Omena- (ja kriikuna)varkaissa osa 2: kriikuna-omenahillo

Avainsanat

, , , ,

IMG_8411Hilloa, taas. Toivottavasti te kaikki ei-hilloisat ihmiset ette hylkää Tunnelmallisia siinä uskossa, että ajattelette sen muuttuneen hilloblogiksi. Ei, lupaan että tämä hullu hilloaminen loppuu heti, kun äitiliinin kanssa saamme omenasadon purkitettua, eli muutaman viikon sisällä. Jokunen uusi hilloidea minulla vielä on mielessä, joten aivan heti ette näistä hillotouhuista pääse.

Mutta tapahtumapaikalle palataksemme vanhempieni pihalla, siinä suuren omenapuun rinnalla elelee kriikunapuu, vanha ja tuottoisa. Vaikka sen antimet ovatkin parhaimmillaan tuoreena makusteltuina, on noistakin osa purkitettava talven varalle – jo yksin siitä syystä, että suuren sadon sattuessa niiden syöminen sellaisenaan käy lähes mahdottomaksi tehtäväksi, ellei sitten halua siirtyä pelkälle kriikunadieetille, jota en ehkä uskaltaisi lähteä suosittelemaan…

Tällä kertaa valmistui siis hilloa, jossa pääosaa näyttelivät kriikunat omenoiden tanssahdellessa enemmän taka-alalla. Toki halutessaan voi hedelmien suhteita muuttaa tai sokeria lisätä, mutta seuraavalla reseptillä syntyi mukavan kirpeä seos, sellainen happamammastakin pitävälle sopiva vaihtoehto.

Tässä siis taas yksi alkusyksyinen makumatkaehdotelma.

Kriikuna-omenahillo

IMG_84031 kg kriikunoita tai luumuja
350 g kotimaisia omenoita
1 sitruunan mehu
300 g hillosokeria

Poista kriikunoista kivet. Itse helpotin urakkaa leikkaamalla niihin pienet ristiviillot, käyttämällä niitä noin 10 sekuntia kiehuvassa vedessä ja jäähdyttämällä ne sen jälkeen jäävedessä, jolloin niiden kypsyminen lakkaa. Näin kriikunat pehmenevät ja kivet on helpompi irrottaa.
Kuutioi omenat.
Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä noin 10 minuuttia välillä sekoittaen.
Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi ja kaada kuuma hillo puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin ja sulje purkit. Säilytä viileässä tai pakasta.

Mustikka ja Turkinpippuri; Match Made in Heaven

Avainsanat

, , , ,

Fazerin Tyrkisk Peber, Turkinpippuri, on ollut eri tavoin osa elämääni hyvin pitkään. Sitä, minkä ikäisenä pääsin sen makuun, en kykene muistamaan, mutta muistan, kuinka jo alakouluikäisenä makustelin silloin myytyjä Turkinpippuritankoja, jotka sittemmin ovat jääneet jo historiaan. Miksiköhän muuten näin? No, joka tapauksessa monet ihmettelivät tapaani nautiskella tätä herkkua; kastaa se maitolasiin ja nuolaista, nam ja maiskis!

Joitakin vuosia myöhemmin lasiin Turkinpippureiden seuraksi kaatui jotakin hiukan maitoa ärjympää. No, näitä teini-iän Turkinpippuritouhuja ei tarvinnut kovinkaan montaa kertaa testailla. Seuraavaksi löysin Turkinpippureiden loistavuuden, kun tykästyin leipomiseen. Turkinpippurit ja leivonnaiset, mikä loistava yhdistelmä. Esimerkkinä mainittakoon Turkinpippurijuustokakku, jolla ihastutin valmistujaisvieraitani vuosia sitten. Hmm, tuo reseptiikka pitäisikin etsiskellä uusintakierrokselle…

