jatkunut jo melko pitkään, en pääse ihmetyksestäni, kuinka usein ja kuinka paljon Pikku-Kokin kokoinen – eli pieni – ihminen jaksaakaan syödä. Näinpä suuret IMG_5947annokset maukkaita, helposti esimerkiksi uunissa valmistuvia ruokia ovat huippujuttu. Ja kun pakastimen pitää koko ajan sopivasti annoksilla täytettynä, ei ajaudu tilanteeseen, jossa olisi pakko tehdä ruokaa sellaisena päivänä, kun ei siltä tunnu. Useimmiten kuitenkin ruoanlaitto itseäni huvittaa.

Tällä kertaa hyvää, helppoa ja herkullista -ajatelmasta syntyi kookos-kalavuoka, jossa kasvikset, kala ja ohrasuurimot pääsivät yhdessä sukeltamaan samaan pataan ja uunin lämpöön.

Näin. Pikku-Kokki päiväunilla, minulla aikaa tehdä ruhtinaallisesti muutakin ruoan valmistuessa kuin itsekseen. Resepti tulee näin ollen vaihtuvin kasviksin ja kaloin varmasti jäämään kalaruokarepertuaariini.

Kookos-kalavuoka

6 annosta

IMG_5968300 g porkkanaa
2 paprikaa
2 sipulia
400 g lohifilettä (minä tein tällä kertaa penninvenyttäjän version pakastekalasta, joka toimi ihan moitteettomasti)
2,5 dl ohrasuurimoita
4 dl vettä
4 dl kookosmaitoa
1 rkl tilliä
1 rkl sitruunamehua
1,5 tl suolaa (itse en lisännyt)
0,5 tl rouhittua mustapippuria
0,25 tl jauhettua valkopippuria
1 dl juustoraastetta (minä korvasin raejuustolla)

Kuori ja paloittele porkkanat, suikaloi paprikat ja hienonna kuorittu sipuli. Viipaloi kala.
Laita kasvikset, kala ja ohrasuurimot uunivuokaan kerroksittain.
Sekoita vesi, kookosmaito ja mausteet. Kaada seos vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin tunti eli kunnes ainekset ovat kypsiä.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 3: Pikku hiiren joulu

Näinä päivinä, kun lastenkirjoja tulee sattuneista syistä huomioitua vielä entistäkin suuremmin silmin, ovat hyvälle lastenkirjalle asettamani kriteerit luonnollisesti tiukentuneet. Tähän sen kummemmin tässä kohtaa pureutumatta haluan seuraavaksi esitellä yhden viimeaikaisista kotimaisista suosikeistani lastenkirjamaailmassa, Pikku hiiren eli Hiirun. Kun aiheena on tällä kertaa vielä joulu, sopii teos vallan mainiosti aloittamaan myös Tunnelmallisten joulunodotuksen.

9789513193898_frontcover_final_mediumRiikka Jäntti: Pikku hiiren joulu
Tammi, 2017

Hiiru, eli Pikku hiiri -kirjojen tuittupäinen keskushenkilö, on hauska hahmo. Monessa kohtaa pahimman luokan uhmaikäinen, mutta silti niin ihana, innostuva ja aito, sellainen kuin nuo lapset nyt ovat – hiirilapset niin ikään.

Tällä kertaa Hiiru valmistautuu äitinsä kanssa jouluun. Mutta miten pitkä odotus onkaan: ”Joko nyt on joulu? – – Joko nyt? – – Onko nyt?” Hiiru kyselee ja äidin vastaus on aina harmillisen samankaltainen, kunnes lopulta koittaa joulukuu. Tullessaan tuo maaginen kuukausi tuo joulukalenterin ja jälleen Hiirun hermoja koetellaan. ”Mutta minä haluan avata ne kaikki nyt!” Hiiru ilmoittaa, kun äiti kertoo, kuinka luukkuja avataan. Tästäkin kuitenkin selvitään ja lopulta koittaa tuo odotettu hetki, jouluaatto. Päivä on iloista puuhaa pullollaan ja myöhemmin juhlimaan saapuvat myös mummi- ja ukkihiiri, joiden kanssa Hiiru ja äiti viettävät mukavan jouluaaton.

Riikka Jäntin Pikku hiiri -kirjasarja on mielestäni todella oivallinen, täynnä pienen lapsen elämää osuvasti kuvailevia hetkiä. Ja on se osuva muutenkin: ”Kun Hiiru lähti aamuisin tarhaan, oli pimeää. Kun Hiiru palasi tarhasta kotiin, oli pimeää.” kuvataan Hiirun pitkää odotusta. Myös sarjan edellinen osa, Pikku hiiri saa vieraan, joka kuvaili yhtä tavallista päivää Hiirun elämässä, upposi minuun. Kun vielä kirjan kuvituskin miellyttää silmää, on tässä taas yksi sangen suositeltava lastenkirjasarja. Yksivuotiasta tämä ei vielä tunnu sytyttävän, mutta uskoisin, että vuoden päästä meilläkin jo luetaan ahkerasti Hiirulaisia. Nämä taidan haluta hyllyyn kaikki.