Pikku-Kokin keittiöstä osa 11: Kasvispata

Avainsanat

, , , ,

Ei tarvitse sukeltaa kovinkaan kauas historiaan, kun käsillä ovat jo ne päivät, kun vauvan tutustuttaminen kiinteisiin ruokiin aloitettiin miltei poikkeuksetta perunalla. Ja harva vauvahan siitä piti. Nyt kun sosetouhun aloitus on niin sanotusti vapautunut, voidaan startata vaikka niinkin eksoottisella herkulla kuin bataatilla, saadaan luultavasti jo paljon nopeammin nähdä iloisia pikku syömäreitä, jotka aukovat malttamattomana sosesuitaan. Näin on käynyt ainakin meillä; Pikku-Kokista on kasvanut sangen reipas pikku nautiskelija, jonka lautanen tyhjentyy käytännössä joka kerta – jos ei aamupuurolautasta lasketa.

IMG_1492Perunaan palatakseni taitaa meidän perheessämme juuri tuo jokaisen entisajan vauvan ensi”herkku” olla jäänyt kasviksista kaikista huomaamattomimpaan rooliin. Toki Pikku-Kokille perunaa on tarjoiltu, mutta vähemmän. Johtuneeko sitten siitä, että itsekin tulee syötyä sitä suhteellisen vähän, en tiedä. Mutta yksi syy lienee varmasti se, että pakastettuna peruna käyttäytyy muita kasviksia nihkeämmin, muuttuu koostumukseltaan rakeiseksi. Yhdistettynä muihin perunankin pakastus kuitenkin onnistuu.

Tällä kertaa esittelen teille vauvan kasvispadan, jota voi hyvin tarjoilla heti soseruokailun alkumetreiltä. Yhdistettynä lihaan, kalaan tai kanaan siitä saa helposti kokonaisvaltaisen aterian.

Vauvan kasvispata

6 dl valmista sosetta

IMG_15063 perunaa
pala purjoa
puolikas kesäkurpitsa
2 porkkanaa
1 rkl rypsiöljyä
0,5 dl vettä
1 tl rakuunaa
ripaus valkopippuria
tomaattipyreetä

Kuori ja suikaloi perunat. Leikkaa puhdistettu purjo renkaiksi ja pesty kesäkurpitsa kuutioiksi. Kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
Keitä perunasuikaleet kypsäksi vähässä vedessä.
Kuumenna öljy pannulla, lisää purjo, kesäkurpitsa sekä porkkanaraaste ja kuullottele niitä, kunnes kasvikset pehmenevät. Lisää vesi ja hauduta kannen alla 5 min.
Sekoita yhteen kypsät perunasuikaleet ja kasvisseos. Mausta rakuunalla ja valkopippurilla. Tomaattipyree antaa väriä ja pirteän maun, lisää sitä maun mukaan.
Soseuta ruoka vauvasi tarpeiden mukaan, jaa annoksiin, jäähdytä ja pakasta.

Ylistys arkiruoalle: Lempeä curry-broilerikeitto

Avainsanat

, , , ,

Mummin kanssa vietetty viikko sai minut innostumaan aivan uudella tavalla tuiki tavallisesta kotiruoasta. Tottahan toki minä olen siitä aina pitänyt, syönyt ilolla, mutta jotenkin itse ruokaa valmistaessani pyrin hyvin usein uimaan vastavirtaan, kokeilemaan uusia ja ihmeellisiä juttuja. Tietysti haluankin pysyä tällaisena kokeellisena ruoanlaittajana ja yrittää löytää aina vaan parempia reseptejä tai omilla taidoillani kehitellä sellaisia. Läheskään aina nämä ihmeellisyydet eivät kuitenkaan tuota toivottua – tai edes hyvää – lopputulosta, joten olisi hyvä koota takataskuun sopiva arsenaali ”varmoja nakkeja”, sellaisia arkipäivän sankarireseptejä. Toisaalta myös se tosiasia, että Pikku-Kokki varttuu päivä päivältä ja pian olemme kaikki sen kuuluisan ”saman padan” äärellä, on saanut minut ajattelemaan arkiruokaa yhä enemmän. Toivoisin, että kuten minä nyt, myös Pikku-Kokki voisi aikuisena muistella niitä herkullisia kotiruokia, joita hänen lapsuudessaan kotona syötiin.