Mutta sukeltakaamme takaisin tähän päivään, sinne marjoilla täytetyn pakastimemme syövereihin. Jos mummi poimi meille viinimarjat, niin huonommaksi ei jäänyt äiti, joka noukki mustikat. No, ensi vuonna teen sen itse (kuten kaikkina edellisinäkin syksyinä on tullut ajateltua). Niin tai näin, taitaa olla niin, että koskaan aiemmin en ole tullut tehneeksi mustikkahilloa. Seuraavaan reseptiin törmättyäni oli kuitenkin pakko kokeilla. Mustikka ja Turkinpippuri samassa sokerisessa purnukassa. Tämän uskaltaisi olettaa toimivan…

Niinhän siinä kävi, että taas pääsen ylistämään Turkinpippurin taikaa. Hillosta tuli erittäin hyvää ja se taitaakin olla paras hillokokeiluni vähintäänkin tänä vuonna, vaikka kilpakumppanit eivät totisesti jää vähiin. Joku voi ehkä ihmetellä tätä hilloamiseni määrää, mutta minkä sitä hillohiiri kutsumukselleen voi. No, hilloa aamupuuroon, hilloa iltarahkaan, sitä kuluu ja pitkä talvikin on tulossa. Kaupan hillot voi tänä vuonna toivottavasti jättää ostamatta.

Tässä siis eri hyvä reseptiikka kokeiltavaksi ja ainakin jälkiruokien yhteyteen suositeltavaksi – mikäli ei satu olemaan tällainen itseni kaltainen sokerihiiri, joka nauttii tätäkin karkkia vaikka siinä kuuluisassa aamukaurassaan.

Mustikka-salmiakkihillo

IMG_8332IMG_83325 dl mustikoita
0,5 dl vettä
1,5 -2 dl hillosokeria (alkuperäisessä Dansukkerin ohjeessa kehotettiin käyttämään 3 dl, mutta mielestäni lopputulos oli jo tällä määrällä vallan makea)
0,5 dl Turkinpippurirouhetta

Perkaa mustikat. Nosta kattilaan mustikat, vesi, hillosokeri ja karamellimurska. Anna kiehua 5 min.
Kuori vaahto pinnalta. Purkita kuuma hillo puhtaaseen ja kuumennettuun lasipurkkiin. Sulje heti kannella ja anna jäähtyä. Säilytä viileässä.

Omenavarkaissa osa 1 ynnä viinimarjastelua osa 2: punaiset pomppaavat pataan eli punainen omenasose

Avainsanat

, , , ,

IMG_8400Jos pakastimestamme löytyy aimo annos mummin viinimarjoja, ei jääkaappimmekaan huonolta näytä, mitä kausiruokailuun tulee. Tarvittiin vain vierailu vanhempien luona ja se pullisteli jo ihania, maukkaita kotipihan omenoita. Koska seuraava vierailu on jo nurkan takana, täytyi niiden parissa alkaa puuhastella pikimmiten.

Siis hilloa; uudenlaista omenahilloa, joka saa punaisista viinimarjoista sekä mukavan säväyksen makuunsa että ihastuttavan värinsä. Dansukkerin sivustolta löytynyt resepti toimi mielestäni hyvin, mitä nyt vähensin omassa versiossani sokerin määrää melko huimastikin. He suosittelivat käyttämään tähän annokseen 500 grammaa, minä käytin 300. No, makeaa tämä on edelleenkin, mutta minun makuuni. Tekee aamupuurosta tai iltarahkasta vallan mainiota. Kehotankin kokeilemaan ja säätämään sokerin määrää omia mieltymyksiä vastaavaksi.

Punainen omenasose

1 l valmista hilloa

IMG_8394700 g omenapaloja (tämä määrä pitäisi siis päätyä kattilaan, joten punnitse vasta peratut omenat)
300 g punaherukoita
1 dl vettä
300 g hillosokeria

Laita omenapalat, marjat ja vesi kattilaan. Keitä kunnes omenapalat ovat pehmeitä.
Soseuta ja sekoita joukkoon hillosokeri. Kuumenna kiehuvaksi sekoitellen, pane kansi päälle ja anna soseen kiehua lempeästi poreillen 10 min. Sekoita välillä.
Purkita kuuma sose puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin. Säilytä viileässä tai pakasta.

Tervetuloa vauva-arki!

