Kana-linssikeitto takatalven tappajaksi

Kun viikkoa ennen vappua saa herätä lumikaaokseen ja pikkupakkaseen, lienee ihan sallittua lisäillä blogiinkin muutama lämmittävä keittoresepti. No, linssikeitto on aina hyvää ja juuri tämä versio yksi suosikeistani. Superhelppo keitto sisältää kanaa ja lehtikaalia, mutta kasvisversion voi valmistaa vaikkapa tofusta ja jos lehtikaali ei kuulu suosikkeihin, voi sen sijaan valita esimerkiksi pinaattia.

Toivottavasti seuraavaksi valmistetaan jotain hieman keväisempää.

Kana-linssikeitto

4 annosta

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
pieni pala inkivääriä
0,5-1 punainen chili (toivotun tulisuuden mukaan)
2 dl punaisia linssejä
muutama lehtikaalinlehti
1-2 rkl öljyä
0,5-1 tl juustokuminaa
300 g (maustamattomia) broilerin suikaleita
4 dl vettä
400 g tomaattimurskaa (itse tehty best)
1 kanaliemikuutio
1 rkl soijakastiketta
2 dl kookosmaitoa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta inkivääri, silppua chili. Huuhtele linssit siivilässä. Huuhtele lehtikaalinlehdet, poista kova lehtiruoti ja revi lehdet suupaloiksi.
Kuullota sipuleita, inkivääriä ja chiliä juustokuminan kanssa öljyssä kasarissa tai kattilassa hetki. Lisää broilerisuikaleet ja jatka paistamista vielä hetki.
Lisää vesi, tomaattimurska, liemikuutio ja soijakastike sekä huuhdotut linssit.
Anna linssien kypsyä miltei kypsiksi ja lisää sitten kookosmaito ja lehtikaalinlehdet.
Tarkista maku ja lisää vettä, jos haluat keitosta enemmän keittomaista. Tällä tavalla se on ehkä enemmän pataa.

Sitruunainen parsakeitto ja itse tehty parsaliemi

Sanomattakin on selvää, että yksi kevään varmimmista merkeistä lautasella ovat parsat. Parsarisotto ja -keitto kuuluvat jokavuotisiin kevään fiilistelyresepteihin, keitetyt parsat alkuruokana kruunaavat aterian toisensa jälkeen. Ja nyt se vihdoin on täällä, parsakausi!

Tämän kevään ensimmäisen parsakeittoni kruunasi pieni pirskahdus sitruunaa, joka sai sen maistumaan ekstrakeväiseltä. Kasvisliemen korvasin itse tehdyllä parsaliemellä, jonka reseptin laitan niin ikään alle. Parsaliemi onkin ihan huippujuttu, jota varten parsantyvet kannattaa ilman muuta pakastaa jatkokäyttöä varten. Risotto tai keitto itse tehdyllä liemellä maistuu ihan parhaalta.

Kun parsakeittoa annostelee lautaselle tulee heti jotenkin juhlava olo. Siis suositukseni ilman muuta. Joko hienostuneeksi alkuruoaksi tai kepeän keväiseksi lounasateriaksi. Ja muistahan sitten säilyttää tyvet.

Parsakeitto

4 annosta

500 g tuoretta vihreää parsaa
50 g (salotti)sipulia
1 sitruunan kuori
0,5 dl tuoretta persiljaa/1 tl kuivattua
30 g voita
0,5 tl sokeria
mustapippuria myllystä
5 dl vettä + 1 kasvisliemikuutio/5 dl parsalientä (katso ohje alta)
150 g ranskankermaa
(suolaa)
1 rkl sitruunamehua