IMG_1586Tällaista arkiruokapaatosta siis tällä kertaa. Ja tässäpä oiva resepti nupullaan olevaan arkiruokasuosikkieni kansioon liitettäväksi, miedosti currylla maustettu broilerikeitto, joka valmistuu miltei silmänräpäyksessä. Suosittelen!

Curry-broilerikeitto

5 annosta

IMG_1581700 g perunaa
250 g porkkanaa
1 sipuli
500 g kukkakaalia
2 tl currya
1 rkl rypsiöljyä
500 g maustamattomia broilerinsuikaleita
10 dl kanalientä
0,5 tl suolaa
100 g tuorejuustoa

Kuori kasvikset. Paloittele perunat ja viipaloi porkkanat. Hienonna sipuli. Irrottele kukkakaalin kukinnot pieniksi suupaloiksi ja paloittele varsi.
Kiehauta curry öljyssä pannulla. Ruskista broilerisuikaleet. Lisää sipuli kuullottumaan.
Kumoa ainekset isoon kattilaan. Lisää kattilaan kanaliemi ja suola. Kuumenna kiehuvaksi.
Kumoa joukkoon perunat, porkkanat ja kukkakaalin varret. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla 10 min. Lisää kukkakaalin kukinnot ja keitä broilerikeittoa vielä 5 min.
Liuota broilerikeittoon tuorejuusto, älä enää keitä. Tarkista maku.

Sisilialainen lihapullakeitto ja uusi ystäväni orzo

Avainsanat

, , ,

Harvemmin ostan broilerin jauhelihaa. Nyt sitä kuitenkin Pikku-Kokkia varten tulin hankkineeksi ja kun muonitussuunnitelmani sitten muuttuivat, oli lihalle keksittävä uutta käyttöä. Kun samanaikaisesti kaapissa houkutteli uusi tuttavuuteni orzo, iskin heti kiinni muistaakseni Glorian Ruoka & Viini -lehdestä bongaamaani sisilialaisen lihapullakeiton ohjeeseen.

IMG_1530Keitosta tuli hyvää ja samalla tuli todetuksi, että hauska riisinjyvän muotoinen orzo-pasta sopii keittoihin vähintäänkin mainiosti. Sitä kannattaa siis suosia keitoissa laajemminkin. Lisäksi – toisin kuin jostakin syystä odotin – keiton pinnalla uiskentelevat broileripullat olivat yllättävän maukkaita. Kun edellä mainittuihin lisätään, että keitto valmistui miltei huomaamattoman helposti, ei tätä voi kuin suositella kokeilemaan.

P.S. Orzon löytäminen saattaa tuottaa hiukan ongelmia. Itse onnistuin löytämään sitä Mankkaan K-Supermarketista ja jostakin luin, että ainakin Stockmannin Herkussa sitä olisi saatavilla.

Sisilialainen lihapullakeitto

4 annosta

IMG_1527Broilerilihapullat:
400 g broilerinjauhelihaa
1 kananmuna
2 rkl korppujauhoja
1 tl kuivattua oreganoa
2 rkl sitruunamehua
0,5 tl rouhittua mustapippuria

Keitto:
1 (salotti)sipuli
2 valkosipulinkynttä
200 g myskikurpitsaa (Korvasin porkkanalla, mutta suosittelen käyttämään kurpitsaa. Myös bataatti voisi toimia hyvin…)
1 rkl oliiviöljyä
12 dl kanalientä
400 g tomaattimurskaa
1,5 dl orzo-pastaa
200 g kesäkurpitsaa

