Maistuu ihan… bologneselta

Avainsanat

, ,

Ruokaa valmistaessani odotan kahta asiaa. Ensinnä toivon sen olevan maukasta – hmm, kukapa ei – ja toiseksi toivon sen näyttävän hyvältä. Sillä vaikka ”puhtaus onkin puoli ruokaa”, niin kyllä kauneuskin on. Kaunis ruoka maistuu paremmalta – ja sitä on mukavampi tarjoillakin.

IMG_5117Tämä mielessäni antauduin seuraavan reseptin vietäväksi. Paljon mainostamani keittokirja Kasvisruokaa koko perheelle antoi taas näyttöä teoksen laatijoiden vahvasta osaamisesta, kun jonkin ajan päästä kattilassa poreili annos maukasta bolognesekastiketta, ilman jauhelihaa tosin. Tämän ruoan yhteydessä tutustuin myös mustiin belugalinsseihin, jotka varmasti jäävät käyttötuotteisiini.

Käsittääkseni bolognesella tarkoitetaan jauhelihaa sisältävää kastiketta, joten ruoan nimike, ”bolognese mustista linsseistä” saattaa kuulostaa hämäävältä. Kun valmista tuotosta maistaa, saa nimi kuitenkin merkityksensä, sillä tämä kastike todella maistuu hyvin paljon bologneselta. Ihan varmasti tulen tekemään tätä uudestaankin.

IMG_5162Asia josta en tämän ruoan kohdalla pitänyt oli sen ulkonäkö. Kastikkeesta tuli ruman väristä, ei ollenkaan kirjan kuvan mukaista punertavaa, vaan ruman ruskeaa. Syynä tähän varmasti oli balsamiviinietikka, jonka lisäystä ei reseptin mukaan pidetty välttämättömänä, mutta jota itse halusin maun vuoksi käyttää. Useat lähiaikoina valmistamani maukkaat bolognesekastikkeet ovat nimittäin sisältäneet juuri balsamicoa tai jotakin muuta viinietikkaa. Kirjan kuvan annokseen se suurella todennäköisyydellä on taidettu jättää laittamatta, kuten kuvasta otettu kuva vieressä kertonee.

Mutta siis suuri suositus. Ja jos Kasvisruokaa koko perheelle on vielä tutkimatta, kannattaa siihenkin käydä nopeasti käsiksi. Jatko-osakin, Lisää kasvisruokaa koko perheelle, on jo putkahtanut uunista ulos ja odotan innolla, mitä sillä on tarjota.

Bolognese mustista linsseistä

4-6 annosta

IMG_51241 porkkana
1 keltasipuli
1-2 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
1,5 dl mustia belugalinssejä
500 g tomaattimurskaa
2 dl ranskankermaa
2 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl sokeria
1 rkl balsamiviinietikkaa
ripaus juustokuminaa, jos pidät sen mausta
4 annosta spagettia (itse tarjoilin ohran kanssa, joka toimi myös hyvin)
(suolaa) ja pippuria
basilikaa tai oreganoa

Tarjoiluun:
parmesaanijuustoa

Kuori porkkana ja raasta karkeaksi raasteeksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota kasviksia öljyssä kattilassa ja lisää sitten linssit, tomaattimurska, ranskankerma, vesi, liemikuutio, sokeri, balsamiviinietikka ja halutessasi juustokumina.
Keitä raotetun kannen alla noin 25 min. kunnes linssit ovat mielestäsi sopivantuntuisia. Soseuta kastike sileäksi sauvasekoittimella tai keitä vielä vähän, jotta ainekset soseutuvat. Ohenna kastiketta tarvittaessa vedellä.
Keitä pasta sillä aikaa, kun kastike vielä kiehuu.
Mausta kastike maun mukaan suolalla, pippurilla sekä basilikalla tai oreganolla ja tarjoile pastan ja parmesaanin kera.

Mainokset

Ei kai Suomi vaan täytä vuosia -piirakka

Avainsanat

, , , , ,

Mennyt vuosi on saanut minussa aikaan sen, että kun jokin asia – usein esimerkiksi ravintolan ateriakokonaisuus – on ”kekseliäästi” nimetty ”Suomi 100”, nousevat minulla lähinnä karvat pystyyn. Kohta vuoden verran on tällä teemalla ratsastettu mitä ihmeellisimmillä tavoin. Alkaa hiukan uskottavuus kärsiä.