Avainsanat

, , ,

IMG_8377Tällä viikolla se sitten alkoi, vauva-arki. Aleksi suunnisti töihin, minä ja Pikku-Kokki omiin puuhiimme. Ensimmäinen päivä sujui vallan mainiosti kävelylenkin, ostosten ja ruoanlaiton merkeissä; paras työpäiväni ikinä – sillä sitähän se lastenhoito kuitenkin tavallaan on, vaikkakin merkitykseltään aivan toista luokkaa, mikäli tavalliseen työntekoon verrataan.

Nyt kun meistä on tullut lapsiperhe, olemme päättäneet, että mahdollisuuksien mukaan pyrimme joka päivä yhteiseen perheateriaan. Vielä tämä tuskin tulee onnistumaan, mutta sanotaan, että nyt tätä on hyvä lähteä harjoittelemaan – Pikku-Kokin minulle suomien ruoanlaittomahdollisuuksien mukaan. Samalla olen myös pikkuhiljaa alkanut kaivaa muistojeni laatikoista lapsuuteni herkkuruokia, joihin reseptit löytynevät äitini aarteistosta. Mutta tuohon on aikaa vielä tovi; jos ensin päästäisiin Pikku-Kokin kanssa käsiksi niihin ensimmäisiin makuelämyksiin…

IMG_8382Kuusiviikkoisemme kanssa valmistimme ensimmäisen yhdessä vietetyn päivämme kunniaksi ”Kanaa Igorin tapaan”. Resepti, jonka Glorian Ruoka ja Viini -lehti valitsi vuoden 2014 hauskimmaksi blogiruoaksi on peräisin Peggyn pieni punainen keittiö -blogista. Koska lähtökohtani tämän ruoan valmistukseen oli jälleen kerran hyödyntää ”ruokaa rippeistä” -ideologiaani – raivaten näin samalla tilaa pakastimeen tulevan omenahillokauden varalle – sovelsin ohjeistusta omiin ainesosavarastoihini sopivaksi.

Tässä siis sangen smetanainen, helppoudessaan arkiaterialle sopiva resepti, jota kelpaa kyllä suositella.

Kanaa Igorin tapaan

4 annosta

IMG_8372400 g broileria (fileitä, suikaleita tai mitä nyt sattuu löytymään; itse käytin sekaisin fileitä ja ostamamme valmiiksi paistetun broilerin rippeitä)
punaista ja/tai keltaista paprikaa yhden paprikan verran
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
puolikas pienehkö kesäkurpitsa
35 g tomaattipyrettä
0,5 rkl sokeria
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta persiljaa
1 dl kanalientä
175 g smetanaa
maustekurkkua maun mukaan

Mikäli valitsemasi broilerit ovat raakoja, paista ne nopeasti kuumalla pannulla, niin että ne saavat kauniin värin.
Kuutioi paprikat sekä kesäkurpitsa ja hienonna sipulit. Kuullota kasvikset pannulla.
Lisää joukkoon tomaattipyre, sokeri, suola, mustapippuri, puolet persiljasta ja kanaliemi. Sekoita joukkoon myös smetana. Anna poreilla muutama minuutti.
Asettele broilerit uunivuokaan, (minä pilkoin fileet), ja kaada kastike niiden päälle.
Ripottele pinnalle maustekurkkua sekä lisää persiljaa.
Paista 175 asteessa 30-40 min.
Tarjoile kuskusin tai riisin kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 44: Parilla Steak House; perheystävällistä viihdekeskusruokailua Vantaalla

Avainsanat

, , , , ,

Eilen vietimme tältä erää viimeistä yhteistä vauvalomapäivää. Tänään kävi Aleksilla käsky sorvin ääreen, minä ja Pikku-Kokki jäimme siis oman onnemme nojaan. No, työpäivän mitta Ukkelin kanssa kuluu siivillä ja iltaisin saamme toki nauttia toisistamme koko perheen voimin ❤

Mutta takaisin eiliseen. Aleksi toivoi viimeiselle lomapäivälleen rentoa ravintolaruokailua ja koska tiedossa oli sateinen päivä, ajattelimme että sen voisi mainiosti sijoittaa vaikkapa kauppakeskukseen. No, tämä oli tietysti huomattavasti alun alkaen puntaroimaamme Haukilahden Paviljonkia epäromanttisempi valinta, mutta tuonnehan ehtii, sitten kun saamme seuraa auringostakin. Ja olihan tämä sentään vauvaloman päätös, siis perheravintola sopi tilanteeseen mainiosti.