Pinnalle:
parmesaaniraastetta

Sekoita kulhossa jauheliha, kananmuna, korppujauhot ja oregano. Lisää sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita tasaiseksi. Siirrä taikina kylmään odottamaan keiton valmistumista.
Hienonna kuoritut sipuli ja valkosipuli. Kuori ja leikkaa kurpitsa noin sentin kuutioiksi. Kuutioi myös kesäkurpitsa. Kuullota sipuleita ja kurpitsaa kattilassa oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää kanaliemi, tomaattimurska ja pasta. Keitä hiljalleen noin 5 min. ja lisää sitten kesäkurpitsakuutiot. Keitä vielä toiset 5 min. tai kunnes pasta on juuri ja juuri kypsää.
Keiton kiehuessa pyörittele lihapullataikinasta kostutetuin käsin pieniä, noin 2 senttiä halkaisijaltaan olevia pullia. Lisää pullat liemeen, nosta lämpöä ja anna keiton kiehua vielä noin 5 min. niin että lihapullat kypsyvät.
Maista keittoa ja lisää suolaa tarvittaessa. Tarjoa keiton kanssa raastettua parmesaanijuustoa.

 

Pikku-Kokin keittiöstä osa 10: Mangolla hedelmöitetty kasvispasta

Avainsanat

, , , , , ,

Usein tuntuu siltä, että netistä on vaikea löytää vauvanruokaohjeita. Sinänsä jännä juttu, kun se kuitenkin tulvii ruokaohjeita ja -blogeja noin muuten. On vaikea edes keksiä sellaista ruokavaliota, jolle ei löytyisi omaa blogiaan – tai useita sellaisia – puhumattakaan kuinka paljon meitä tavallisia ruoka- ja leivontabloggareita piisaa. Silti ainakaan suomeksi vauvanruokaan perehtyviä blogeja ei ole kovinkaan paljon, pikemminkin päin vastoin. Ja vauvoja kuitenkin riittää, sellaisia ihan tavallisia, tavallista vauvanruokaa popsivia ihanuuksia.

IMG_1452Onneksi aiheesta sentään on tarjolla joitakin kirjoja. Sillä vaikka voisi ajatella, että vauvanruoka nyt syntyy tuosta vain, kunhan vain vähän keittelee ja survoo, niin ainakin minä olen sitä mieltä, että vauvatkin ansaitsevat vähän monimutkaisempaa muonitusta ja tulevat näin paremmin tutuksi laajemman makumaailman kera. Näinpä olenkin kerännyt hyväksi havaitsemiani reseptejä Pikku-Kokin keittiöstä -artikkeleihin kategoriaan Vauvanruoat toivoen, että jokunen piltilleen kokkaileva löytää näistä apua. Kannattaa tutustua, ainakin Pikku-Kokille ovat tehneet hyvin kauppansa.

Tällä kertaa esittelyyn pääsee mangolla hedelmöitetty kasvispasta, joka sopii hyvin myös broilerin tai lihan kumppaniksi. Reseptiin osviittaa antoi jo aiemmin mainitsemani Aila Paganuksen ja Helena Voutilaisen teos Herkullista kotiruokaa lapselle.

Mangolla hedelmöitetty kasvispasta

8 dl valmista sosetta

IMG_1472puolikas pienehkö kesäkurpitsa
1 pieni tai puolikas iso paprika
1 porkkana
pala purjoa
1,5 rkl rypsiöljyä
1 tl basilikaa
ripaus valkopippuria
2 dl spagettia tai muuta pastaa
1 purkki mangososetta

Pese ja suikaloi kasvikset. Leikkaa puhdistettu purjo renkaiksi.
Kuumenna pannulla öljy, lisää kasvissuikaleet sekä purjo ja kuumenna, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Mausta basilikalla ja valkopippurilla.
Keitä pasta kypsäksi tai hiukan ylikypsäksi. Valuta keitinvesi pastasta ja sekoita pasta kasvisseokseen. Lisää lopuksi mangosose.
Soseuta ja jaa sopiviin annoskokoihin pakastusta varten.