Yhden Suomi satasen tulin itsekin kesällä syöneeksi. Ravintola oli Mikkelin Bistro Vilee ja ruoka ihan kelpoa, osittain jopa todella kelpoa, mutta satavuotiseen isänmaahamme en tuostakaan ateriasta kovin montaa yhteyttä löytänyt. Pääruoaksi härkää ja jälkiruoaksi proseccossa marinoituja mansikoita näin joitakin mainitakseni…

IMG_5021Näin ollen en periaatteesta halua nimetä seuraavaksi parrasvaloihin pääsevää piirakkaani Suomi 100 -piirakaksi, vaikka tässä tapauksessa tuo olisi ihan aiheellista, kun ainesosia tarkastelee. Joka tapauksessa piirakka oli hyvää ja tätähän voi osuvasti tarjoilla vaikka tulevissa itsenäisyysjuhlissa. Sillä kyllähän tuo Suomen sata vuotta oikeasti on hieno juttu.

Maukas rahka-voipohja, Lunni leipoo -blogista bongattu, soveltui tähän oivallisesti ja sen resepti tuleekin varmasti käyttöön tulevaisuudessakin. Suositan siis kokeilemaan muillakin tavoin täytettynä.

Eipä siis muuta kuin itsenäisyysjuhlia suunnittelemaan, tästä on hyvä aloittaa tarjottavien tekeminen.

Leipäjuustoinen poro-kinkkupiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_5038Pohja:
125 g voita
125 g maitorahkaa
2,25 dl sämpyläjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 sipuli / 0,5 dl punasipulihilloketta
1,5 dl tuoretta persiljaa
100 g kinkkua
50 g kylmäsavuporoa
2 kananmunaa
120 g turkkilaista jogurttia
2 dl ruokakermaa / 1 dl kuohukermaa ja 1 dl maitoa
2 dl juustoraastetta
mustapippuria
150 g leipäjuustoa

Tee ensin pohja. Kuutioi voi kulhoon, kuumenna varovasti jotta voi pehmenee, älä kuitenkaan sulata. Sekoita joukkoon rahka, jauhot ja leivinjauhe. Lisää jauhoja tarvittaessa, kunnes taikina on rakenteeltaan helposti käsiteltävää. Hieman tavallista tahmaisemmaksi se joka tapauksessa jää.
Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle huolellisesti, myös reunoille. Laita kylmään odottamaan noin 30 minuutiksi.
Pistele pohjaan reikiä haarukalla ja esipaista noin 10 min. 200-asteisessa uunissa.
Tee esipaiston aikana täyte. Mikäli käytät sipulia, hienonna kuorittu sipuli ja persilja. Punasipulihillokkeen voit jättää sellaiseksi.
Kuutioi kinkku ja poro. Sekoita kaikki täyteainekset keskenään leipäjuustoa ja mahdollista punasipulihilloketta lukuun ottamatta. Kaada täyte vuokaan.
Kuutioi leipäjuusto. Asettele juustokuutiot täytteen päälle ja ripottele pinnalle vielä punasipulihilloketta.
Paista 200-asteisessa uunissa 35-45 min. Suojaa pinta tarvittaessa foliolla.

Kalkkunapiilo x 2

Avainsanat

, ,

Koska Aleksi ei millään muotoa arvosta kalkkunan makua – tai mauttomuutta – on tuo siivekäs varsin harvinainen vieras Kotikolossa. Minun mielestäni kalkkuna on kuitenkin ookoo ja muistaakseni olen joskus Pikku-Kokillekin ihan hyvin tuloksin siitä jotakin väkertänyt.

IMG_5059Näinpä lähdinkin tekemään seuraavaa kalkkunaruokaa ensisijaisesti Pikku-Kokille, mutta niin siinä vaan kävi, että alkuperäinen ruoka jalostuikin kahdeksi, joista toinen päätyi isompien kokkien lautasille. Siis kalkkuna-bataattivuokaa pienelle ja kalkkunapiirakkaa isoille, kaikki tykkäsivät. Hyvin maustettu kalkkuna on näin ollen hyvää – eikä sitä edes tunnista kalkkunaksi.

Seuraavat reseptit ovat helposti oman maun mukaisiksi muokattavissa, itsekin sovelsin niissä monia eri ideoita. Erityismaininta maukkaudesta menee tällä kertaa piirakkapohjalle, jonka reseptiikan aion ehdottomasti painaa mieleeni. Kiitos tästä Naiselle Talossa.

Kalkkuna-bataattivuoka

6 annosta

Huom! Tällä ohjeella kalkkunakastiketta tulee mielestäni bataattisoseeseen nähden reilu annos, joten ylimääräiselle kannattaa keksiä muuta käyttöä. Hyvä vaihtoehto on alla oleva kalkkunapiirakka. Toki kastikkeen voi kaiken käyttää vuokaankin, jolloin ruoasta tulee täyttävämpää.