Koska espoolaiskauppakeskuksia on tullut koluttua melko runsaasti, päätimme tällä kertaa kurkistaa Vantaalle ja huristelimme Viihdekeskus Flamingoon. Siinä mielessä reissu oli myös paluu menneeseen, että seurustelumme alkutaipaleella vierailimme täällä jostakin syystä melko tiheään. Tällä kertaa valitsemamme ravintola Parilla lukeutuukin ensimmäisiin yhteisiin ravintolakokemuksiimme. Silloin se toimi hyvin, katsotaan mikä on tilanne tätä nykyä.

IMG_8361IMG_8362Kuten yleisesti ottaen aina, kun olemme Flamingossa vierailleet, sen ravintolat ovat jälleen sangen vähäväkisiä. No, maanantai-iltapäivä. Piakkoin paikalle saapuu myös toinen vauvapariskunta, mutta muuten saamme melkolailla henkilökohtaista palvelua. Paikan miljööstä todettakoon, että ollakseen näinkin ketjupaikan näköinen ja oloinen, se on mielestäni viihtyisä tapetteineen ja takkoineen.

IMG_8366Meille melkolailla harvinaiseen tapaan päädymme samaan pääruoka-annokseen valitessamme listalta lihaburgerit (15,90€). Ja hyvä näin, annoskateus olisi muussa tapauksessa voinut olla mahdollinen. Burgeri on jättihyvä alkaen focacciatyylisestä sämpylästä, joka kätkee sisäänsä jauhelihapihvin, cheddarjuustoa, bbq-kastiketta, aiolia, marinoitua punasipulia, tomaattia, suolakurkkua ja salaattia. Myös pekoni, jonka ystävä en suuremmin ole, solahtaa annokseen mainiosti tehden minusta jo toistamiseen tyytyväisen valintaani; pohdinnoistani huolimatta en jättänyt pekonia annokseni ulkopuolelle. Nokkaa täytyy kuitenkin hieman koputtaa, sillä annokseen sisältyvä coleslaw ei vakuuta meistä kumpaakaan. Majoneesivelliä. Samoin ranskalaisten tilalle valikoimamme salaatti on pienoinen pettymys ja punasipulista puuttuu marinoidun punasipulin makeus oikeastaan tyystin. Mutta nuo ovat sivuseikkoja, joita on burgerin herkullisuuden tähden mahdollista katsoa läpi sormien.

IMG_3846Mitä jälkiruokiin tulee, ne saavat myös kiittää onneaan maukkaan burgerin niille petaamasta sangen suvaitsevaisesta vastaanottokomiteasta. Toisin kuin olisi pääruoan perusteella voinut odottaa, jälkiruoat ovat korkeintaan tyydyttävää luokkaa. Aleksi pitää mutakakkuannostaan (6,90€) maukkaana, joskin melko varmasti ainoastaan ravintolan toimesta sulattamana tai paistamana valmiskakkuna. Minusta taas tuntuu pitkälti siltä, että minulle tarjoiltu valkosuklaa-mansikkapannacotta (6,90€) taitaa niin ikään olla jonkinlaisen valmispussin tuotosta. Pannacotan päälle rakenneltu mansikkakiille on löysää, kuin koostumuksetonta kiisseliä.

Joka tapauksessa lähdemme Parillasta tyytyväisin mielin ja luulenpa, että vierailumme eivät lopu tähän. Burgerin kohdalla hinta-laatusuhde oli hyvä, jälkiruoan voi ensi kerralla jättää väliin – tai vaihtoehtoisesti nauttia vaikkapa varmasti hyvän jäätelöannoksen viereisestä Spice Ice -kojusta.