Kylmä kahvi kaunistaa : latte-suklaajuustokakku

Avainsanat

,

IMG_1434Reilu viikko sitten juhlittiin iki-ihanan mummini 80-vuotispäiviä. Juhlissa kaikki oli kohdallaan: ihmiset, tunnelma, ohjelma – ja tietysti ruoka; sitä oli riittävästi ja se oli hyvää. Mitä tarjoiluihin tulee, erityismaininnan ansaitsevat kuitenkin kakut, kaikki viisi tätini loihtimaa ihanuutta. Näistä viidestä itse pidin parhaimpana latte-suklaajuustokakkua ja näinpä en voinut vastustaa kiusausta tehdä siitä toisintoa siskoni tuleviin valmistujaisjuhliin, joiden kakut täyttävät vaivihkaa pakastintamme. No, uskoisin että tämä herkku maistuu sukulaisille uudestaankin, sillä kävipä ainakin minulle niin, että himoittu santsipala jäi mummin juhlissa saamatta.

Siis hyvä kakku, joka maistuu takuuvarmasti ainakin kaikille kahvin ystäville. Lisäksi tätä tehdessä tuli mieleen, että tässäpä myös oivallinen pohja lähes minkä sävyiselle suklaajuustokakulle tahansa. Itseäni kiinnostaisi – yllättäen – kokeilla jotakin lakritsaista, mutta uskoisin myös mintun maistuvan monille. Testatkaa ihmeessä, pelkkä suklaalevyn vaihdos riittää.

Tällä kertaa ei muuta. Paitsi tietysti vielä kerran: Onnea Mummi!

P.S. Ohje on peräisin Kakkuviikarin vispailuja -blogista, johon täytyykin ehdottomasti paneutua lähitulevaisuudessa tarkemmin… Kakkuviikarilta löydät ohjeen myös tämän juustokakun kiilteeseen, jonka itse jätin tekemättä, koska en sen kummemmin noista kiilteistä perusta.

Latte-suklaajuustokakku

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_1468Pohja:
200 g suklaa-kaurakeksejä
70 g voita

Täyte:
7 liivatetta
3 levyä (à 75 g) Cloettan Latte-suklaata
5 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta (Philadelphia-)tuorejuustoa
0,5 dl sokeria
200 g mascarponea

Hienonna keksit hienoksi muruksi. Sulata voi ja sekoita se keksimurujen kanssa. Painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle tiiviisti.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Sulata suklaa ja anna jäähtyä hetki. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sekaan tuorejuusto, sokeri ja mascarpone. Lisää lopuksi jäähtynyt suklaasula ja sekoita tasaiseksi.
Kuumenna tilkka vettä ja lisää siihen liotetut, puristellut liivatteet. Lisää liivateseos massaan varovasti samalla sekoittaen. Kaada massa vuokaan keksipohjan päälle.
Anna hyytyä jääkaapissa yön yli kelmulla peitettynä.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 55: Il Gabbiano; Italiaa ilmeessä, miksei makumaailmassakin

Avainsanat

, , , , ,

Kun lauantaina ruoka-aika on jo pitkälti todellisuutta, emmekä vieläkään ole tehneet elettäkään ruoanlaiton eteen, alkaa uhkaavasti vaikuttaa siltä, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää ulkoruokinta. Mitäpä siis? Koska haluamme pysytellä kotikonnuilla ja nauttia jotakin helpohkoa, tarkoittaa tämä näin espoolaisnäkökulmasta katsottuna ajelua johonkin ympäröivistä kauppakeskuksista. Pikaisesti pähkäiltyämme suuntaamme Selloon ja hampurilaisten kuvat silmissämme valikoimme kohteeksemme ravintola Retron. Koska paikka kuitenkin on harvinaisen täynnä ja jonoakin keittiössä riittää, päätämme jatkaa matkaa päätyen naapurissa sijaitsevaan italialaisravintola Il Gabbianoon.