IMG_50091 kg bataattia (minä korvasin puolet porkkanalla)
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
400 g kalkkunan jauhelihaa
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl kuivattua persiljaa
1 tl korianteria
1 tl juustokuminaa
0,5 tl chilirouhetta
400 g tomaattimurskaa
2 tl kuivattua oreganoa
(suolaa)
mustapippuria
ripaus muskottia
1 kananmuna

Kuori, keitä ja soseuta bataatit.
Kuori ja hienonna sipulit.
Kuumenna öljy paistinpannussa. Kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää kalkkuna ja mausta savupaprikalla, persiljalla, korianterilla, juustokuminalla ja chilirouheella. Paista kunnes kalkkuna on kypsää. Lisää tomaattimurska ja oregano. Kiehauta ja mausta (suolalla) ja mustapippurilla maun mukaan.
Mausta bataattisose muskotilla. Sekoita joukkoon kananmuna.
Lusikoi puolet bataattisoseesta uunivuoan pohjalle ja sen päälle kalkkunakastike. Levitä pinnalle loput bataattisoseesta.
Paista 200-asteisessa uunissa 35–45 min.

Kalkkunapiirakka porkkanaisella kaurapohjalla

Vuoallinen (ø 23 cm)

IMG_5057Pohja:
1 dl vehnäjauhoja (myös sämpyläjauhot toimivat hyvin)
1 dl kaurahiutaleita
0,5 tl leivinjauhetta
(0,5 tl suolaa)
100 g voita
1 dl hienoa porkkanaraastetta

Täyte:
400 g (kalkkuna)jauhelihakastiketta
150 g fetaa
100 g kirsikkatomaatteja
100 g turkkilaista jogurttia
0,5 dl maitoa
1 kananmuna
mustapippuria myllystä
kuivattua yrttiseosta

Koristeeksi:
tuoreita yrttejä

Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita melkein sula voi porkkanaraasteen joukkoon. Sekoita kaikki ainekset yhteen taikinaksi.
Levitä taikina öljytyn vuoan pohjalle ja reunoille.
Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 5-10 min.
Kuutioi feta ja halkaise kirsikkatomaatit.
Levitä esipaistetun pohjan päälle jauhelihakastike ja sen jälkeen fetakuutiot ja kirsikkatomaatit.
Sekoita jogurtti, maito ja kananmuna. Mausta seos mustapippurilla sekä yrteillä ja kaada vuokaan.
Paista 200 asteessa alimmalla tasolla 30-35 min. Mikäli haluat pintaan hiukan väriä, voit tämän jälkeen jatkaa paistamista keskitasolla vielä joitakin minuutteja.
Koristele tuoreilla yrteillä.

Hybridiherkkua: mojito-pannacotta

Avainsanat

, , , , , ,

IMG_4965Mojito on yksi suosikkidrinkkejäni – tai yksi niistä TODELLA harvoista cocktailmaailman tutuistani, mansikkamargaritan ohella se toinen, jonka silloin tällöin (en varmasti edes vuosittain) saatan tilata jopa ravintolassa. Pannacotta taas on yksi suosikkijälkiruoistani, yksi niistä erittäin monista sellaisista.

Kun yhdistää kaksi herkullisuutta, on toivottu lopputulos tietysti tuplaherkku. Ensimmäisenä mieleeni tällaisista onnistuneista hybridiherkuista tulee korvapuustijuustokakku, jossa kaksi suosikkimakua törmäävät ja muodostavat jotakin hurmaavaa.

IMG_4972Mutta pannacotta ja mojito, kuinkas heille kävikään? Hyvin. Rommi, lime ja minttu maistuivat sopivasti – eli hennosti – jogurtti toi lopputulokseen raikkautta sekä keveyttä ja liivate korvautui mainiosti hyytelösokerilla. Hyytelösokerilla hyydyttäminen oli minulle uusi juttu, mutta sangen mieluisa. Kasvissyöjävieraatkin arvostivat ja ajattelin, että raaka-aineeseen täytyy tutustua tarkemmin, tällainen juustokakkujen suursuosija kun olen. Tulen palaamaan asiaan, kokeilkaa tekin.

Ja testatkaa mojito-juustokakkua niin ikään. Juuri tuli mieleen, että miniversiona tämä voisi hyvin toimia esimerkiksi juhlien noutopöydässä tai illallisen ”esijälkiruokana”.

Jogurttinen mojito-pannacotta

4 annosta

IMG_49732 dl kuohukermaa
0,75 dl hyytelösokeria
3 dl maustamatonta jogurttia (ei rasvatonta)
1 limen raastettu kuori
2 tl vaniljasokeria
2 rkl rommia
0,5 dl tuoretta minttua

Koristeluun:
100 g (säilyke)mangoa
tuoretta minttua

Keitä kermaa ja hyytelösokeria kattilassa puolen minuutin ajan.
Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi, lisää jogurtti, pestyn limen raastettu kuori, vaniljasokeri, rommi ja tuore minttu hienonnettuna.
Annostele tarjoiluastioihin ja anna hyytyä vähintään kolme tuntia.
Soseuta mango sauvasekoittimella ja lusikoi annosten päälle. Koristele mintunlehdillä.