Pinnalle:
paahdettuja auringonkukan- ja/tai kurpitsansiemeniä

Tarjoiluun:
vaaleaa leipää, kuten paahto- tai maalaisleipää

Poista parsojen puumaiset tyvet. Kuori tarvittaessa parsojen alaosa ja paloittele parsat.
Kuori ja hienonna sipuli. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta kuori. Hienonna persilja.
Sulata voi kattilassa. Lisää parsat ja sipuli. Kuullota keskilämmöllä noin 5 min. mutta älä kuitenkaan ruskista.
Lisää kattilaan persilja, kuoriraaste, sokeri ja pippuri. Kääntele muutaman minuutin ajan. Tässä kohtaa voit halutessasi säästää muutamia parsannuppuja keiton koristeluun.
Lisää puolet liemestä ja keitä kannen alla 5 min.
Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää loppu liemi ja ranskankerma. Jos käytät itse tehtyä parsalientä, lisää tässä vaiheessa suola.
Kuumenna kiehuvaksi, mutta älä enää keitä. Viimeistele maku sitruunamehulla.
Lisää keiton pinnalle paahdettuja siemeniä juuri ennen tarjoilua ja tarjoile leivän kera.

Parsaliemi

1 l parsantyviä
1 sipuli
5 oksaa tuoretta timjamia/0,5 tl kuivattua
2 l vettä

Kuori sipuli ja leikkaa se neljään osaan.
Laita kaikki liemen ainekset kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä pienesti poreillen noin tunti.
Siivilöi liemi.
Käytä heti, parin päivän sisällä jääkaapissa säilyttäen tai pakasta sopivissa annoksissa.

Vegaaninen sweet chili -kaalilaatikko maistuu niillekin, jotka periaatteessa sanovat kaalilaatikolle ei

Yksi kotiruokien klassikoista, kaalilaatikko, maustetaan tällä kertaa hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla, kun meirami vaihtuu yrttisekoitukseen ja siirappi makeaan chilikastikkeeseen. Riisin tilalta lisäsin laatikkoon ohrahelmiä ja tein siitä soijarouheella vegaanista.

Tässäpä mainio resepti, jota kannattaa ilman muuta testailla. Tiskiäkin syntyy mukavan vähän, kun koko seos kypsennetään yhdessä paistinpannussa.

Meillä tästä tykkää koko perhe ja viimeistään siinä vaiheessa, kun pöydälle nostetaan puolukkahillopurkki, jäävät viimeisetkin empimiset sikseen. Kaalilaatikko nam!

Vegaaninen kaalilaatikko

6 annosta

1 kg valkokaalia
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl rypsiöljyä
1,5 dl tummaa soijarouhetta
1,5 dl ohrahelmiä
8-9 dl vettä
0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl makeaa chilikastiketta
2 tl yrttisekoitusta
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl suolaa

Vuoan voiteluun:
öljyä tai maidotonta margariinia

Pinnalle:
2 rkl korppujauhoja
2 rkl maidotonta margariinia

Poista kaalin uloimmat lehdet ja suikaloi kaali. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
Kuullota sipulit öljyssä isossa paistokasarissa. Lisää kaali ja jatka kuullottamista noin 5 min. pöyhien kaalia kahdella lastalla.
Mittaa päälle soijarouhe, ohrahelmet, vesi, soija- ja chilikastike. Mausta vielä yrteillä, mustapippurilla ja suolalla. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kannen alla noin 10 min. välillä sekoitellen.
Voitele iso uunivuoka (vetoisuus 2 l). Kaada kaaliseos vuokaan ja tasoita pinta. Ripottele päälle korppujauhoja ja margariininokareita.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 50 min. Tarkkaile laatikkoa ja lisää tarvittaessa hiukan vettä, jos se kuivuu liikaa.

Ohrahelmipaella

Paella on minulle mökkiruokaa. Sitä valmistetaan joka kesä huvimajassa, isolla parilapannulla hiiligrillissä. Ja joka kerta se on niin hyvää. Kotona paella ei toimi lainkaan niin hyvin, siitä puuttuu se jokin. Silloin tällöin tekee kuitenkin mieli yrittää – vaikka sitten todetakseen, että mökillä onnistuu aina paremmin.