IMG_1415IMG_1414 - Versio 2Puna-valkoruudulliset pöytäliinat, seinällä komeileva Aatamin luominen sekä saapasmaan kuuluisimpia kohteita kuvaavat valokuvat toivottavat vieraat tervetulleeksi sellaisella Italia-buustilla, että ravintolan kohdekeittiöstä ei voi erehtyä. Tuntuu, että tasoltaan ravintola sijoittuu jonnekin La Famiglian ja Mamma Rosan välimaastoon. No, katsotaan.

Koska tarkoituksena on nauttia ainoastaan suhteellisen yksinkertainen päivällinen, jätämme alkupalalistan tällä kertaa huomiotta ja hyppäämme suoraan pääruokien pariin. Minä valikoin listalta kana-pinaattisalaatin, jossa grillattu kanafilee saa seurakseen salaattipedille herkkusieniä, avokadoa, paprikaa, kurkkua, pinaattia, sekä hunajakastiketta (16,50€). Sieniä olisi saanut olla enemmän ja luvatut leipäkuutiot puuttuvat kokonaan, mutta muuten annos on kelpo, mielestäni täysin hintansa väärti ja sellainen mukava salaattiannos, jonka jälkeen tuntuukin siltä, että on syönyt salaattia. Niin ikään Aleksin kana-pestorisotto chilillä ja paprikalla maustettuna (16,50€) on hyvää ja jättää jälkeensä sopivan pikku poltteen.

Näin. Pääruoat saavat osakseen positiivista palautetta ja toisiin pöytiin purjehtivat pasta-annokset sekä pizzat näyttävät maukkailta niin ikään. Luulen, että paluu lienee tulevaisuudessa paikallaan. Kun jälkiruoaksi nautittu yksi pallo italialaista suklaajäätelöä lisänään kinuskikastiketta (4,50€) osoittautuu kokonaiseksi kulholliseksi, päättyy ateria tyytyväiseen olotilaan.

Kauppakeskusravintolaksi Il Gabbiano on hyvin miellyttävä ja hinta-laatusuhde on kohdallaan. Voin suosittaa!

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 2+/5

Kokonaisuus: 3/5

Kaalikeittoa, mummonam!

Avainsanat

, ,

Mummolassa minulle tulee aina jostakin syystä mieliteko valmistaa kaikkein tavallisimpia ruokia. Tällä kertaa viikon ruokalistalla olivat muiden muassa siskonmakkarakeitto, silakkalaatikko ja kaalikeitto. Siihen, miksi näin tapahtuu – ajaudun mummoruokamoodiin – ei tosin ole järin vaikea löytää vastauksia: Toinen niistä torkkuu sohvalla virkeän kahdeksankymppisen ruokalepoaan, toinen viettää kotona lomalesken lepoviikkoaan. Siis toisin sanoen: Mummi sanoo tykkäävänsä kaikesta – mutta arastelee kuitenkin heti, jos ruokaan lisätään jotakin vähänkin epäilyttävää, kuten banaania broileriin tai pinaattia kalaan, ja Aleksi sitä vastoin kavahtaa kauhusta, jos puhutaankin herkuista, kuten kaalikääryleet tai silakkapihvit. Näin ollen kaikki voittavat: Minä saan mummoherkkujani, mummi hyvää sekä turvallista kotiruokaa ja Aleksi ei joudu kärsimään perinneruokamieliteoistani. Oivallista!

IMG_1406IMG_1390Eilen vuorossa oli kaalikeitto, jonka keittelimme kaksissa naisissa vuorotellen niin keittäjän kuin lastenhoitajan rooleja. Olipas muuten maukasta keittoa, varmasti tulen keittelemään uudemmankin kerran, ainakin sitten minulle ja Pikku-Kokille, jos Aleksi on sitä mieltä, että kaalikeitto ei tunnu mieleiseltä vaihtoehdolta.

Iso annos syntyi alta aikayksikön ja kuten sanottua maku oli maukas. Kun tähän yhtälöön lisätään se, että ainekset eivät paljon kukkaroakaan rasita, voisi tätä pitää oikeana lapsiperheen arkiaterian malliesimerkkinä. Siis suositan! Kyytipojaksi mielileipää ja se on siinä.