Karvisen kasvisruokapäivä

Avainsanat

, , , ,

Yksi italialaisen keittiön korvaamattomista lahjoista maailmalle on ehdottomasti lasagne. Tämä Pohjois-Italiassa luultavasti jo 1400-luvulla syntynyt uunissa paistettava pastaruoka on monella tapaa huippujuttu: mahdottoman maukas, monipuolisesti muunneltava, suhteellisen simppeli ja runsaudessaan riittoisa, siis oikeaa arkiruokien aatelia. Ja tietysti kissa Karvisen suosikkiruokaa.

IMG_4904Itse olen varmasti eniten tuttu jauhelihaversion kanssa, mutta joitakin kertoja – tai siis kerran – olen valmistanut myös kasvislasagnea. Tuo olikin varsin hyvää munakoiso-kesäkurpitsatäytteineen. Ohjeen voit käydä kurkistamassa täältä. Pikku-Kokki sen sijaan ei ollut tähän päivään mennessä päässyt kosketuksiin lasagnen kanssa. Näinpä kasvisruokavarastoja täydentäessäni päädyin linssilasagneen, joka osoittautuikin vallan toimivaksi konseptiksi.

Ensin lähdin ottamaan mallia Kananpoikien Bistrosta, joskaan omasta versiostani ei tullut gluteeniton, eikä myöskään vegaaninen. Myös suola, aurinkokuivatut tomaatit ja juusto – raejuustoa käytin hiukan – jäivät oman tekeleeni ulkopuolelle, olihan pääasiallinen tarkoitukseni kuitenkin muonittaa perheemme kokeista pienintä. Syntyi joka tapauksessa varsin maukas kokonaisuus, jonka kokeilua voin ehdoitta suosittaa. Itse tulen  varmasti tekemään tätä uudestaankin. Toki aurinkokuivatut tomaatit kastikkeessa ja juusto kuorrutuksessa olisivat eittämättä tehneet tästä vieläkin herkullisempaa, joten niiden lisäystä suositan niin ikään.

Eipä tähän hätään muuta kuin hyvän maanantain toivotus! Jospa lasagne vaikka tekisi siitä himpun verran mukavamman (mikäli siis sattuu suhtautumaan siihen Karvisen lailla).

Kasvis-linssilasagne

6 annosta

IMG_4911Linssikastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
(1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja)
1 dl punaisia kuivattuja linssejä / 290 g kypsiä linssejä
rypsiöljyä
1 tl paprikamaustetta
0,5 tl chilimaustetta
1 tl basilikaa
(suolaa) ja mustapippuria
2 rkl tomaattipyrettä
400 g tomaattimurskaa

Valkokastike:
2 rkl rypsiöljyä / voita
0,5 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
ripaus musta- / valkopippuria
(0,5 tl suolaa)

lasagnelevyjä
raejuustoa / juustoraastetta

Kuori ja hienonna sipulit, kuori ja raasta porkkanat. (Hienonna myös aurinkokuivatut tomaatit.) Huuhtele ja valuta linssit.
Kaada pannulle tilkka öljyä. Kuullota ensin sipulit. Lisää sitten porkkanaraaste. Mausta paprikamausteella, chilillä, basilikalla, suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon tomaattipyree ja kaada perään tomaattimurska. (Lisää joukkoon myös aurinkokuivatut tomaatit.) Mikäli käytät kuivattuja linssejä sekoita myös ne tässä vaiheessa joukkoon. Anna kastikkeen hautua 20 min.
Jos käytät kypsiä linssejä, lisää ne nyt joukkoon. Anna kastikkeen porista vielä 10 min. Tarkista maku.
Valmista valkokastike. Kuumenna öljy / sulata voi kattilassa. Kiehauta siinä jauhot. Lisää maito ohuena nauhana, sekoita kastike tasaiseksi. Anna kiehua muutaman minuutin ajan ja mausta.
Kokoa lasagne. Laita vuokaan vuorotellen linssikastiketta, valkokastiketta, raejuustoa ja lasagnelevyjä. Jätä päällimmäiseksi valkokastiketta ja raejuustoa.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 45 min.

Kyllä Pikku-Rouva keinot keksii -piirakka

Avainsanat

, , ,

Hmm. Pastavuokaa uunista ottaessani tajusin, että oli tullut tehtyä pieni virhe, kun olin jättänyt päällimmäiseksi kerroksen pastaa. Ylinnä olisi tietysti pitänyt olla kastiketta. Nyt minua katseli vuoasta kerros kivikovia makaroneja, joita edes täysihampainen ei viitsisi nakertaa – saati sitten Pikku-Kokki kuudella maitoversiollaan. No, onneksi pastat sai kuorittua erilleen ja vuoka oli muuten onnistunutta (muikku-pastavuokaa muuten, jos jotakuta kiinnostaa).