Tämän kertainen kokeilu tuotti kuitenkin varsin maukkaan lopputuloksen. Ihan virallisestihan tässä ei ole kyse paellasta, sillä riisi korvautui ohrahelmillä, mutta ollaan kuitenkin niin lähellä, että kutsuttakoon tätäkin nyt rohkeasti paellaksi. Ohrahelmipaella on kotimainen ja ohran ansiosta terveellisempi vaihtoehto espanjalaisklassikolle. Muutama siivu pekonia tekee ehdottomasti maulle terää ja ihan parasta syntyy, kun tomaattimurska ja kanaliemi ovat itsetehtyjä. Reseptit näille voit kurkata ainesosaluettelosta löytyvien linkkien takaa. Vegeversiossa broilerin voi korvata vaikka tofulla, pekonin aurinkokuivatuilla tomaateilla. Itse asiassa odotan jo innolla, että pääsen kokeilemaan tätä vaihtoehtoa.

Suosittelen ilman muuta testaamaan. Pääsiäinen on jo täällä ja moni varmasti kaipaa mietintämyssyynsä viime hetken ideoita pääsiäisen lukuisia ruokailuhetkiä ajatellen. Tämä sopii mainiosti vaikka hieman rennommaksi pääsiäisruoaksi. Ja hei, kuvasta jäivät pois, mutta tarjoiluun kannattaa ilman muuta varata oliiveja tai kapriksia maun mukaan. Pieni lisäsuola herättää tämän ruoan vielä paremmin eloon.

4 annosta

4 broilerin fileetä (kasvisversiossa tofua)
1+1 rkl öljyä
suolaa
mustapippuria myllystä
140 g pekonia (kasvisversiossa aurinkokuivattuja tomaatteja)
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 tl paprikajauhetta
200 g ohrahelmiä
400 g tomaattimurskaa
5 dl kana- tai kasvislientä
200 g (pakaste)herneitä

Tarjoiluun:
oliiveja/kapriksia

Hienonna pekoni. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet.
Kypsennä pekoni suuressa kasarissa ja nosta talouspaperille valumaan.
Ruskista seuraavaksi kasarissa broilerifileet öljyssä (tai pekonin pannulle jättämässä rasvassa). Mausta suolalla sekä pippurilla ja nosta broilerit lautaselle odottamaan.
Kuullota sipuli ja valkosipuli. Lisää paprika ja hieman suolaa ja pippuria.
Nosta broilerit ja pekonit takaisin kasariin ja lisää ohrahelmet. Kääntele aineksia hetki ja lisää sitten tomaattimurska ja liemi.
Anna kiehua hiljalleen, kunnes ohrahelmet ovat pehmenneet ja broileri on kypsää (noin 20 min).
Lisää herneet ja anna niiden lämmetä.
Tarkista vielä suola ja pippuri.
Tarjoile oliivien tai kapristen kera.

Rapeat uunimuikut

Kesän kalavesiä ja mökkireissuja odotellessa voi fiilistellä vaikka seuraavan muikkureseptin parissa. Helposti valmiiksi peratuista kokonaisista muikuista syntyvät uunimuikut lähinnä dipataan voi-öljyseoksessa ja jauhoissa, jonka jälkeen uuni hoitaa homman loppuun. Yksinkertaisimmillaan lisäkkeeksi riittävät perunamuusi ja sitruuna-aioli, joten ruoka on lautasilla sangen nopeasti.

Rapeista uunimuikuista innostui meillä koko perhe, vaikka kaikki meistä eivät olekaan erityisiä kalafaneja. Tätä edullista kalavaihtoehtoa kannattaa ilman muuta kokeilla.