Parillalle siis osittain hieman varovainen suositus. Burgerimaistereita kehotan kuitenkin lämpimästi tutustumaan.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 2+/5

Kokonaisuus: 3/5

Windows Puhelin -sovellus on päivittynyt

Avainsanat

,

258x67_WPS_Download_blk

Rakkaat lukijamme,

IMG_3631Tunnelmallisia makuja Windows Puhelin -sovellus on päivittynyt. Sovellus oli alkuvuoden ajan epäkunnossa, mutta tilanne on nyt korjattu ja sovellus on parempi kuin koskaan aikaisemmin!

Jos liität sovelluksen puhelimesi aloitusnäytölle, näet heti uusien lukemattomien artikkelien lukumäärän sovellustiilessä. Uudet artikkelit ovat korostettuna myös sovelluksessa. Korjattuna on myös ongelma, joka tuli esiin, kun tarkasteli kuvia suurennettuina.

Uusien artikkeleiden korostuminen sovelluksessa

Uusien artikkeleiden korostuminen sovelluksessa

Uusien artikkeleiden lukumäärä sovellustiilessä aloitusnäytöllä

Artikkeleiden lukumäärä sovellustiilessä aloitusnäytöllä

Tunnelmallisia makuja -sovelluksen saat puhelimeesi joko ylläolevaa linkkiä klikkaamalla tai puhelimen sovelluskaupasta hakusanalla Tunnelmallisia makuja.

Tunnelmallisia herkkuhetkiä siis entistä helpommin – missä ja milloin vain!

Rapuja lasissa ja broileria vartaassa; Kotikolossa tuoksuu retroruokailu

Avainsanat

, , , ,

Pikku-Kokki täytti taas viikkoja, joten me vanhemmat saimme hyvän syyn valmistaa maukkaan aterian. Popsimme siis muutaman ruokalajin verran herkullisuuksia, mutta mitä tekikään päivänsankari? Nukkui onnensa ohi. Miten epäoikeudenmukaista tuo elämämme alku näin sivullisen silmin onkaan?! No, uni, maito ja lämpö, siinä pienokaisemme pyhä kolminaisuus – toistaiseksi.

IMG_8246Näin jälkikäteen ajateltuna suhteellisen simppeli ateriamme henki mielestäni vahvasti kultaista kahdeksankymmentälukua, ainakin mitä alkuruokaan tulee. Katkarapu, avokado ja majoneesi, siinä niitä oman lapsuusaikani uutuuksia, harvinaisempaa herkkua. Broilerivartaat halloumeineen ovatkin sitten enemmän tätä päivää.

Kasari tai ei, ateriamme oli joka tapauksessa onnistunut. Rapujen ja avokadon suurena ystävänä alkucocktailimme viehätti ilman muuta, mutta myös vartaat olivat erityisen mainioita. Mitään sen kummallisempaa niissä ei ollut, mutta meille uusi grillituttavuus, viinirypäle, vakuutti niin vahvasti, että nosto blogiin on paikallaan.

Eipä siis muuta kuin grillin ääreen ja retroilemaan.

P.S. Jos ei kutsua rapujuhliin satu tänä vuonna saapumaan – tai toki muutenkin – katkaravut voi vaihtaa vaikkapa jokirapuihin ja ”hienostella” vielä himpun verran enemmän…

Katkarapu-avokadococktail

Jätän tällä kertaa ainesosien määrät mainitsematta, jokainen valitkoon itse, kuinka haluaa niitä suhteuttaa. Lopputulos on varmasti maukas. Ehkä pientä osviittaa tarjoaa se, että itse käytin kahteen alkupala-annokseen puolikkaan avokadon.