IMG_4868Kun minulla kerran oli purkillinen niin sanotusti kelvotonta kivimakaronia, päätin että sille oli keksittävä käyttöä. Lisäksi jääkaapissa sekä pakastimessa odotti uutta kotia aimo määrä muita aineksia, joten lyhyen henkilökohtaisen aivoriihen jälkeen päädyin tekemään, yllätys, yllätys, piirakkaa. Joku saattaisi ihmetellä kaikkea tätä vaivaa vain makaronin tähden, mutta mielestäni tässä voittivat kaikki: töistä palaavaa Aleksia odotti piirakantuoksuinen koti, minua ilahdutti lisäksi se, että teholeikkurin läpi kulkeneet makaronit tuottivat piirakkapohjaan oikeastaan melko mukavan tvistin. Hih, kyllä Pikku-Rouva keinot keksii.

Täyte oli sitten perinteisempi, kinkkua, tomaattia, fetaa sekä pestoa, ja sellaisenaan tottahan toki toimiva. Eli kaiken kaikkiaan onnistunut piirakka jälleen kerran. Pikku-Rouvan piirakkapaja kiittää kiinnostuksestanne.

Pestoinen kinkkupiirakka makaronisella pohjalla

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_4865Pohja:
2 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin pastavuoan päällä kivikoviksi muuttuneita makaroneja sekä kuivaa ruisleipää, jotka ajoin teholeikkurin läpi vesitilkan kera)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Täyte:
Tällä kertaa en sen kummemmin punninnut käyttämiäni täytteitä, kukin mitoittakoon omien mieltymystensä mukaan.

kinkkua
fetaa
miniluumutomaatteja
basilikanlehtiä
1 kananmuna
1 dl kermaviiliä
1 dl kermaa
mustapippuria myllystä
2 rkl pestoa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Kuutioi kinkku ja feta, siivuta tomaatit, silppua basilikan lehdet. Asettele edellä mainitut pohjan päälle.
Sekoita keskenään kananmuna, kermaviili ja kerma. Mausta pippurilla. Kaada seos täytteiden päälle. Ripottele pinnalle vielä pesto.
Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Mitäpä muikuista -pasta – ja taas kalan poskia punoittaa

Avainsanat

, , ,

Kun viimeksi muikkukaupat tehtyäni ja niistä laatikon valmistettuani ”nautiskelin” koko loppupäivän ihastuttavasta muikkuaromista ympärilläni, olin tällä kertaa kaukaa viisas – sekä ehkä hiukan laiska – ja ostin muikkuni perattuina. Selkäruoto oli silti tallella, joten kumihanskoillekin tuli käyttöä. No more muikkuparfyymi!

IMG_4852Viimeksi tein siis muikuista hieman perinteisempää perunaista muikkulaatikkoa, tällä kertaa halusin kokeilla niitä pastan kera. Syntyi muikkuisa makaronilaatikko, ihan kelpo sellainen. Tosin lohi tai tonnikala olisivat voineet säväyttää tässä vielä hieman enemmän – etukäteen ounastelinkin miten muikku ja tomaatti tulevat toimeen keskenään, mutta tulivat ne ihan hyvin. Ensi kerralla taidan kuitenkin kokeilla kalalajin vaihtoa. Joka tapauksessa kiva muikkukokeilu tämäkin.

P.S. Kannattaa tosiaan muistaa säästää hieman tomaattikastiketta päällimmäiseksi kerrokseksi, sillä muuten uunista ulos tulee sangen hyvin paistuneilla – siis kivikovilla – pastoilla kuorrutettu vuoka. No, minä tietysti löysin noillekin uusiokäyttöä (teholeikkurilla muusiksi ja piirakkapohjaan), joten tilanne ei ollut kovinkaan vakava. Pikku-Rouva kyllä keksii keinot ruokahävikin eliminoimiseksi…

Muikku-pastavuoka

4 annosta

IMG_4853200 g tummaa pastaa (minä käytin fusillia)
1 sipuli
0,5 rkl rypsiöljyä
400 g tomaattimurskaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl rosmariinia
1 tl timjamia
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria
300 g muikkufileitä (tai lohta kuutioina / tonnikalaa)
0,5 l maitoa
2 kananmunaa
suolaa
1 rkl maissitärkkelystä

Keitä pasta. Kuori ja pilko sipuli ja kuullota öljyssä pannulla, lisää tomaattimurska ja mausteet.
Valmistele kala sopivaan muotoon, muikut voi jättää kokonaisiksi fileiksi.
Sekoita munamaidon aineet keskenään.
Öljyä vuoka ja kaada pohjalle puolet pastasta, lisää kala ja suurin osa tomaattikastikkeesta, sitten loput pastasta ja kastikkeesta.
Kaada munamaito vuokaan ja kypsennä 180 asteessa uunin alaosassa reilu tunti, kunnes laatikko hyytyy ja saa kauniin värin.