Uunimuikut

4 annosta

500 g perattuja muikkuja
2 dl panko-/korppujauhoja
1 dl ruisjauhoja
1,5 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
40 g voisulaa
2 rkl rypsiöljyä

Sekoita jauhot, suola ja pippuri laakeassa astiassa. Yhdistä voisula ja öljy.
Pyöräytä muikut voisulassa ja sen jälkeen yksitellen jauhoseoksessa. Nosta leivinpaperoidulle uunipellille.
Kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 10-20 min. kunnes muikkujen pinta on rapea.
Tarjoile esimerkiksi perunamuusin ja sitruuna-aiolin kera.

Fenkoliorzotto ja inkiväärimarinoitu broileri

Viime viikolla elettiin tämän vuoden ensimmäiset ihan oikeasti vienoa kevään tuoksua huokuvat päivät. Vähän sattumalta tulin juuri tuollaisena päivänä valmistaneeksi myös aterian, joka vei ajatuksia jollain tapaa kevään suuntaan, vaikka ei sinänsä mikään kevätklassikko ollutkaan.

Fenkoli-orzopasta, orzotto, sen varmasti sai aikaan, keväisen olon lautasella. Vähän kuin olisi valmistanut kevään ensimmäisen parsarisoton, mutta kepeämmän sellaisen. Itse tykkään jyväpasta orzosta valtavasti ja vaikka risotot ovat huippujuttu, niiden juuston aiheuttama raskaus ei aina houkuttele. Orzosta saa mainion kevyemmän risoton, sillä juustoa ei välttämättä tarvita lainkaan.

Tätä inkiväärimarinoidulla broilerilla – joka muuten on kokeilemisen arvoinen ihan sellaisenaankin – rikastettua annosta kannattaa ilman muuta testata. Halutessaan broilerin voi toki korvata myös sopivalla kasvisvaihtoehdolla. Ja juuri kun pääsin sanomasta, että fenkolille on hankala keksiä käyttöä, on tämä orzotto sille mitä oivallisin sijoituspaikka.

Fenkoliorzotto ja inkivääribroileri

4 annosta

Inkivääribroileri:
700 g broilerin fileepihvejä
4 rkl (vähäsuolaista) soijakastiketta
2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 rkl rypsiöljyä
2 rkl juoksevaa hunajaa
ripaus mustapippuria

Fenkoliorzotto:
öljyä paistamiseen
1 pieni fenkoli
1 punasipuli
100 g lehtikaalia
1 rkl juoksevaa hunajaa
suolaa
mustapippuria myllystä
200 g orzo-pastaa
1 dl kuivaa valkoviiniä/1 rkl valkoviinietikkaa ja 0,85 dl vettä
6 dl kanalientä
2 rkl sitruunamehua
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl voita

Aloita marinoimalla broilerit (vaikka jo edellisenä iltana).
Sekoita marinadin ainekset keskenään. Pane broilerit marinoitumaan jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi.
Ota broilerit huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen valmistamista. Leikkaa fenkoli ohuiksi siivuiksi, kuori ja leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi. Poista lehtikaalista kova lehtiruoti ja revi lehdet suupaloiksi.
Paista broileripihvit öljyssä molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Nosta folioon käärittynä sivuun odottamaan.
Lämmitä pannu uudelleen ja lorauta sille hiukan lisää öljyä. Kuullota fenkolia ja sipulia, kunnes ne notkistuvat. Sekoita joukkoon hunaja ja sen jälkeen lehtikaali. Pyörittele vielä hetki ja mausta suolalla sekä pippurilla.
Lisää orzot ja sekoittele muutama minuutti. Kaada seuraavaksi pannulle valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää kanalientä vähitellen desi kerrallaan jatkuvasti sekoittaen. Jatka kunnes pasta on kypsää ja imenyt kaiken liemen sisuksiinsa, noin 10 min.
Lisää lopuksi sitruunamehu ja kuoriraaste sekä voi.
Tarjoile broileripihvien kera.