IMG_8243katkarapuja / jokiravunpyrstöjä (suolaliemessä)
avokadoa
kurkkua
rucolaa
tilliä

Kastike:
majoneesia (minä kevensin hieman jogurttirahkalla)
sitruunan kuorta ja mehua
suolaa
mustapippuria

Kumoa ravut siivilään. Painele lusikalla liemi mahdollisimman tarkasti pois. Taputtele loput kosteudesta paperiin. Kumoa ravut kulhoon.
Halkaise avokadot ja poista kivet. Leikkaa hedelmäliha kuutioiksi, samoin kurkku. Sekoita rapujen joukkoon kevyesti nostellen.
Silppua rucola sekä tilli ja sekoita ne muiden joukkoon.
Mausta majoneesi sitruunankuoriraasteella ja mehulla. Lisää suola ja pippuri. Tarkista maku.
Sekoita kastike rapucocktailin joukkoon tai tarjoa erikseen.
Jaa rapuseos alkupalalautasille tai -laseihin.

Rypäle-broilerivartaat

6 annosta

IMG_8251500 g broilerin marinoituja fileepihvejä
200 g halloumia
200 g viinirypäleitä

Laita puiset grillitikut veteen likoamaan.
Huuhtele broilereista ylimääräinen marinadi ja paloittele ne.
Paloittele halloumi. Pese ja irrota rypäleet tertuista.
Pujota broilerit, halloumi ja rypäleet grillitikkuihin.
Grillaa vartaita kypsennyksen aikana käännellen, kunnes liha on kypsää.

Viinimarjastelua osa 1: vaniljaisen kardemummainen punaherukkahillo

Avainsanat

, , ,

Isomummin maukas ristiäislahja, purkki kaupalla kerättyjä ja perattuja viinimarjoja oli huippu. (Oi, jospa itsellänikin olisi energiaa vastaavaan vielä lähes 80-vuotiaana…)

Lahja, joka sujahti hetimiten pakastimeen – lukuun ottamatta karviaisia, jotka sujahtivat suuhun – otettiin eilen käyttöön, kun keittelin punaherukoista vallan herkullista hilloa. Mainittakoon tässä välissä, että mitä viinimarjoihin tulee, itse pidän juuri punaisista kaikista vähiten. Niitä en oikeastaan popsi sellaisenaan, kuten mustia tai karviaisia, mutta eri tavoin valmistettuna ne maistuvat kyllä hyvin. Keväällä keittelin muuten punaherukoista vispipuuroa, jota suosittelen suuresti kokeilemaan ja olemaan myös unohtamatta klassista mamman marjapiirakkaa.

IMG_8313Muutama sananen uusimmasta tekeleestäni. Hillosta tuli näillä sokerimäärillä tottahan toki erittäin makeaa, mutta ainakaan minua tämä ei haitannut. Parasta siinä on sen kardemummaisuus, joka yhdessä vaniljan maun kanssa siirtää sitä syödessä ajatukset jonnekin lettukestien, pannukakkujen ja korvapuustien maailmaan; siis oivallinen lisäkehillo näille herkuille. Tosin sopii tämä silmäksi aamupuuronkin päälle, testattu on.

Kannattaa tutustua tarkemmin, minä ainakin valmistan tätä tulevaisuudessakin.

Punaherukkahillo

5 dl (arviolta) valmista hilloa

IMG_83091 l punaherukoita
2 dl hillosokeria
0,5 dl vettä
2 tl vanilja-aromia / puolikas vaniljatanko
0,75 rkl kardemummaa

Mittaa punaherukat ja sokeri kattilaan. Lisää vesi, vanilja-aromi / halkaistu vaniljatanko ja kardemumma. Kiehauta ja keittele tämän jälkeen noin 10 min.
Kaada hillo puhtaisiin lasipurkkeihin ja sulje kannet. Säilytä jääkaapissa.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 43: Ravintola KW; ainakin yksi syy matkustaa Karjaalle

Avainsanat

, , ,

IMG_8281Hmm, mitäpä sitä olisi valmis tekemään burgerin eteen? Varmasti sitä sun tätä, mutta harvemmin kuitenkaan tulee ajettua pitkälti yli sataa kilometriä yhden – tai tässä tapauksessa kahden – purilaisen tähden. No, aurinkoisen maanantain kunniaksi me teimme sen, burgeriajelun. Matkan varrella tosin pistäydyimme katsomassa Raaseporin linnanraunioita ja Snappertunan mukavia maisemia, unohtamatta sitä, että tällä retkellä kartutimme myös kotimaisten paikkakuntien vierailulistaamme, olihan lopullinen päämäärämme Karjaa meille molemmille ennestään näkemätön kohde.