Punastunut uunikala

Avainsanat

, , ,

Kuten taannoin kalaseljankan kohdalla totesin, ei pakastekala ole hullumpi raaka-aine. Ei se nyt tietenkään mikään herrojen herkkukaan ole, mutta ihan harmiton kuitenkin, sellainen arjen apuri, joka ei tee kiusaa kukkarollekaan.

IMG_4799Näinpä otin yhtenä otollisena hetkenä – Pikku-Kokki taisi keskittyä matkakosmetiikkani järjestelyyn – sopivan tuntuiset ainekset esiin ja miltei kirjaimellisesti heittelin ne uunivuokaan. Tämän ruoan valmistuksessa ei tämän jälkeen oikeastaan odotusta lukuun ottamatta muuta tarvinnutkaan tehdä, joten kyseessä on todellinen taaperoperheen unelmaruoka. Olen muutenkin huomannut, että näinä päivinä, kun aikaa on paljon, mutta oikein mitään ei saa tehdyksi, on uuni oivallinen ystävä.

IMG_4803Tomaattisesta uuniseistä tuli odotettua maukkaampaa, jonka lisäksi tomaatti värjäsi kalpeat kalakuutiot mukavan punaisiksi. Tämän ajattelin lisäillä arkiruokakavalkadiini. Nyt keitin kumppaniksi perunoita, mutta ehkäpä joskus voisi kokeilla vaikkapa niin, että vuokaan lisäisi riisiä ja toki enemmän nestettä, jolloin syntyisi kätevä yhden padan kalarisotto. Juu, tätä kokeilenkin ensi tilassa. Kokeilkaa tekin!

Tomaattinen uunisei

4 annosta

IMG_4796300 g pakastekalaa (minulla oli kalakuutioita)
puolikas purjo
3-4 tomaattia
sitruunamehua
suolaa
rakuunaa
400 g tomaattimurskaa
2 dl ruokakermaa (osan voit hyvin korvata maidolla)
tuoretta tilliä

Mikäli et käytä kalakuutioita, paloittele puoliksi sulanut pakastekala.
Suikaloi purjo ja viipaloi tomaatit. Aseta voideltuun uunivuokaan sekaisin kalapaloja, purjosuikaleita ja tomaattiviipaleita. Valuta päälle hieman sitruunamehua. Ripottele pinnalle suolaa ja rakuunaa. (Minä tein taaperotyyliin ja jätin suolan pois, mikä teki lopputulokselle mielestäni yllättävän vähän hallaa.)
Sekoita tomaattimurska, ruokakerma sekä tilli ja kaada kastike vuokaan. Paista 200 asteessa noin 40 min.
Tarjoa esimerkiksi perunamuusin tai muiden valitsemiesi lisukkeiden kera.

Täysipainoista kasvisruokaa niin taaperolle kuin hieman vanhemmallekin taapertajalle: intialainen kasvistagine

Avainsanat

, , ,

Kuluva vuosi on varmasti ollut elämässäni se vuosi, josta olen käyttänyt kaikista eniten aikaa sen miettimiseen, mitä ruokaa valmistaisin. Syy tähän on tietysti Pikku-Kokki, tälläkin hetkellä välipalalautasensa parissa nautiskeleva taapero. Sillä niinhän se on, että mikäli haluaa syöttää lapsensa hyvin ja terveellisesti, on asiaan hiukan perehdyttäväkin. Tai ainakin minun oli niin tehtävä. Mutta en suinkaan valita, tämä on ollut vallan mielenkiintoinen ruokaseikkailu – ja tietysti jatkuu yhä vain.

IMG_4740Kuten olen monesti kertonut, olen Pikku-Kokin kohdalla pitänyt lähtökohtana sitä, että toinen päivän kahdesta lämpimästä ateriasta on kasvisateria. Juuri nämä kasvisruoat ovatkin tuottaneet ehkä eniten päänvaivaa, sillä vaikka minä pidän valtavasti kasvisruoasta, en kuitenkaan ollut sitä tähän mennessä – ainakaan ajatuksella – niin paljon valmistanut. Mutta nyt siis olen.

Jotta kasvisateriasta tulee pienelle kasvavalle ihmiselle täysipainoinen on sitä mielestäni mietittävä vielä vähän liha- tai kala-ateriaa tarkemmin. Todella hyviä kasvisaterian pääraaka-aineita ovat esimerkiksi linssit sekä muut herneet ja palkokasvit tai vaihtoehtoisesti kananmuna. Myös kvinoaan olen tutustunut vasta nyt Pikku-Kokille ruokaa valmistaessani.

IMG_4746Tällaista siis tällä kertaa. Mutta on tässä toki reseptillekin tarkoitus antaa tilaa. Kuten arvata saattaa, kasvisreseptille. Kehotan kokeilemaan seuraavaa kasvistaginea, joka ainakin meillä maistui niin isommille kuin pienemmillekin kokeille. Makua siinä oli mielestäni tarpeeksi ihan ilman suolaakin, vaikka itse en edes aivan täysiä mausteannoksia viitsinyt Pikku-Kokin vuoksi pataan laittaa.