Aasialainen kaali-kookoskeitto

Kun joitakin aikoja sitten valmistin uunilohta Aasian makuisella kaalipedillä, olimme koko perhe sitä mieltä, että kyseessä oli paras kaaliruoka hetkeen. Niinpä samanhenkinen, inkivääriä, kookosta ja currytahnaa sisältävä kaalikeitto houkutti kovasti.

Ja olihan tämä hyvää. Raaka-aineita ei mausteita lukuun ottamatta tarvita paljoakaan, ne ovat edullisia ja keiton valmistaminen on helppoa. Kaiken muun hyvän lisäksi herkullinen ruoka on pöydässä melko lailla nopeasti. Kannattaa siis ilman muuta kokeilla, makumatka Aasiaan on aina paikallaan.

4 annosta

500 g valkokaalia
1 porkkana
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 rkl öljyä
1 rkl currytahnaa
1 tl paprikajauhetta
0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
4 dl kookosmaitoa (tai 2 dl kookosmaitoa ja 2 dl ruokakermaa)
2 dl vettä
1,5 rkl kasvisfondia tai 1 kasvisliemikuutio
1 rkl soijakastiketta
1 tl tuoretta inkivääriä
0,5 tl mustapippuria

Pinnalle:
paahdettuja auringonkukansiemeniä
(kookoshiutaleita)

Raasta kaali ja kuorittu porkkana karkeaksi raasteeksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
Kuumenna öljy kattilasssa. Lisää currytahna, paprikajauhe sekä muskottipähkinä ja kuumenna hetki sekoitellen. Kumoa kaali, porkkana ja sipulit kattilaan. Kuullota kasviksia 10 min. ajan.
Lisää kookosmaito, vesi, fondi, soija sekä kuorittu ja raastettu inkivääri. Hauduta kaali-kookoskeittoa noin 15 min. Mausta pippurilla.
Keiton hautuessa paahda auringonkukansiemenet kuumalla kuivalla pannulla. Varo polttamasta siemeniä.
Tarjoile keitto siementen ja halutessasi kookoshiutaleiden kera.

Satokausiruokaa helmikuulla: pikkelöity fenkoli

Yksi helmikuun satokausikasviksista, salaattifenkoli, on raaka-aine, jota tulen käyttäneeksi harvemmin. En oikein osaa valmistaa sitä, usein se tuntuu jäävän jotenkin sitkeäksi ja anismainen makukin on monessa yhteydessä vähän niin ja näin.

On kuitenkin eräs valmistustapa, joka fenkolin kohdalla toimii aivan erityisen hyvin, pikkelöiminen. Pikkelöity fenkoli on raikkaan kirpeä lisuke, joka nostaa monet tuhditkin (liha)ruoat uudelle tasolle. Purkki säilyy – jos säilyy – jääkaapissa viikon verran, jonka jälkeen voikin tehdä taas uuden.

Pikkelöity fenkoli

1 fenkoli (noin 300 g)
1 dl väkiviinaetikkaa
1 dl vettä
0,25 tl suolaa
0,75 dl sokeria
2 tl sinapin- tai korianterinsiemeniä

Huuhtele fenkoli. Poista vihreät varret ja mahdollinen huono ylin kerros. Vihreät osat voit käyttää myöhemmin esimerkiksi tomaattikastikkeeseen tai keittoon. Leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi.
Mittaa etikka, vesi, suola, sokeri ja siemenet kattilaan. Kiehauta sekoitellen, niin että sokeri ja suola liukenevat.
Laita fenkoli tiiviskantiseen rasiaan ja kaada liemi päälle. Sulje rasia ja ravista. Nosta jääkaappiin maustumaan.
Pikkelöity fenkoli säilyy jääkaapissa vajaan viikon.