Aivan tuulesta temmattu tai oma äkkäyksemme tämä reissu ei kuitenkaan ollut, vaan karjaalainen ravintola KW tarttui haaviini joitakin aikoja sitten Sillä sipuli -blogia lueskellessani. Siellä kehuivat paikan hampurilaista loistoksi ja ajattelimme kyseisen herkun ystävinä jokunen päivä lähteä kokeilemaan itsekin. Kelpo kokeilu tuo KW kaiken kaikkiaan, joten kiitosta vaan Merituulille moottoripyörineen!

Käydäänpä siis kiinni omaan kokemukseemme. Maanantai-iltapäivänä ravintolaan astellessamme olemme ruokapuolen ensimmäiset vierailijat. Lounasaika tosin on jo takana, illallisaika vasta tulossa, joten tässä lienee osaselitys ravintolan autioon tunnelmaan. Kahvila-baarin puolella istuskelee silti jokunen.

Vastaanotto on lämmin ja valikoimme pöydän ravintolan ikkunan ääreltä. Yksinkertaisen tyylikäs sisustus on mieleeni ja tässä kohtaa onkin mainittava, että mitä ravintola KW:hen tulee ei kannata pelästyä sen karua ulkonäköä, kun sitä katukuvassa tarkastelee. Ruma kuori, kaunis sydän.

IMG_8294Ruokalista on mielenkiintoinen ja KW:n toast skagenin osuessa silmääni alan jo empiä burgerivalintaani. Ehkäpä kuitenkin salaatti toast skagenilla aloiteltuna? Aleksin loistoidea napata skagen puoliksi saa minut kuitenkin unohtamaan salaatin, burgerin takiahan tänne oikeastaan tultiin. Kun puolikkaamme saapuvat, koemme iloisen yllätyksen. Odotimme molemmat jotakin enemmän puolitetun näköistä, mutta eteemme kannetaankin kaksi aivan oikeaa pikkuversiota annoksesta. Huippua! Skagen talon omalla mallaslimpulla on todella maukas. Rucola, marinoitu punasipuli ja paahdetut kirsikkatomaatit sekä tilliöljy viimeistelevät annoksen. 4,00€ mieheen ei tästä kirpaise.

IMG_3789IMG_8298Hampurilaisten kohdalla poikkean kuitenkin hiukan suunnitellusta. Aleksin pitäytyessä hampurilaisessa talon sämpylällä (15,00€), minä valitsen KW:n raasepurilaisen (15,00€) eli toisin sanoen niin ikään talon sämpylän, joka täytetään savustetulla lohella, pestomajoneesilla, marinoidulla sipulilla, tomaatilla ja salaatilla. Aleksin hampurilainen käsittää kaksi pihviä, pekonia, cheddarjuustoa, marinoitua sipulia ja aiolia ynnä tomaattia ja salaattia. Lisäkkeeksi minä valitsen salaatin, Aleksi puolikkaat lohkoperunat ja puolikkaan salaatin. Tässä kohtaa täytyy taas kiittää KW:n laadukasta asiakaspalvelua. Ei nimittäin ole ollenkaan sanottu, että tällainen puolet ja puolet -versiointi on mahdollista mitä lisäkkeisiin tulee (kokeiltu on), mutta KW:ssä se onnistuu ”totta kai”. Pidämme molemmat annoksiamme hyvinä. Raasepurilaisessani parasta on lohen savuisuus, myös pestomajoneesi on mainiota, sitä tosin saisi olla enemmän, hiukan miinusta siis tästä.

Jälkiruoaksi otamme molemmat kaksi palloa jäätelöä kinuskikastikkeella (5,00€). Hyvää ingmanilaista popsii mielellään ja kinuskikastikekin taitanee olla itse tehtyä. Mums!

