Avainsanat

, ,

Juliane Steinbrecher (toim.): Isoäidin parhaat leivonnaiset : Rakkaimmat isoaidin_parhaat_leivonnaiset-22089096-3031154171-frntreseptit
Gummerus, 2013
Suom. Aatos Nieminen
Parragon Books, 2013

Tässäpä vasta herttainen matka menneisyyteen, isoäidin keittiöön, sinne pitsiliinan peittämän kahvipöydän äärelle. Sinne jonnekin melko kauas, aikaan kiiltokuvien, aikaan pienten, tasseilla alustettujen kahvikuppien, aikaan kuivakakkujen.

Isoäidin parhaat leivonnaiset perustuu samantyyliseen ideaan kuin viime vuonna ilmestynyt ja ihastuttanut Italialainen keittokirja : mamman parhaat herkut. Tällä kertaa reseptit on loihtinut jo edesmennyt isoäiti, jolta perimänsä herkkukimaran hänen lapsenlapsensa teoksen sivuilla esittelee. Esille pääsevät niin vuokaleivonnaiset, täytekakut, leivät kuin pikkuleivätkin, joululeivonnaisia unohtamatta. Yli sata enemmän ja vähemmän klassista reseptiä, varmasti miltei jokaiselle jotakin.

Kuten italialaisen mamman, myös isoäidin kuvitteellinen maailma on luotu onnistuneesti, autenttisesti. Kiiltokuvin koristetut sivut kukkineen ja kissoineen ovat juuri niin kauniita kuin niiden pitääkin olla – isoäitien mielestä. Samaa henkeä sykkivät nostalgiset valokuvat ja sivujen kokonaisvaltainen pitsitaustoitus. Onkin todettava, että jos mamma resepteineen sekä ihastutti olemuksellaan että sai veden nousemaan kielelle, niin isoäiti onnistuu ainoastaan tuomaan mieleen mummolan, jonkin omia mummoloitani vanhemman, antiikkisemman.

Kirja on eittämättä hyvä perusteos kaikille, jotka kaipaavat ohjeistusta perinteisten leivonnaisten loihtimiseen. Omenastruudeli, porkkanakakku, rahkapullat ja saksalainen joulupitko onnistuvat sen ohjeilla varmasti hyvin, mutta itse en ole tämän lajin sokerileipuri, joten en kuulu teoksen pääkohderyhmään.

Kaikesta huolimatta kokeilunhaluni heräsivät myös tämän kirjan reseptien äärellä ja kuten isoäiti neuvoo ”tie niin miehen kuin naisen sydämeen kulkee vatsan kautta, ja suklaa saa muidenkin kuin lasten suut messingille”. Tästä viisastuneena päätin ilahduttaa kihlattuani, rommin ystävää, ja valmistin hänelle isoäidin suklaa-rommikakkua. Hyväähän siitä tuli, pisteet isoäidille, rommin maku tosin puuttui. No, kihlattuni tykkäsi silti. Täytyy näin ollen valmistaa isoäidin herkkuja vastaisuudessakin.

Suositukseni perinteisten leivonnaisten ystäville. Ja nostalgiannälkäisille.

Mainokset