Lempeästi maukas kanapata

Lempeä kanapata syntyy helppoakin helpommin ja hautuu kypsäksi uunin lämmössä. Sopivasti tomaattinen ja täyteläisen kermainen pataruoka on makumaailmaltaan lempeä, mutta kuitenkin maukas. Yrttejä, valkosipulia ja sitruunaa, mitäpä sitä muuta.

Muuten simppeli valmistusprosessi vaatii kuitenkin jonkin verran aikaa. Siis mainiota ruokaa hitaisiin viikonloppuihin tai toisaalta etätyöpäiviin, jolloin pikaisesti esivalmisteltu ruoka on mukava nostaa höyryävänä päivällispöytään.

Kanapata

6 annosta

800 g broilerin rintaleikettä
1,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 tl kuivattua timjamia
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
30 g voita/2 rkl öljyä
1 sitruunan kuori ja mehu
400 g yrttimaustettua tomaattimurskaa
6 aurinkokuivattua tomaattia
1 rkl hunajaa
2 dl kuohu- tai ruokakermaa
1 dl lehtipersiljaa

Mausta broilerin leikkeet suolalla, pippurilla ja timjamilla. Kuori ja paloittele sipulit ja valkosipulit.
Ruskista leikkeet ja sipulit padan pohjalla voissa tai öljyssä.
Raasta broilerien päälle pesty sitruunan kuori ja purista puolet sitruunan mehusta. Lisää pataan tomaattimurska, pilkotut aurinkokuivatut tomaatit ja hunaja. Anna kiehahtaa.
Kypsennä pataa ilman kantta uunin alaosassa 200 asteessa noin 45 min.
Sekoita joukkoon lopuksi kerma ja viimeistele persiljalla.
Tarjoile esimerkiksi riisin tai pastan kera.

Satokausiruokaa helmikuulla: veriappelsiinihillo

Veriappelsiinien harmillisen lyhyt kausi on nyt parhaimmillaan. Näinpä parasta, mitä hilloista pitävä voi kautta jatkaakseen tehdä, on tietysti purkittaa veriappelsiinien ihanuutta. Veriappelsiinihillo on hyvällä tavalla hieman karvasta, mutta ei kuitenkaan perinteisen appelsiinimarmeladin tapaan. Ainakin meillä tämä on koko perheen suosikki.

Toinen puoli ensimmäisestä purkista päätyi tällä kertaa kauranappien päälle yhdessä ricotan kanssa. Näin syntyi hurmaavia cocktailpaloja päivällisen ruokahalun herättäjiksi. Osasta hilloa tein veriappelsiini-suklaajäätelöä, jota suosittelen niin ikään ilman muuta kokeilemaan. Reseptin jäätelöön voit kurkistaa täältä. Vaihda vaan kuoriraaste veriappelsiinin kuoreen ja marmeladi tähän hilloon. Loput hillosta sitten jogurttiin, puuron päälle, mitä ikinä. Maistuu vaikka sellaisenaan ja tuo ihanan muiston sydäntalven veriappelsiineista – jos nimittäin malttaa mielensä ja hilloa on jäljellä vielä, kun kevät tai jopa kesä koittaa.

Veriappelsiinihillo

1 kg (luomu)veriappelsiineja
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
0,5 dl vettä
4 dl hillosokeria

Pese kaksi veriappelsiinia huolellisesti. Kuivaa ja raasta niiden kuoret.
Kuori ja raasta inkivääri.
Kuori veriappelsiinit ja poista valkoiset kalvot parhaasi mukaan.
Paloittele appelsiinit saksilla kattilan päällä, jotta saat kaiken mehun talteen. Poista löytämäsi siemenet. Lisää kattilaan kuoriraaste, inkivääri ja vesi.
Kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes veriappelsiinit alkavat hajota hiukan. Lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen.
Keitä hilloa miedolla lämmöllä välillä sekoittaen 30-45 min. riippuen siitä, kuinka jämäkän hillon haluat. Muista, että hillo jämäköityy viileänä. Purkita kuumana ja säilytä jääkaapissa.