Meillä tagine mutusteltiin kuskusin kera. Pakastimeen piilotetun loppuosan taas ajattelin sovittaa yhteen naanleivän ja jogurttikastikkeen kanssa, vaihtoehtoja olisi toki monia muitakin.

Syyspäivän jatkoja toivotellen!

Intialainen kasvistagine

4 annosta

IMG_47552 sipulia
2 porkkanaa
1 rkl öljyä
pieni kukkakaali
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl kurkumaa
1 rkl Garam masalaa
(0,5 tl suolaa)
2 dl punaisia linssejä
5 dl vettä

Kuori ja kuutioi sipulit ja porkkanat. Kuullota kevyesti öljyssä ja anna hautua padassa. Lisää paloiteltu kukkakaali, raastettu inkivääri ja mausteet. Sekoittele hetki.
Huuhtele ja valuta linssit. Lisää pataan linssit ja vesi. Hauduta kannen alla noin 15 min. Lisää tarvittaessa hieman vettä.
Tarjoa esimerkiksi kuskusin, naanleivän ja/tai jogurttikastikkeen kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 62: Lipuva illallinen, jazzilla maustettuna

Avainsanat

, , , , , ,

llallisristeilyt ovat usein olleet miellyttävä osa ulkomaanmatkojani. Olen illallistanut erilaisilla aalloilla ainakin Budapestissa, Roomassa, Istanbulissa, Lontoossa ja Pariisissa. Mikseipä siis kokeilla vastaavaa Helsingissäkin, kun näillä omilla lähilaineilla kerran tällaisia mahdollisuuksia tarjotaan?

IMG_4696Monesti mielessä käynyt idea illallisristeillä kotikaupungissa – tai tarkemmin sanottuna entisessä kotikaupungissa – pääsi vihdoin toteutukseen, kun kesällä huomasin ei ollenkaan hullummalta kuulostavan mahdollisuuden hypätä elo-syyskuussa Helsingin saaristossa risteilevän jazzlaivan kyytiin ja nauttia samalla ahvenanmaalaisen Michael Björklundin suunnittelemasta skandinaavisesta menusta. Matkanjärjestäjä oli nimeltään Strömma Finland ja kelluva ravintolamme M/S Aava.

IMG_4704Kun sateisen perjantain päätteeksi nousemme Kauppatorilla Vanhan Kauppahallin edustalla jo moottoreitaan virittelevään alukseen, pilkistää aurinkokin jo hieman pilven takaa. Saamme siis taivaalle miellyttävän matkaseuralaisen. Niin ikään laivan ravintolasalissa on mukavan lämmin tunnelma, ruokailijoille varatut paikat ovat melko pitkälti täytetty. Tilaamme alkuun lasit kuohuvaa ja kilisteltyämme keskitymme seuraamaan paattimme laiturista irrottautumista. Tai oikeastaan kuuntelemaan sitä, sillä moottorin pauhu on melkoinen. Samalla estradille siirtynyt esiintyjäkaksikko, jazzkitaristi Teemu Viinikainen ja pianisti Janne Maarala, lämmittelevät jo välineitään. Tiedossa on ”Kultaiset jazz-ikivihreät” -nimikettä kantava ilta eli mestarisäveltäjien teoksia lähinnä Broadway-musikaalien ja Hollywood-filmien tiimoilta.

Jazzin alkaessa myös ravintolasalissa nousee volyymin taso yhä korkeammalle. Soitanta on todella kovaäänistä, jonka vuoksi seuralaisiaan kuullakseen on ihmisten niin ikään mahdotonta vain puhua, joten lopputulos on tässä suhteessa epätoivottu. Laivan moottori sentään on alkuyskänsä jälkeen hiljentynyt. Joka tapauksessa musiikin olisi suonut olevan huomattavasti enemmän taka-alalla ja nyt tuntuukin siltä, että sen ajoittain tauotessa tunnelma jopa paranee.

Mutta ruokaan, sehän se kuitenkin on tuo iltamme odotetuin osa. Ja totta puhuakseni myös se, että sitten äitienpäivänaaton emme ole Aleksin kanssa päässeet – tai jos ihan tarkkoja ollaan edes oikeammin halunneet päästä – illallistamaan ilman Pikku-Kokin hurmaavaa seuraa. Nyt kuitenkin tuntuu melko ihmeelliseltä vain istua ja odotella rauhassa, mitä kokit ovat Michael Björklundin ohjeistuksella saaneet aikaan.

