Avainsanat

, , , , ,

Kuin kolme marjaa. Ulkonäkö pelottavan samanlainen.

Kuin kolme marjaa. Ulkonäkö pelottavan samanlainen.

Joitakin aikoja sitten saimme idean pikaruokaketjujen klassikkohampurilaisten testaamisesta vertailumielessä. Heti alkuun onkin todettava, että ajatuksemme hampurilaiskokeesta syntyi jo pitkälti viime vuoden puolella, emmekä siis apinoineet testiämme tänään ilmestyneestä Helsingin Sanomien Nyt -liitteen Purilaisten taisto -artikkelista, vaan toteutimme vertailumme täysin oma-aloitteisesti sekä itseämme innovoiden.

Vertailun suorituspäiväksi valikoitui mikäs muukaan kuin 1. tammikuuta, joka tuntui sangen sopivalta päivältä tämän tyyppiselle aterioinnille. Aloitimme siis ruokavuotemme ah, niin kovin laadukkaissa merkeissä.

Vaikka toki olisi ollut kovin surullista, mikäli olisimme päättäneet ateriamme vatsat onnesta ja hyvänolontunteesta hyristen, olemme silti sitä mieltä, että hampurilaiset olivat yllättävänkin pahoja, osittain jopa ala-arvoisia makuelämyksiä. Tällä kertaa aika todella on kullannut muistot; kyllä ne ennen paremmilta maistuivat. Muutamaan vuoteen emme nimittäin olleet kyseisiä tuotteita natustelleet.

Hyi-hyi -tikut kertaa kaksi. Keskellä jotakin hieman tahdikkaampaa.

Hyi-hyi -tikut kertaa kaksi. Keskellä jotakin hieman tahdikkaampaa.

Testipurilaisemme olivat McDonald’sin Big Mac sekä kaksi Kerroshampurilaista, jotka olivat peräisin Hesburger– sekä Rolls -ravintoloista. Ranskalaisia kokeilimme myös, mutta niistä ei oikeastaan sen enempää; McDonaldsin ja Hesburgerin yritelmät olivat kammottavia, Rollsin jollain tapaa maustettu versio osoittautui Aleksin mielestä syömäkelpoiseksi. Mainittakoon kuitenkin positiivisena elämyksenä Hesburgerin ketsuppi, joka oli hyvää, jopa niin hyvää, että sitä saattaisi ostaa kotiinsa.

Sisältö ratkaisee; vasemmalla täydellisen ulkokuoren omaava Big Mac, oikealla testimme levähtänyt mutta ehdottomasti makoisin kilpailija.

Sisältö ratkaisee; vasemmalla täydellisen ulkokuoren omaava Big Mac, oikealla testimme levähtänyt mutta ehdottomasti makoisin kilpailija.

Hampurilaisvertailussa kahden makuaistin raatimme osoittautui täysin yksimieliseksi. Big Mac oli hampurilaisista ehdottomasti huonoin, kuiva sekä mauton. Hesburgerin kerrostelma oli amerikkalaista veljeään runsaampi sekä majoneesin että salaatin ansiosta, myös pihvi ja sämpylä olivat Aleksin mielestä parempia, Kaisastakin himpun verran. Selkeä voittaja oli Rolls. Pihvi oli maustettu, jopa maukas ja sisältö muutenkin kahteen edellä mainittuun verrattuna omaa luokkaansa. Jopa cheddar-juuston tunnisti cheddar-juustoksi. Kun tähän lisätään ainoiden syömäkelpoisten ranskalaisten tuottama lisäpiste, voidaan pieni yllättäjä Seinäjoelta julistaa hampurilaisvertailumme onnelliseksi ykköseksi.

Tässä testissä harmittamaan jäi ainoastaan se, että emme saaneet käsiimme ja testilautasillemme Burger Kingin Whopper -hampurilaista, jota niin kovin tavataan hampurilaispiireissä ylistää. No, ensi kerralla sitten. Tämä riittänee hetkeksi tällä saralla…

Eläköön itsetehdyt sekä ravintolatason hampurilaiset!

Advertisements