IMG_8287Siis kaiken kaikkiaan mehevä päivällinen, jonka jälkeen ajelu Espoosta Karjaalle ei tuntunut hukkaan heitetyltä. Voipi olla, että tämä jää kuitenkin ainoaksi vierailuksemme KW:ssä, mutta syy tähän on ehdottomasti sen sijainti, ei ravintola itse. Jos se sijaitsisi lähempänä elinympyröitämme, paluu olisi varmasti taattu. Vaikka hampurilaiset itsessään eivät lopulta olleetkaan aivan huippuluokkaa, paikka palveluineen jätti mieleen vain ja ainoastaan positiivisen jäljen. Ja 50,00€ tällaisesta päivällisestä on vähintäänkin käypä hinta.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5 (väkirikkaampana hetkenä lukema olisi varmasti ollut toista luokkaa)
Palvelu: 5/5

Kokonaisuus: 4/5

 

Kastekahvittelua

Avainsanat

, , , , , , , ,

Eilen vietimme vihdoin Pikku-Kokin kastejuhlaa. No, vihdoin ja vihdoin – poikahan on vasta kuukauden – mutta kuitenkin, pääsimme ainakin nimen piinallisesta varjelusta. Juhlat sujuivat kaikin puolin mainiosti; päivänsankari tuhisi miltei alusta loppuun perintömekossaan sylistä syliin kiertäessään, rankkasadekin ukkosineen väistyi tilaisuutemme tieltä.

IMG_8264Mutta postaukseni pääasiaan, siis kastekahveihin. Koska suolaisena purtavana tarjoilimme ainoastaan pinaattilettuja erilaisin sisuksin ynnä salaattia, keskityn tällä kertaa esittelemään kahvipöytämme makeita luomuksia. Muut olenkin tuonut ulottuvillenne jo aiemmin, mutta minttuinen vaahtokarkkipiirakka, joka sai kunnian kantaa kastekoristettamme, vauvaewokkia Kuolontähtikorissaan, pääsee tarkastelun kohteeksi vasta nyt. Tästä huolimatta linkitän myös muut kolme tähän tarinaani uudelleen johtuen siitä, että kaikkia niitä en vielä postaushetkellä ollut kunnolla päässyt maistamaan. Vieraat nauttivat kakuista kovasti, ja vaikka itse sanonkin, olivat ne kyllä herkullisia. Oma henkilökohtainen ykkössuosikkini oli valkosuklaalla kruunattu raparperipiirakka, ehdottomasti suurin yllättäjä taas sisältä ihanan taikinainen keksipiirakka. Puolukka-toffeepiirakka taas osoittautui yleisön suosikiksi, jota onnistuin nappaamaan vain pikkuruisen palasen. Myös minttuinen vaahtokarkkipiirakka vakuutti, joten kaiken kaikkiaan kakkukattaukseni onnistui mainiosti.

Resepti vaahtokarkkipiirakkaan löytyi Emman makeat piirakat -teoksesta, jota voin kutsua ainakin tämän hetken luottokirjakseni, mitä leivontapuuhiin tulee. Edellä mainituista myös keksi- sekä puolukkapiirakat valmistuivat Emman avuin.

Ihanat juhlat, ihanat piirakat  ❤

Minttuinen vaahtokarkkipiirakka

12 annosta

IMG_8058IMG_8257Täyte:
150 g vaahtokarkkeja
1,5 dl maitoa
2 tl piparminttuaromia
4 dl vispikermaa
vihreää elintarvikeväriä

Pohja:
225 g Oreo-keksejä
3 rkl voita

Kuumenna kattilassa keskilämmöllä koko ajan sekoittaen vaahtokarkit, maito, piparminttuaromi ja hieman vihreää elintarvikeväriä. Jatka kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Murskaa keksit. Sulata voi mikrossa tai kattilassa ja sekoita keksimuruihin. Painele keksimuruseos noin 24 cm kokoisen vuoan pohjalle ja reunoille.
Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi ja vatkaa nopeasti vaahtokarkkiseos kermavaahdon joukkoon. Levitä täyte pohjan päälle ja hyydytä piirakkaa jääkaapissa vähintään neljä tuntia.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.