Tuntuu tylsältä taas koputtaa nokkaa, mutta ihan vertailumielessä on todettava, että tämä oli ensimmäinen illallisristeily, jossa hintaan ei sisältynyt minkäänlaista alkumaljaa. Vaikka se olisikin varmasti tuonut hintaan joitakin euroja korotusta, olisi tämä mielestäni ollut sangen mieluinen lisä, sellainen tunnelmannostattaja. Samoin tuntui hiukan erikoiselta, että ruoan ympärille ei oltu suunniteltu minkäänlaista juomamenua. No, saihan noita tilailtua ihan itsenäisestikin.

Ruokailuvaihtoehtoja laivalla on kaksi, kolmen (36,50€) tai viiden (49,00€) ruokalajin menu, jotka ovat valittavissa joko lihaa ja kalaa sisältäen tai kasvisvaihtoehdoin. Me otamme viisi ruokalajia lihalla ja kalalla, jolloin liikkeelle lähdetään savukirjolohen voimin. Ulkomuodoltaan annos on todella vaatimaton, mutta maut siinä ovat jokseenkin kohdallaan. Kastelholm-juusto ja siitä valmistettu kastike, pikkelöity punasipuli, kurkku ja krutongit – retiiseistä en suostu pitämään näinkään hyvässä seurassa – muodostavat kalan kanssa oivallisen joukkueen, joka pelaa hienosti yhteen. Ainoa, jota moitin on jo edellä mainittu esillepano. No, lohtakin olisi kernaasti saanut olla hiukan enemmän. Toinen alkuruoka, lihapuolen edustaja, on ilmakuivattua kinkkua ja ruskistettua parsaa, kumppaneinaan pähkinöitä, kurkkua, vuohenjuustoa ja ruskistettua omenaviinietikkaa sekä yrttisalaattia. Mielestäni annos on todella maukas.

Väliruoaksi saamme kuohkeaa rapukeittoa ravunpyrstöillä, tomaatinfileillä ja tillikreemillä kruunattuna, rinnallaan krassitoast. Keitto lisukkeineen on erittäin hyvää, jos yhden pienen seikan unohtaa. Se ei ole lainkaan kuohkeaa, pikemminkin päinvastoin. Joko kokki on epäonnistunut tai sitten kuohkeus on jäänyt matkan varrelle; en usko, että tämä on se, mitä haetaan, kun annos on nimetty kuohkeaksi. Niin tai näin, maku on kaikesta huolimatta kohdallaan.

IMG_4718Pääruoan epäonnistuminen menee ilman muuta laivan piikkiin. Meille tarjoillaan timjamivoissa paistettua karitsanfileetä ja kevätsalaattia sokeriherneistä, pinaatista, retiisistä ja palsternakasta sekä vaahdotettua käärmeenlaukkavoita, redusoitua punaviinietikkaa ja perunaleivosta. Liha on hyvää, samoin perunaleivos, eikä kokonaisuudessakaan itse asiassa ole vikaa, paitsi että ruoka on suurilta osin kylmää. Ainoa lämmin asia lautasellani on perunaleivos. Näin ollen kastike ei maistu oikein miltään, eikä lihakaan pääse missään mielessä oikeuksiinsa. Harmi juttu, mutta ymmärtääkseni laivalla ei ole keittiötä ja näin ollen jokin on tainnut mennä ruoan kuljetuksessa tai säilytyksessä pieleen. Ehkäpä tässä piilee syy myös rapukeiton kuohkeuden uupumiseen.

IMG_4729Olemme ajelehtineet jo jälkiruokavaiheeseen ja eteemme purjehtiikin raikkaan näköinen viritelmä. Vaikka crème brûlée tuoreilla mansikoilla sekä mansikkasorbetti sopivat hyvin päättämään tämän tyyppistä ateriaa, nousee mieleeni heti epäilys siitä, kuinka hyvin tämä kaksikko tulee toimeen keskenään. Ja juuri näin, molemmat ovat hyviä omina itsenään, mutta yhteen ne eivät mielestäni sovi. Pieni miinus siis tästäkin.

Siinä siis se, tunnenpa itseni kovin kriittiseksi tällä kertaa. Laiva olosuhteena asettaa toki omat haasteensa, mutta jostakin syystä odotin ehkä himpun verran parempaa. Vaikka niinhän se usein – tai aina – ulkomaillakin on ollut, että ei sitä matkan parasta ateriaa illallisristeilyltä napata. Mutta siitä viis, nämä ovat mukavia kokemuksia. Ja oli tämä kotimainenkin versio, vaikka tunnelma ei ihan noita ulkomaisia vastaaviaan saavuttanut. Lopulta tuntui siltä, että tulihan tämä aikamoisen tyyriiksi, kun risteilystä ruokineen kaksi henkilöä maksoi 160,00€ ja siihen juomalasku päälle. No, hampaankoloon ei kuitenkaan jäänyt mitään ylimääräistä, vaan saimme viettää onnistuneen illan. Uskoisin, että turistina tämä tuntuisi vielä asteen verran rikkaammalta kokemukselta.

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3/5