P.S. Ihastuttava pata, peräisin pappa-vainaani sekatavarakaupasta.

Kaalikeitto

6 annosta

IMG_1396800 g valkokaalia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
250 g porkkanoita
400 g sika-nautajauhelihaa (myös naudan- tai lampaanjauheliha sopii mainiosti)
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1,3 l vettä
2 lihaliemikuutiota
10 kokonaista maustepippuria
2 laakerinlehteä
2 tl meiramia

Pinnalle:
persiljaa

Suikaloi kaali. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja paloittele porkkanat.
Ruskista jauheliha isossa kattilassa. Lisää joukkoon sipuli, valkosipuli ja porkkanat. Kuullota hetki. Mausta suolalla ja paprikajauheella.
Kaada vesi kattilaan ja kiehauta. Mausta lihaliemikuutioilla, pippureilla ja laakerinlehdillä. Sekoita joukkoon kaalisuikaleet.
Anna kiehua kannen alla puolesta tunnista tuntiin, kunnes kaali on kypsää.
Mausta lopuksi meiramilla ja tarkista maku. Ripottele pinnalle tuoretta persiljaa.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 9: Makaroninen bataatti-tomaattipata

Avainsanat

, , , , , ,

Oletteko kuulleet paikasta nimeltä Kätkänjoki? Luultavastikaan ette, mutta ehkä muistanette, kun loppusyksystä vietimme Pikku-Kokin kanssa laatuaikaa isomummin kera leipoen ja tulevan talven tuoksuista maalaisilmaa haistellen. Näin taas, tällä kertaa kevättuulia nuuhkien. Täällä Kätkänjoella, pienen pienellä etelä-pohjanmaalaisella sivukylällä.

Kuten edelliselläkin kerralla, myös tällä kertaa otin minä vastuun ruoanlaitosta, tai ainakin sen suunnittelusta, loppuunvienti tapahtui sitten lähinnä Pikku-Kokin soitteleman pillin mukaisesti. No, niin tai näin, valmista saatiin joka tapauksessa, niin meille aikuisille kuin tietysti Pikku-Kokillekin – joka muuten sunnuntaina saavutti jo hienon kahdeksan kuukauden virstanpylvään. Yksi hammaskin meinaa jo hiukan tuntua eli ei poikanen ehkä hampaattomaksikaan tule jäämään ja kohta saadaan sukeltaa jo syvemmälle sormiruokailun maailmaan.

Tällä kertaa esittelenkin teille jälleen jotakin Pikku-Kokin suuhun sopivaa, makaronista bataatti-tomaattipataa, johon sopii hyvin yhdistää lihaa tai kalaa tai vaihtoehtoisesti makustella ihan sellaisenaan kasvisateriana.

Vauvan makaroninen bataatti-tomaattipata

6 keskikokoista vauvan annosta

IMG_1350-1puolikas bataatti
pala purjoa
rypsiöljyä paistamiseen
1 valkosipulinkynsi
300 g tomaattimurskaa
oreganoa
ripaus mustapippuria
1,5 dl pastaa

Kuori ja raasta bataatti, hienonna purjo. Kuullota raastetta ja purjoa hetki öljyssä.
Hienonna kuorittu valkosipulinkynsi ja lisää joukkoon. Lisää myös tomaattimurska, oregano ja mustapippuri. Anna hautua hiljalleen kannen alla noin 20 min.
Keitä pasta ohjeen mukaan tai vähän yli ja sekoita keitokseen.
Soseuta sauvasekoittimella vauvasi tarpeiden mukaan.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 54: Pikku Kattila porisee, missäpäs muuallakaan kuin Tampereella

Avainsanat

, , ,

Totta kai talvilomaan yksi Tampere-päivä oli sujautettava. Ja totta kai Tampereen vierailuun yksi ravintolailta, onhan kyseessä ehkäpä jopa maamme ykköskaupunki, mitä ravintolakulttuuriin tulee; paljon hyvää ja maukasta olemme Tampereella kokeneet.

Tällä kertaa kohteeksemme valikoituu Pikkubistro Kattila, nimensä mukainen pienehkö, eräällä tapaa kodinomainen bistro. Suositus paikalle on saatu kulinaristisesti valveutuneelta tuttavapariskunnalta, jolta huonoja suosituksia ei tähän mennessä ole tullut, joten odotukset ovat korkealla. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Saapuessamme paikalle torstai-alkuillasta porisee Kattilassa jo mukavasti. Toinen puoli ravintolasta on jokseenkin täynnä, mutta tilaa on vielä reilusti jäljellä. Täyteen tupa ei tänään taidakaan tulla. Sisustuksesta silmiin pistävät ensimmäisenä jykevät tuolit sekä katosta riippuvat paksut havuköynnökset. Näistä elementeistä en voi valehdella pitäväni, vaikka muuten miljöö ihan miellyttävä onkin. Ensivaikutelma on joka tapauksessa kuitenkin selvästi plussan puolella.

Saamme palvelua pikaisesti ja teemme valintamme niin ruoka- kuin juomalistaltakin. Alkuun valitsen itse lakritsigraavattua lohta, joka tarjoillaan marinoidun fenkolin kera (11,50€). Annos on kaiken kaikkiaan maukas; lakritsi maistuu niin graavauksessa kuin IMG_5244rinnalle pirskotellussa kastikkeessakin. Jopa fenkoli, joka normaalisti ei sisälly erityisesti suosimiini raaka-aineisiin sopii kokonaisuuteen kuin nakutettu. Aleksin talvikurpitsakeitto sitruscremen kanssa (9,50€) toimii myös hyvin. Alkuruokaosiosta siis pelkkää positiivista sanottavaa.

IMG_1290Pääruoaksi tilaamme molemmat porsaanposkea omena-inkiväärikastikkeella kruunattuna (22,00€). Poskien seurana on kaskinauris-purjokakku sekä porkkanapyrettä. Komponenteista jokainen on maukas, mutta nyt löytyy jo jotakin huomautettavaakin. Annoksen suhteet ovat pahemman kerran pielessä. Lihaa on paljon – ja sitä todella on PALJON siinä vaiheessa, kun Aleksikin on valmis tämän myöntämään. Neljä poskipalaa, jotka saavat rinnalleen aivan liian vähän kastiketta. Myös nauriskakku on suhteellisen kookas, joten kokonaisuutena pääruoka-annos on vähintäänkin tarpeeksi iso. Tarpeeksi kaikkea, paitsi kastiketta. Molemmat olisimme luopuneet ainakin yhdestä poskesta ja toivoneet kastikekauhan käyttelijälle hiukan höllempää otetta.

IMG_1292IMG_5247Myös jälkiruokalistalta iskemme silmämme samaan annokseen ja pian pöytäämme kannetaan leipäritarit rinnallaan mallasjäätelöä, marjoja ja suklaakakkucrumblea (8,50€). Annos on ihan hyvä, ei missään mielessä erikoinen, ja jää eittämättä edeltäjiensä varjoon. Olisin odottanut parempaa ja totean vielä itseriittoisesti, että kotona saa parempia köyhiä ritareita.

Tällaista siis tällä kertaa. Miljöön ja ruokien lisäksi muutama sananen vielä palvelusta. Palvelua on, mutta siinäpä se. Ruoat tuodaan pöytään turhia turisematta ja vaikka pitkällinen odottelu ei koskaan hyväksi olekaan, saapuvat annokset ehkäpä jopa liian tiuhaan tahtiin. Välissä voisi hengähtää hiukan enemmänkin. Lisäksi on hassua, että vaikka Kattila mainostaa itseään ravintolana, joka valitsee kaikki raaka-aineensa vain parhaista tuotteista, näistä raaka-aineista ei kuitenkaan kerrota oikeastaan mitään. Viinit mainitaan luomuiksi. Mitä viineihin tulee, ne ovatkin vallan hyviä, huolimatta siitä, että pääruoalle tilaamani valkoviini kannetaan pöytään jo aivan turhan aikaisin, ennen alkuruokaa, jonka seurauksena saan nauttia viinini lämpimänä. Tästä siis hiukan miinusta niin ikään.

Vaikka Kattila ei kipuakaan koluamiemme tamperelaishelmien tasolle, tarjoilee sekin kuitenkin miellyttävän illallishetken. Pakko myöntää, että vähän olin pettynyt palvelun tasoon ja ruokaankin osittain, mutta odotukset olivatkin sangen korkealla, eihän Pikkubistro Kattila kuitenkaan nimensäkään perusteella fine dining -tasoa tavoittele. Kun kolmen ruokalajin ateria alkujuomilla ja viinilasillisilla kustantaa 114,50€, on mielestäni myös hinta-laatusuhde kunnossa ja Kattilalle kelpaa antaa suosituksen. Testatkaa toki!

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Pienet juustokakut suklaa- ja/tai karkkihiirille

Avainsanat

, , ,

Olen monesti kokenut turhautuneisuutta kaupan muffinssivuokien parissa. Uuniin matkustaa pellillinen mukavasti onnistunutta taikinaa tarkoin valituissa vuoissa, ulos taas tulee joukko lässähtäneitä leivoksia, joita paperiset vuoat eivät ole jaksaneet pitää ryhdissään. Opiskeltuani, että muffinssipelti toimii loistavasti paperisten muffinssivuokien alustana, pitäisi tämän ongelman kuitenkin olla historiaa. Muffinssivuoat pellille ja se on siinä, joukko ryhdikkäitä pikkukakkusia uunista ulos.

IMG_1257Siskon valmistujaisjuhlat lähenevät ja vapaan lomapäivän kuluksi leivoin pieniä juustokakkuja. Kakut pysyivät kuosissaan, kiitos edellä mainitun muffinssivuokakeinon. Ne myös maistuivat mainioilta ja mikä parasta niiden varioiminen on sangen helppoa ja näin ollen lopputulos on varmasti mieleinen. Suosittelen!

Itse testasin heti kahta erilaista makua, Snickersiä ja Marianne-Turkinpippuria, joista ensin mainitut koristin Susu- ja valkosuklaapaloin, toiset punssikarkein. Nam ja maiskis! Ohjeen nappasin Wicked Sweet Kitchen -blogista.

Pienet suklaiset juustokakut

10 kpl

IMG_1261-1IMG_1266Pohja:
175 g täytekeksejä (esim. Domino, Oreo, Dops)
1,5 rkl voisulaa

Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl ruokakermaa, rasvaa 15 %
0,5 dl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
50 g suklaata (esim. Snickers, Daim, Dumle) tai 1 dl karkkirouhetta (esim. Turkinpippuri, Marianne) Toki voit hyvin myös yhdistellä edellä mainittuja; vain mielikuvitus on rajana.

Koristeluun:
100 g konvehteja / suklaapatukoita yms.

Pue muffinssipelti 10 muffinssivuoalla.
Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa. Painele noin 1 rkl keksiseosta vuokien pohjalle. Esipaista 175-asteisessa uunissa 5 min. Ota uunista ja anna jäähtyä sillä aikaa kun teet täytteen.
Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi, noin 2 min. sähkövatkaimella. Lisää kerma ja sokeri, vatkaa muutama minuutti lisää. Lisää vaniljasokeri ja kananmuna, vatkaa nopeasti tasaiseksi seokseksi.
Paloittele suklaa pieniksi paloiksi ja kääntele joukkoon tai lisää taikinaan rouhe.
Lusikoi täyte vuokiin keksipohjien päälle. Paista juustokakkuja keskellä uunia noin 18 min. Sammuta sitten uuni ja avaa ovi raolleen, jätä juustokakut vielä 5 min. uuniin. Ota uunista ja anna jäähtyä.
Laita juustokakut vähintään 4 tunniksi jääkaappiin ja koristele sitten haluamallasi tavalla.